Heinäkuu ja vuoden ensimmäinen puolikas

Kesä on mennyt siivillä, eikä blogin kirjoitteluun ole vieläkään oikein löytynyt aikaa. Kirjoitettavaa kyllä olisi, ja pää täynnä ideoita, mutta samalla inspiraatiota ei juuri ole löytynyt. Ainakin instan puolella olen vihdoin onnistunut aktivoitumaan, mikä on ollut tavoitteena jo tovin. Ehkä aktiivisena voi olla ainoastaan blogi tai insta, muttei molemmat samaan aikaan...
Samalla ohi meni myös blogin kahdeksan vuotissyntymäpäivät! Jännää, muttei kovinkaan mullistavaa. Ehkä kahden vuoden päästä voi ostaa vaikka juhlahatun ensimmäisen vuosikymmenen kunniaksi.

Tässä postauksessa tarkoituksena on katsoa sekä heinäkuun luettuja että viimeistä puolta vuotta noin yleensäkin.

Heinäkuu on ollut näistä kesäkuukausista kaikista hiljaisin lukukuukausi. Mitään kummallista syytä tähän ei ole, mutta kun muuten on lukenut vähintään kymmenen kirjaa kuukaudessa, on selvää, ettei 8 luettua kirjaa erotu edukseen tässä joukossa.
Heinäkuussa luin seuraavat kirjat:

- Us Against You, Fredrik Backman
- The Nordic Theory of Everything, Anu Partanen
- Pure mua, Terhi Tarkiainen
- To Kill a Kingdom, Alexandra Christo
- Becoming the Dark Prince, Kerri Maniscalco
- Rouva C., Minna Rytisalo
- The Winner's Curse Marie Rutkoski
- A Curse So Dark and Lonely, Bridgit Kimmerman

Viime aikoina luetut ovat olleet pääasiassa kolmen tähden arvoisia. Heinäkuussa poikkeuksellisen hyviä ja/tai viihdyttäviä tapauksia ovat olleet Pure mua sekä Us Against You, joka on kesäkuussa lukemani Kiekkokaupungin tavallaan jatko-osa.
Nämä kaksi olivat täysin erilaisia lukukokemuksia, eikä niissä ollut oikeastaan muuta yhteistä, kuin että kuuntelin ne äänikirjoina. Us Against You (suomeksi Me vastaan te) on vakava, kokonaista yhteisöä ja ajankohtaista teemaa käsittelevä kirja, kun taas Pure mua on teoriassa parodia 2000-luvun lopun paranormaalista romanssista.

Sitten vielä vuoden ensimmäisen puolikkaan luetuista tilastoja.
Kesäkuun loppuun mennessä ehdin lukea 67 kirjaa.
Näistä viisi olivat e-kirjoja, yhdeksän tavallisia kirjoja ja loput 53 äänikirjoja. Mikä kertoo ehkä eniten siitä, että äänikirjat ovat pitkälti pitäneet lukutahtiani pinnalla, ja vieneet viimeistään nyt täysin mukanaan.
Olen lukenut yhteensä siis 3140 sivua, ja kuunnellut 1123,32 tuntia.
Tosin tämä äänikirjojen luku on luultavasti lähempänä 750 tuntia, sillä kuuntelen kirjat vähintään nopeudella 1,5x. Niin tai näin, tästä tulee vähintään yhteensä noin 31 päivää.

Alkuvuoden parhaita kirjoja ovat olleet:
Allison Yarrowin 90's Bitch
Terhi Tarkiaisen Pure mua
Fredrik Backmanin Us Against You
Minna Canthin Hanna
Ingrid ja Joachim Wallin Kun sanat loppuvat: Kim Wallin tarina
sekä Kerri Maniscalcon Escaping from Houdini

Suurimmat pettymykset:
M-E Girardin Girl Mans Up
sekä Stephenie Meyerin Epäilys

Siinä pikainen vilkaisu siitä, miltä alkuvuosi näytti lukemiseni kannalta. Tulevien kuukausien suunnitelmista on tulossa postausta vähän myöhemmin!

M-E Girard: Girl Mans Up

Olen lukenut YA-kirjallisuutta aikalailla seitsemän vuotta. Siinä ajassa LGBTQ-representaatio on lisääntynyt samassa suhteessa YAn suosion kanssa. Ja olen siitä todella iloinen, koska YAssä alkaa olla hahmoja laidasta laitaan, ei ainoastaan valkoisia heterohahmoja.
Näin on myös M-E Girardin kirjassa Girl Mans Up, jonka päähenkilö Pen on latina ja butch. Sellainen päähenkilö, josta en ole lukenut koskaan aiemmin. Joten lähdin kuuntelemaan tätä kiinnostuneena.

Koska en nauti liikaa kirjojen haukkumisesta haluan aloittaa sanomalla, mitä hyvää tässä kirjassa on.
Girl Mans Up on omaperäinen ja uusi tuulahdus YA-kirjallisuudessa, ja siinä määrin ymmärrän, että se on saanut noin neljä tähteä Goodreadsissa. Butch-naiset eivät ole juurikaan edustettu ryhmä missään kirjallisuuden lajissa, puhumattakaan nuorten aikuisten kirjoissa. Penin hahmokehitystä on mielenkiintoista seurata, ja olin kaikesta huolimatta utelias kuulemaan mihin hänen tarinansa päättyisi.

Lisäksi Penin ja hänen veljensä suhde on pääasiassa mukavaa luettavaa. Elän hyvin kirjoitetuille perhe- ja sisarussuhteille kirjoissa. Välillä tuntuu, että yksi yleisimmistä konflikteista on huono perhe, tai poissa olevat vanhemmat. Joten hyvä sisarussuhde piristävää luettavaa.
Ja mukavaa vaihtelua tässä kirjassa on, että suurin osa kirjan henkilöistä on lukioikäisiä, mutta perinteisiä lukiokliseitä ei tässä kirjassa juuri ole. Ei mean girl-hahmoa, ei aivottomia urheilijoita eikä pakotetuilta tuntuvia klikkejä. Girl Mans Up keskittyy pääasiassa vapaa-ajan tapahtumiin, tosin koulun käytävilläkin muutaman kerran käydään.

Nämä hyvät asiat eivät kuitenkaan tasapainota tarpeeksi kaikkia ongelmallisia asioita, joita tässä kirjassa on.
Nämä asiat yllättivät minut todella. Koska kun alotin äänikirjan, oletin lukevani feministisen kirjan. Ei tietenkää kannata olettaa, että jokainen vähemmistöjä käsittelevä kirja olisi feministinen, mutta toivoin sitä niin paljon. Ja mikä tilanne tässä olisikaan ollut kirjoittaa sellainen.
Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
Sen sijaan sain neljä suurta ongelmaa, jotka melkein saivat minut lopettamaan tämän kirjan kesken.
Ensinnäkin. Penin kielen käyttö, ja suhtautuminen tiettyihin asioihin.

Läpi koko kirjan, Pen käyttää sellaisia sanoja kuin pussy, homo ja girl negatiivisenä asiana. Ja hän suhtautuu hyvin alentuvasti kaikeen naiselliseen ja tyttömäiseen. Huomasin turhautuvani siitä, miten paljon koko kirjaa leimaa kaiken feminiinisen väheksyminen ja kritisoiminen. En muista sanotaanko sitä kirjassa suoraa, mutta taustalla häilyy koko ajan sellainen "mä en oo/sä et oo niin kun muut tytöt"-fiilis.
Ehkä kyseessä on Penin kasvukivut oman identiteettinsä kanssa, mutta teema ei muutu. Olisin ymmärtänyt sitä niin paljon paremmin, jos se kuuluisi osaksi hänen hahmokehitystään, mutta nyt se on tuntuu ainoastaan turhalta tehokeinolta. Varsinkin, kun yksi kirjan tag linessä mainituista sanoista on Tender. Siltä ei kyllä oikein tuntunut.

Penin suhde hänen vanhempiinsa ei ole kovin hyvä, ja hänen vanhempansa ovat suoraa sanottuna kamalia Penille. Läpi koko kirjan. Samaan tapaan edellisen ongelmallisen kohdan kanssa, tämä tuntuu turhalta tehokeinolta, jolle ei ole lopulta mitään syytä. Ymmärrän, että suvaitsevaisemattomat, konservatiiviset vanhemmat ovat todellinen ongelma, mutta välillä kaipaisi Love Simon-tyyppisiä tukevia ja ymmärtäväisiä vanhempia. Varsinkin, kun Girl Mans Up on muutenkin täynnä tuomitsevia ja ymmärtämättömiä hahmoja.

Tähän huonoon suhteeseen vanhempien kanssa liittyy hieman myös kolmas ongelmani. Kirjassa hahmokehitystä ei juuri tapahdu, ja jos tapahtuu, muutos ei ole kovinkaan suurta. Pen on hyvin samanlainen kuin kirjan alussa, hänen ystävänsä, veljensä ja perheensä myös. Ihmissuhteet eivät tunnu kasvattavan Penia ollenkaan, erityisesti hänen asenteensa ei muutu. Ainakaan parempaan.

 Viimeinen, ja suurin ongelmani Girl Mans Up:in kanssa on kuitenkin sen suhtautuminen seksuaaliseen väkivaltaan. Kirjassa on kohtaus, joka on kaikilla mittareilla vähintään seksuaalista ahdistelua. Ja ongelmahan ei ole missään tapauksessa itse kohtauksessa. Vaan siinä, ettei kirjailija käsittele sitä enää sen jälkeen millään tavalla. Sitä ei mainita. Se ei vaikuta mihinkään, ei hahmojen välisiin kanssa käymisiin. Teosta ei tule seurauksia, tekijälle tai uhrille. Sen takia tapaus ainoastaan turhauttaa.

Kauneinta mitä tästä kirjasta voin sanoa, on se, että siinä on potenttiaalia. Yksi kriittinen lukija olisi voinut osoittaa nämä ongelmakohdat jo käsikirjoitusvaiheessa, ja lukukokemuksesta olisi tullut sata kertaa parempi. Huomaan edelleenkin ärsyyntyväni ajatellessani tätä kirjaa, ehkä sen takia, että olisin voinut käyttää aikani paljon paremman kirjan lukemiseen :D
En välttämättä voi suositella tätä kirjaa oikeastaan kenellekään. Ehkä huonona esimerkkinä? Toisaalta suosittelen kuitenkin aina oman mielipiteen muodostamista, joten jos uskaltaa, kannattaa antaa tälle kirjalle mahdollisuus? Saattaahan joku löytää siitä ihan toisenlaisen ulottuvuuden.

YA-haaste 2019

Muistatteko tällaisen haasteen?
Se tapahtui.
Ja en lukenut itse kuin yhden kirjan tähän haasteeseen.
Mutta koska haluan itsekin osallistua omaan haasteeseeni, niin YA-haaste on taas täällä! Tämän postauksen lopusta voi vielä käydä vakoilemassa edellisen vuoden koonnin, jota en koskaan saanut aikaiseksi (kuten monta muutakin blogivelvollisuutta viime vuonna).
Viime vuodesta oppineena olen pienentänyt bingoruudukkoa (jos niitä bingoja tulisi luettua vähän enemmän), ja pidentänyt lukuaikaa kuukaudella! Muuten homma tulee toimimaan samalla tavalla :)

Ohjeet:
Kyseessä on bingotyyppinen lukuhaaste. Olen koonnut 5x5 kokoisen ruudukon, josta olisi tarkoitus lukea bingon sääntöjen tapaan viisi tai neljä peräkkäistä haastekohtaa. Itseä voi haastaa lukemaan tietenkin enemmän, jos YA vie mennessään, mutta yhden bingon lukeminenkin on hyvä saavutus.

- Haasteen ajankohta on 3.6.-3.1.2019, eli lukuaikaa on seitsemää kuukautta (yhden bingon tavoittelijoille tämä tarkoittaa noin yhtä kirjaa kahdessa kuukaudessa).
- Vaikka kyseessä onkin bingo, kirjat voi toki suunnitella etukäteen. Lisää haastavuutta tähän saa, jos lukee kirjat "sokkona", ja toivoo saavansa bingon jossain vaiheessa.
- Samaa kirjaa ei saa käyttää useammassa haastekohdassa
- Haasteen hashtag on #YAhaaste2019, jolla on helppo seurata muiden etenemistä!
- Kaikki lukijat, niin blogilliset kuin blogittomatkin ovat tervetulleita mukaan, ilmoittautuminen tapahtuu tämän postauksen kommenteissa. 
- Jos ajattelit päivitellä etenemistäsi, liitä halutessasi mukaan blogisi osoite, Twitter tai Insta, jossa lukemistasi voi seurata.
- Joulukuun lopussa julkaisen oman postauksen, jonka kommentteihin voi käydä kertomassa tai linkkaamassa tuloksensa, joista teen koonnin tammikuun aikana!

- Toisen rivin ensimmäisessä ruudussa mainittu YA-lista löytyy täältä: https://www.goodreads.com/blog/show/1324-the-top-100-ya-books-on-goodreads

Ja vielä se luvattu (mini)koonti!
Haasteen suoritti lopulta 14 ihmistä (jee te!).
Kirjoja luettiin yhteensä 189
Ja bingoja suoritettiin 12

Huhti-toukokuun luetut

Kesäkuu on täällä, ja kesätöistä on kaksi ensimmäistä viikkoa saatu vihdoin käyntiin! Aamukuuden herätyksiin tottuminen yhdistettynä muihin kiireisiin on hieman verottanut lukutahtia, eikä blogiinkaan kirjoittaminen ole vieläkään ottanut tuulta siipiensä alle. Samalla viimeinen kouluhommakin kummittelee takaraivossa, joten se on ollut hyvä syy vältellä tänne kirjoittamista.

Lukutahti sen sijaan on voinut paremmin kuin pitkään aikaan. Huhti-toukokuun aikana olen lukenut (tai pääasiassa kuunnellut) 21 kirjaa, jotka ovat tarjonneet lukukokemuksia laidasta laitaan.
Lisäksi sain luettua Goodreadsiin asettamani 45 kirjan tavoitteen toukokuun lopussa, minkä takia päätin nostaa tavoitettani 75 kirjaan.

Tässä vielä kaikki lukemani kirjat, järjestyksessä huhtikuusta toukokuun loppuun:

My Plain Jane, Cynthia Hand, Jodi Meadows & Brodi Ashton

The Hunting of Hill House, Shirley Jackson

Kuvanveistäjän tytär, Tove Jansson

The Road to Jonestown: Jim Jones and Peoples Temple, Jeff Guinn

The Seven husbands of Evelyn Hugo, Taylor Jenkins Reid

Miestä ei voi raiskata, Märta Tikkanen

Auschwitzin tatuoija, Heather Morris

Skam Season 2: Nora, Julie Andem

Beautiful Mistake, Vi Keeland

Daisy Jones & The Six, Taylor Jenkins Reid

Good Boy, Sarina Bowen & Elle Kennedy

All the Single Ladies: Unmarried Women and the Rise of an Independent Nation, Rebecca Traister

90s Bitch: Media, Culture, and the Failed Promies of Gender Equality, Allison Yarrow

Misogynation: The True Scale of Sexism, Laura Bates

Islantilainen voittaa aina - elämää hurmaavien harhojen maassa, Satu Rämö

Kuollut kulkee: tarinoita kalman majoilta, Anneli Kanto (toim.)

Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta, Tuomas Rimpiläinen

Vanhapiika: Tahattomasti yksinäisen tarina, Malin Lindroth

Kun sanat loppuvat: Kim Wallin tarina, Ingrid & Joachim Wall

Englantilainen romanssi, Niina Mero

Yösyöttö, Eve Hietamies

* * * * *

Kesäkuulle lukusuunnitelmia ei oikeastaan ole. Tällä hetkellä kuuntelussa on Jessica Townsendin Nevermoor, joka on ollut esillä varsinkin kirjainstassa viime aikoina. Lisäksi lukulistalla on vaikka kuinka paljon klassikoita ja listalla kauan olleista kirjoista. En enää uskalla luvata postauksia, mutta luonnoksissa niitä kyllä odottaa muutamia, joten pitää toivoa parasta. Ehkä tämän postauksen kirjoittaminen innostaa viimeistelemään näitä luonnoksia! 

Scribd & Nextory

Äänikirjojen suosio on kovassa kasvussa, ja niiden kuunteluun tarkoitettuja sovelluksia tuntuu tulevan lisää joka vuosi. Vaihtoehdoista ei ole siis puutetta, mutta kaikkien näiden joukosta voi olla hankala löytää sitä omaa mieleistänsä.
Itselläni kokeilussa on ollut BookBeat, Audible ja Storytell. Olen kuunnellut Youtubesta, kirjaston OverDrive-sovelluksella, ja CD-levyltä. Eli uskallan nimittää itseäni jo jossain määrin äänikirjakonkariksi.

Vuoden alussa päätin uusia tilaukseni tutussa ja turvallisessa BookBeatissä, mutta sen rinnalla päätin kokeilla englanninkielinen Scribdiä, sekä maaliskuussa testasin parin viikon kokeilujakson ajan suomenkielinen Nextoryä.
Vuonna 2017 kirjoitin Äänikirjat 101-postaukseni, jossa olen arvioinut muutamalla sanasella aiemmin käytössäni olleita sovelluksia. Sen takia halusin kirjoittaa lyhyesti myös näistä kahdesta uudesta tuttavasta. 

Scribd

- Yhdysvaltalainen, vuonna 2007 perustettu ääni- ja e-kirjakirjasto

- Lisäksi valikoimasta löytyy lehtiä, nuotteja sekä erilaisia dokumentteja

- Tarjolla noin miljoona kirjaa tuhannelta eri kustantajalta

- Android, iOS, Kindle Fire, Nook sekä tietokoneet

(Lähde: Wikipedia)

Scridb oli minulle täysin vieras palvelu nimeä lukuun ottamatta. Vuoden alussa useat englanninkieliset kirjatubettajat tuntuivat mainitsevan sovelluksen, ja päätin antaa sille mahdollisuuden osassa lukuinnonpalautuskampanjaani.

Ensivaikutelmani oli ehkä positiivinen miinus. Sovelluksen yleinen ulkoasu ei ole mielestäni miellyttävä, vaan yleinen fiilis on hieman halpa. Varsinkin verrattuna suomenkielisiin sovelluksiin, jotka tuntuvat olevan suurimmaksi osaksi aikaa hyvin käyttäjäystävällisiä. Vaikka kirjoja ei ole erityisen vaikea löytää, mitään yleiskatsausta, tai kategorioita ei tuntunut löytyvän oikein millään. Lisäksi valikoima tuntuu vaihtuvan hyvin nopeasti, enkä ehtinyt kuuntelemaan läheskään kaikkea mitä olisin halunnut ajassa, kun ne olivat saatavilla.
Pienenä plussana valikoimista löytyi hieman "harvinaisempaa" luettavaa.

Nextory

- Ruotsissa vuonna 2013 perustettu sovellus

- Valikoimissa e- ja äänikirjoja

- Android ja iOS

Nextory toimii käytännössä samalla tavalla kuin Bookbeat ja Storytell. Ainoana erona on mahdollisuus kolmeen eri tilausvaihtoehtoon, joista halvimmalla ei voi kuunnella uutuuksia, ja kalleimmalla perhetilauksella samoja tunnuksia voi käyttää useampi ihminen.

Kun aloitin Nextoryn käytön sovelluksessa oli hieman ongelmia, kun kirjojen selaamista hankaloitti alaspäin selatessa alkuun spontaanisti hyppivät listat. Äsken tarkistaessani ongelma näyttäisi kuitenkin olevan korjattu. Käyttäessä tämä kuitenkin aiheutti aika paljon harmaita hiuksia, ja vaikutti selvästi ajatuksiini sovelluksesta.
Muuten Nextory muistuttaa hyvin paljon kaikkia muitakin suomenkielisiä äänikirjasovelluksia, joita olen kokeillut. Uutuuksia on valikoimassa ehkä hieman enemmän, mutta muuten valikoima on suppea.

Jos minun pitäisi valita näiden kahden väliltä, jatkaisin varmaan Nextoryn tilaamista. Se on visuaalisesti huomattavasti miellyttävämpi (ja helpompi).
Nextory kerää tilastoja kuunteluistasi, esimerkiksi monta tuntia olet kaikkiaan kuunnellut, ja kuinka paljon se tarkoittaa minuutteina päivässä. Pieni, erinomainen yksityiskohta on se, että jos kirjaa kuuntelee nopeutettuna, sovellus laskee jäljellä olevan ajan nopeuden mukaan. Käytännössä siis, jos kirjaa on tunti jäljellä, ja sitä kuuntelee kaksinkertaisella nopeudelle, sovellus näyttää jäljellä olevaksi ajaksi 30 minuuttia.

Näiden ominaisuuksien pitäisi olla jokaisen äänikirjasovelluksen vakiovarusteina.

Lisäksi toistoikkuna on varmasti kaikista sovelluksista hienoin!

Suomenkielisistä sovelluksista Bookbeat on silti kuitenkin edelleen se, johon luotan. Sen valikoima on laajin, ja olen kohdannut vähiten hankaluuksia sen kanssa. Hinnallisesti näillä sovelluksilla ei ole juurikaan eroa, mutta ainakin itse koen saavani eniten vastinetta rahoilleni Bookbeatistä, vaikka joitain parannuksia siihen kaipailisinkin.

Kuvat: Nextory (+ oma kuvankaappaus), Scribd

En (valitettavasti) hyödy tämän postauksen kirjoittamisesta, ja arviot perustuvat käyttökokemuksiini ilmaisten kokeilujaksojen ajalta. 

Maaliskuun luetut & huhtikuu

Vaikka muutama koulujuttu kummittelee vielä kulman takana, kevät on saapunut vihdoin meille Keski-Suomeenkin! Tänä vuonna mulla loppuu koulu teoriassa jo Vappuun! Niin mukavaa, ja samalla niin haikeaa. Toisaalta odotan kesätöitä innolla, ja säännöllisiä työaikoja ensimmäistä kertaa sitten lukion ykkösen.

Maaliskuussa matkustin taas paljon junalla, kun kävin pari kertaa Helsingissä, ja piipahdin yhden viikonlopun Turussakin. Ehdin siis kuuntelemaan äänikirjoja, vaikka kuinka paljon. Kaiken lisäksi minulla oli kokeilussa Nextory-sovellus, joten yritin kuunnella sitä koko rahan edestä. Lisäksi erehdyin aloittamaan yhden e-kirjankin (se tosin on vielä kesken, koska hain sen lopulta kirjastosta fyysisenä versiona). 

Blogirytmiin pääseminen on minulla edelleen vähän hakusessa, mutta ainakin Instagramissa olen nyt onnistunut aktiivistumaan, joten jotain edistystä! (Jos ette vielä seuraa siellä, niin @hannandbooks)

Maaliskuussa lukukokemukset on ollut aika vaihtelevia, olen lukenut pääasiassa viihdyttäviä kirjoja, ja ne pari vakavaakin oli lopulta aika keskinkertaisia kokemuksia. Merkittävin lukuteko oli, kun sain vihdoinkin uudelleen luettua Houkutuksen sekä Epäilyksen. Niin paljon yläastefiiliksiä.

Tässä vielä kokonaisuudessaan maaliskuun luetut, joista ehkä muutamasta bloggauksetkin ovat luvassa!

Helsingin pimeä puoli - Rikoskävelyllä Helsingin keskustassa, Jarkko Sipilä

Kutsu minua nimelläsi, André Aciman

Tiergartenin teurastaja, Virpi Hämeen-Anttila

Helsingin henget: Opas aaveiden pääkaupunkiin, Vanessa Kiurulahti & Karolina Kouvola

Hanna, Minna Canth

Itämeren Auri, Johanna Valkama

Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään, Linda-Maria Roine & Venla Pystynen (toim.)

1793, Niklas Natt och Dag

Houkutus, Stephenie Meyer

Epäilys, Stephenie Meyer

Yhteensä kuuntelin kymmenen kirjaa maaliskuussa, kaikki nämä Nextoryn valikoimasta. Kuunelutunteja tuli 62, eli vietin kuulokkeet päässä hieman alla kolme päivää.

* * * * *

Koska äänikirjat ovat ehkä vastenmielisin kuvauskohde, tämän postauksen kuva on huhtikuun TBR-pinoni. Osallistun siis Harry Potter-teemaisen Magical Readathonin kevään osuuteen, eli O.W.L. seihin ensimmäistä kertaa ikinä, ja koko huhtikuun pinoni onkin suunniteltu se mielessä.

Tavoitteena on suorittaa tietty määrä kokeita, eli haastekohtia, jotka perustuvat Tylypahkassa opetettaviin aineisiin. Lukutavoitteen voi määrittää joko arvosanan perusteella (monta haastekohtaa on lukenut), tai valitsemaansa taika-ammattiin, joita varten pitää lukea tiettyjen aineiden haastekohdat.

Omana tavoitteenani on sekä työ taikaministeriössä, että saavuttaa kokeista Outstanding (eli luettuja kirjoja on yhdeksän tai enemmän). Työ ministeriössä tarkoittaa ainakin viiden kirjan lukemista, jotka vastaavat alla listattuja haastekohtia. Näiden lisäksi tavoitteena on lukea yhdeksän kirjan saavuttamiseksi neljä alinta haastekohtaa.

Charms - Ihmisruumis, Paolo Giordano

Defence Against the Dark Arts - Renegades, Marissa Meyer

History of Magic - Things They Carried, Tim O'Brian

Potions - ?

Tranfiguration - One of Us is Lying, Karen M. McManus

Muggle Studies - Hating Game, Sally Thorne

Ancient Runes - My Plain Jane, Cynthia Hand, Brodi Ashton & Jodi Meadows

Herbology - Englantilainen Romanssi, Niina Mero

Arithmancy - Summer Days & Summer Nights

(Kaikki haastekohdat voi käydä lukemassa täältä)

Suunnitelmissa on siis lukea paljon fyysisiä kirjoja, mikä ei ole oikeastaan tänä keväänä ollut minulla lukuteemana. Ainoastaan My Plain Jane on äänikirja, mutta koska tämä pino on vain suunnitelma, varmasti keksin tavan kuunnella ainakin osan näistä.

Muuten huhtikuussa on suunnitelmissa vihdoin palata blogin puolelle. Olen maisteriseminaarityön ohella kirjoitellut muutamia postauksia, mutta ne vaativat vielä kuvat ja hieman editointia, joten ehkä jo ensi viikolla on luvassa jotain muutakin kuin näitä kuukausikatsauksia :D 

x

Tammikuu ja helmikuu

Koska tammikuun koonnin kirjoittamisessa meni ihan liian kauan, päädyin yhdistämään tammi- ja helmikuun koonnin samaan postaukseen.

Tammikuu on ehdottomasti vuoden pisin kuukausi. Siihen mahtuu niin monta tapahtumaan ja tapausta, että vuoden alusta tuntuu olevan vähintään pari kuukautta, kun helmikuu alkaa. Vaikka en saanut välttämättä vielä blogia aktiivistumaan siinä määrin kuin olisin toivonut, en ole vielä luovuttanut tavoitteessani. Luonnoksissa odottaa monta keskeneräistä postausta, ja luin meneen kuun aikana muutaman kirjankin, joista haluaisin kirjoittaa.

Kuten viime vuonna, tammikuu oli minulle erittäin hyvä lukukuukausi. Asetin vuoden lukutavoitteekseni 45 kirjaa, josta ehdin lukea jo 15 kirjaa. Toki lukuintoani vauhditti BookBeat-tilaus jonka uusin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan; ainoastaan kaksi kirjaa näistä oli fyysisiä kirjoja. Bookbeatin lisäksi olen kuukauden kokeillut hieman vastaavaa sovellusta, Scribdiä. Fiiliksiä tästä on luvassa maaliskuun aikana!

Jos tammikuu oli pitkä, helmikuu on mennyt ohi hujauksessa. Alkukuu meni kandinpapereita odotellessa, ainejärjestöhommissa ja pienessä flunssassa. Lukeminen vähän jäi tammikuun alun jälkeen, mutta äänikirjat ovat houkutelleet jälleen puoleensa, ja lukuvauhti alkaa taas palautua uomiinsa.

Alkuvuonna olen ehtinyt lukemaan yhteensä 20 kirjaa. Joukossa on fantasiaa, YA-kirjoja, historiaa, dekkareita, sarjakuva ja romansseja, eli oikeastaan laidasta laitaan kaikkea. Näistä 20 kirjasta vain kaksi on muistaakseni fyysisiä kirjoja ja yksi e-kirja, joten aika äänikirjapainoitteisesti ollaan menty.

Lukukokemuksena kuukaudet ovat olleet parhaimmillaan keskinkertaisia. Edukseen ovat loistaneet ainoastaan Leigh Bardugon Shadow and Bone, sekä Kerri Maniscalcon Escaping from Houdini.
Virpi Hämeen-Anttilan 20-luvulle sijoittuva dekkarisarja vei mukanaan koukuttavuudellaan. Ehdin kuuntelemaan muutaman hömppäromanssinkin, ja ainoastaan Must Love Otters (jonka kuuntelin toisen kerran) ja Molly Harperin Sweet Tea and Sympathy sekä Ain't She a Peach? olivat oikeasti kuuntelemisen arvoisia.

Tässä vielä koko lista siitä, mitä viimeisen kahden kuukauden aikana olen lukenut ja kuunnellut:

Tammikuu:
Menisit enemmin terapiaan, Iikka Kivi
Päntsdrunk (Kalsarikänni), Miska Rantanen
Yön sydän on jäätä, Virpi Hämeen-Anttila
Pohjoisen noidat, Mirkka Lappalainen
Must Love Otters, Eliza Gordon
Girl Mans Up, M-E Girard
Käärmeitten kesä, Virpi Hämeen-Anttila
Sisaret 1918, Reetta Laitinen (toim.)
Shadow and Bone, Leigh Bardugo
Kuka kuolleista palaa, Virpi Hämeen-Anttila
Love, Life and the List, Kasie West
Siege and Storm, Leigh Bardugo
Koston kukat, Virpi Hämeen-Anttila
Maybe Someday, Colleen Hoover
Tietääkö karhu, että se on karhu? Ja 129 muuta viisasta kysymystä, joihin saadaan valaiseva vastaus, Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen ja Juha Merimaa

Helmikuu:
Escaping from Houdini, Kerri Maniscalco
Sweet Tea and Symphaty, Molly Harper
Kissing Tolstoy, Penny Reid
Ain't She a Peach?, Molly Harper
Rebel Heir, Vi Keeland ja Penelope Ward

Maaliskuulle en uskalla edelleenkään asettaa lukutavoitetta, vaikka Goodreadsin 45 kirjaa vuoden aikana alkaa lähestyä hyvää vauhtia. Lue asap pinossa minulla on Leigh Bardugoa vielä useamman kirjan verran, ja Holly Blackin The Cruel Prince ja sen jatko-osa The Wicked King.

Ainakin bloggauksia on luvassa, sillä luonnoksiin on nyt kertynyt vaikka millä mitalla hyviä ideoita ja melkein valmiita tekstejäkin!

Uusi vuosi, uusi minä?

Vuosi 2019 on nyt turvallisesti saatu käyntiin. Olen matkustanut viimeisen viikon aikana yli 1000 kilometriä, ensin Leviltä Jyväskylään ja sitten vielä Helsinkiin viettämään viimeisiä lomapäiviä, joita on edessä vielä onneksi muutama. Näiden päivien aikana on hyvä tutkailla tulevaa kevättä.
Lupaan myös, että tämä tulee olemaan viimeinen kerta, kun mainitsen lukuahdistukseni, josta olen jankannut viimeiset kahdeksan kuukautta.

Olen yrittänyt analysoida monta kertaa, mikä viime vuonna ajoi lukemiseni näinkin pahaan jumiin. Syitä, joita olen epäillyt, on ollut vaikka kuinka monta. Ehkä syy oli vuoden 2017 luettujen kirjojen määrässä, ja luin itseni pahaan kirjaähkyyn? Toisaalta kirjoitin myös ennätysmäärän postauksia ja kirjasomeni keräsivät pienen joukon seuraajia, joten ehkä pakoilin velvollisuuden tunnetta? Syy saattaa myös olla siinä, että kamppailin jonkin verran tekstieni sisällön kanssa; onko minulla mitään sanottavaa vai kirjoitanko kaikista kirjoista "ihan kiva" arvioita, kun muilla on terävää ja tarkkanäköistä analyysiä?

Kirjabloggaus on ollut minulle on-off harrastus niin monta vuotta, että sen vakavoituminen pari vuotta sitten ehkä hieman säikäytti. Se, että minulla on yleisö, tuntuu edelleen jollain tavalla omituiselta. Varmasti moni on joutunut painimaan sen kanssa, että tässä tosiaan ainoastaan harrastetaan, ettei bloggauksesta (saati sitten lukemisesta) pitäisi ottaa liikaa paineita. Vaikka blogihiljaisuuteni on jatkunut pitkää, silti olen tuntenut usein syyllisyyttä, kun en ole edes avannut Bloggeria. Twitteristä tai Instagramista puhumattakaan. Varsinkin, kun tietää, että joku joskus ehkä lukeekin mitä kirjoitan.

Joten nyt on uuden vuoden lupauksena aika tehdä muutos. Tuskin pääsen eroon kokonaan ahdistuksestani, jos en kirjoitakaan niin usein kuin vuonna 2017, mutta aina voi yrittää.
Tyhjensin luonnoskansiostani kaikki vanhat keskeen jääneet postaukset kirjoista, joiden lukemisesta on yli vuosi. Niiden kummittelu on ollut omiaan lisäämään syyllisyyden tunnettani. Sen lisäksi olen hiljalleen päivitellyt blogin sivuja ja järjestellyt ulkoasua. Muutos tekee yleensä hyvää. Kävin myös Goodreadsin kimppuun, ja uusin siellä kaikki hyllyni ja puhdistin TBR-listaltani ison kasan kirjoja.

Kuten näkyy, jatkan vielä ainakin muutaman postauksen verran Kadonnutta lukuintoa etsimässä-sarjaani, sillä tätä kirjoittaessani en ole varma, onko se vielä löytynyt. Luvassa on ainakin postaus luvatusta kirjahyllyjen siivoamisesta ja järjestelystä.
Toivottavasti vielä tammikuun aikana uskallaudun palaamaan taas kirjapostaustenkin pariin.
Myös Instagramin herättely on mielessäni, mutta se ei tässä tilanteessa ole prioriteetti.

Lukutavoitteeni ovat vielä hyvin varovaiset. En aio tässä kohtaa vielä lupautua yhteenkään maratoniin tai haasteeseen, vaikka Helmet-haaste on jo Excel-taulukkona odottamassa ensimmäisiä lukemiani kirjoja. Goodreadsin lukuhaasteeseen lähden 25 kirjan tavoitteella, toivottavasti saan kuitenkin nostetua lukua vuoden edetessä.

Mitään tiettyjä kirjojakaan en ole suunnitellut lukevani, lukuunottamatta jo edellisessä postauksessa mainittua Holly Blackin The Wicked Kingiä. Sen lisäksi toivon pääseväni vihdoinki Leigh Bardugon Grisha-trilogian pariin.
Muuten tavoitteissa on lukea mahdollisimman omasta kirjahyllystä, koska tällä hetkellä kaikki kirjani eivät mahdu enää hyllyihin. Eli tilanne pitäisi saada taas hallintaan.

Erityinen kiitos keskiviikon talvimyrskylle, joka venytti matkan Jyväskylästä Helsinkiin yli seitsen tuntiseksi, sillä sen aikana sain kuunneltua pari kirjaa, ja muutenkin äänikirjainnostuksessa on tullut kuunneltua jo kuusi äänikirjaa tänä vuonna. Eli hyvältä näyttää!

Luettuja kirjoja 28

Vuosi 2018 ei missään tapauksessa ollut omalta osaltani lukemisen, saati sitten bloggaamisen luvattu vuosi. Tammi- ja helmikuu näyttivät vielä lupaavilta, kun onnistuin kirjoittamaan muutaman rästiarvostelun edelliseltä vuodelta, ja kokeilemaan siipiäni haasteen pitäjänäkin. YA-haastetta lähti kokeilemaan useampikin innokas osallistuja, mikä ehkä inspiroi minua kokeilemaan sen järjestämistä vielä uudelleen.

Maaliskuussa koulukiireet yllätti, ja sitten tuli kesä sekä työt, ja sen jälkeen jälleen uusi kouluvuosi. Kirjat jäivät odottamaan parempaa aikaa, enkä saanut kesän aikana luettua kuin neljä kirjaa (tämäkin vain jos toukokuu ja elokuu lasketaan kesään...). Syksy on ollut opintojen kannalta rankka, kun tarve saada kandin paperit on ollut kova. Sen takia intouduin opiskelemaan lähes 60 opintopisteen verran, mikä on ajanut vain kauemmas kirjoista ja lähemmäs Netflixiä.

Uuden vuoden lupauksena aloin tilata jälleen BookBeatia. Nyt jo vuoden viimeisinä päivinä suunta näyttää lupaavalta, kun olen ehtinyt kuunnella kaksi kirjaa. Ehkä luotettu ystävä äänikirja onkin ratkaisu tähän lukujumiin.

Mitä sitten menneenä vuonna on tullut luettua? Tässä hieman tilastoja:
 - 29 kirjaa
 - Joista 18 äänikirjoja
 - 8503 sivua (jos ei oteta huomioon osan olevan äänikirjoja)
 - Eri genrejä yhteensä noin kymmenen

On melkein noloa myöntää, että suurin lukemani genre on ehdottomasti ollut Chick Lit-tyyppinen romanttinen kirjallisuus, jota kuuntelin vuoden alussa melkein kymmenen kirjan verran. Sen lisäksi mukaan on mahtunut eri tyyppisiä tietokirjoja, muutama YA-kirja ja sarjakuvia.
Goodreadsin listaa katsoessani en muistanut monestakaan lukemastani kirjasta kovinkaan paljon, mutta ehdoton suosikkini oli Holly Blackin The Cruel Prince, jonka jatko-osaa odotan innolla.

Jos Goodreads-koonti lukemistani kirjoista kiinnostaa, niistä voi käydä lukemassa tarkemmin vielä täältä!

Tämä sarja jatkuu blogissa vielä uuden vuoden jälkeen, sillä en tiedä onko äänikirjainnostukseni hetkellinen erehdys, vai lupaus paremmasta tulevasta.
Luvassa on myös YA-haasteen odotettu koonti, sekä kauan luonnoksissa seisonut postaus Hel-YA:sta sekä Kirjamessuista. Kaikki tyylikäästi monta kuukautta myöhässä.

Siihen saakka, hyvää uutta vuotta kaikille!

Hel-Ya & Kirjamessut 2018

Melkein hävettää julkaista tätä tekstiä.

Kirjamessuista ja Hel-Ya:stä on monta kuukautta, ja tämä postaus on roikkunut odottamassa julkaisuaan laittoman kauan.

Molemmat tapahtumat kuitenkin osuivat juuri sopivasti lukujumiini, joka on heijastellut tänne bloginkin puolelle. 

Hel-YA:

Ensimmäinen Hel-Ya järjestettiin alkusyksystä 2017. Osallistuin silloinkin tapahtumaan, mutta kuten tälläkin kerralla, raporttini jäi roikkumaan, ja lopulta en saanut sitä koskaan kirjoitettua loppuun. 

Hel-Ya on ainoa Young Adult-kirjallisuustapahtuma Suomessa, ja ainakin omalta näkökannaltani erittäin tervetullut lisä muiden kirjallisuustapahtumien joukkoon.

Vuoden 2018 tapahtuma järjestettiin Gloriassa (joka oli huomattavasti parempi tapahtumapaikka kuin edellisenä vuonna Suvilahdessa). Valitettavasti itse olin hyvin kiireisellä aikataululla liikenteesä, ja kävin kuuntelemassa ainoastaan kaksi ohjelmanumeroa. Valitettavasti, sillä tapahtuma on tarjonnut molempina vuosina todella mielenkiintoista sisältöä. Lisäksi tapahtumassa pääsee näkemään ja juttelemaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Paikalla oli useita kirjailijoita, mutta myös blogikolleegoita. Ehkä hieman avoimemmassa tilalassa olisi päätynyt keskustelemaan useamman kanssa, erityisesti, jos aikatauluni olisivat sen mahdollistaneet. 

Tänä vuonna huomasin, että olen pudonnut todella YA-uutuuksista kärryiltä. Olen sitä edelleen. Lukujumistani johtuen en seurannut viime vuonna juurikaan julkaisuja, ja Hel-YA:ssa huomasin tämän selvästi. Ihmettelin myynnissä olevia kirjoja, mitä kaikkea olikaan ehditty suomentaa ja julkaista jo monta kuukautta sitten :D

Suosittelen Hel-YA:ta tapahtumana kaikille, ja toivon todella, että se järjestetään tänäkin vuonna. Nuorten aikuisten kirjallisuus ansaitsee hieman enemmän hypetystä ja huomiota, sillä erityisesti parina viime vuonna siitä on tullut jatkuvasti parempaa, kantaaottavampaa ja uskaliaampaa. Lisäksi suosittelen tutustumaan menneiden vuosien ohjelmaan esimerkiksi Facebookista, jotta saisi hieman paremman kuvan mitä kaikkea hauskaa tapahtumissa on ollut!

Helsingin kirjamessut:

Kuten aina, vietin Helsingin kirjamessuilla tänä syksynä muutaman päivän. Mutta toisin kuin aiempina vuosina, siitä ei ole ihan hirveästi kerrottavaa. Vaikka ostin kirjoja, en ole tainnut lukea niistä vielä yhtäkään :D Enkä käynyt kuuntelemassa yhtään (ainkaan muista käyneeni) keskustelua tai paneelia tai haastattelua. Mutta sen verran katselin ympärilleni, että pakko vielä erikseen mainita olleeni hyvin vakuttuunut messujen uuteen ilmeeseen. 

Kirjamessuni olivat pääasiassa muiden bloggareiden kanssa tapaamista, vietin perinteisesti perheeni kanssa siellä yhden iltapäivän, mutta muuten hengailin lähinnä kirjakuplassani. Ja jonkin aikaa yksin, kun halusin ainoastaan penkoa kirjoja.

Shout out siis kaikille teille ketä siellä näin, ja toivottavasti hieman paremmalla menestyksellä tänä vuonna osallistuisin messutapahtumiinkin! 

Haluan kiittää molempia tapahtumia vielä, sillä sain molempiin pääsyliput tapahtuman kautta. Muuta hyötyä en tämän postauksen kirjoittamisesta saanut. Lisäksi haluan ehkä vielä kerran sanoa, että hävettää niin paljon, miten pitkälle tämän julkaiseminen venyi.

Kadonnutta lukuintoa etsimässä - The Beginning

Hei! Ja tervetuloa. Kaikki uudet ja vanhat lukijat, jotka ovat jaksaneet odottaa tätä hetkeä. Kauan. Ihmeiden aika ei ole ohi. Luulin hetken itsekin, että palaan blogin pariin vasta, kun aurinko nousee lännestä ja laskee itään, mutta siinä ei mennytkään läheskään niin kauaa.

Koska minulla on jonossa vain yksi tämän blogin aiheeseen oikeasti sopiva postaus, päätin kokeilla jotain hieman erilaista. Tästä postauksesta alkaa siis vielä määrittämättömän mittainen bloggaussarja, Kadonnutta lukuintoa etsimässä. Kuten jotkut ovat saattaneet kuulla, en ole lukenut vähään aikaan. Vähään aikaan as in puoleen vuoteen. Ja se on aiheuttanut minulle yllättävän paljon stressiä, koska lukeminen on elämä, ja koen jotain velvollisuutta myös blogiani kohtaan.

Tässä taannoin yöllä aihetta pyöriteltyäni, tulin siihen tulokseen, että jotain on asialle tehtävä. Ja siitä sai alkunsa tämä idea. Luvassa on siis postauksia siitä, kuinka yritän löytää viime vuoden lukuintoni takaisin, ja palata normaaliin ohjelmaan, eli kirjakuvien ottamiseen ja kirjoista postaamiseen. Tämä sarjahan sijoittuu juuri sopivasti kirjamessukauteen, joten inspiraatiota pitäisi ainakin olla luvassa. Miten se lopulta toimii? We'll see.

* * * * *

Tämän hetkinen tilannehan on siis se, että olen viimeksi lukenut kirjan joskus heinäkuussa, ja yritystä on ollut vähän ilmassa, mutta onnistumisia ei ollenkaan. Suurin osa ajastani on mennyt kasvien hoitamiseen, neulomiseen ja Netflixiin. Nyt syksyä kohden olen sitten stressannut koulua ja maisteriseminaaria, Love Islandin ja TTK:n uusimpia käänteitä sekä sitä mitä kirjoitan Nanowrimossa. Joten ymmärrettävästihän kirjoille ei edes ole jäänyt aikaa :D

Positiivisen puolena, tästä ei voi kovinkaan paljon pohjemmalle enää vajota. Vielä tänään ei ole aika tarttua muuhun kuin tenttikirjaan, mutta sunnuntaille on luvassa jo jotain kuvallisempaa ja kirjallisempaa, kun on vihdoin aika järjestellä kirjahylly uusiksi. Tämän hetkinen kaaos on siis täysin kestämätön, kun järjestyksen muuttamisen yhteydessä kaikki kirjat on periaatteessa vaan nosteltu hyllyihin. Mutta siitä lisää sunnuntaina!

Toivotaan, että tämä nyt lähtisi tästä liikkeelle, tuntuu ainakin ihan mukavalta kirjoittaa pitkästä aikaa!

YA-haasteen loppu

Elokuu on nyt virallisesti alkanut, ja samalla on aika päättää helmikuussa aloittamani YA-haaste (alkuperäinen postaus löytyy täältä). Vaikka itse en ole saanut luettua yhtäkään kirjaa omaan haasteeseeni, mikä on itseasiassa aika huvittavaa. Onneksi moni muu kyllä on!

Nyt olisi tarkoituksena sitten vihdoinkin koota haasteen aikana luettuja kirjoja, ja muita tilastoja! Joten, jos olet osallistunut haasteeseen, kommentoi alle linkki omaan koontiisii, tai ainakin monta bingoa tuli luettua. Olisi tietenkin hauska tietää myös, mitä kirjoja kukakin on lukenut mihinkin bingoruutuun. Tyyli on kuitenkin vapaa :)

Kommentointiin on aikaa tästä 13. päivään, jonka jälkeen saisin kirjoitettua koontipostauksen pikaisesti pois alta!
Twitteristä ja Instagramista löytyy seuraavat pari päivää kyselyt, riittääkö tämä YA-määrä tälle vuodelle (ja uusi bingo vuonna 2019), vai olisiko jollekin erityyppiselle haasteelle kiinnostusta vielä seuraavien neljän kuukauden aikana? Vastauksia tähän otetaan toki kommenteissakin vastaan! 

Blogin syntymäpäivä!

Photo by Photos by Lanty on Unsplash

Jälleen kerran on tullut aika viettää blogini syntymäpäivää. Tänä vuonna tämä hetken mielijohde on ollut olemassa jo seitsemän vuotta, ja vaikka viimeiset kuusi kuukauttavat ovat olleet pariin viime vuoteen verrattuna masentavan hiljaisia, ei ole silti pelkoa, että olisin poistumassa kirjablogimaailmasta.

Mennyt vuosi on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä kirjojen luvun sekä bloggaamisen suhteen. Erityisesti viime vuoden puolella pääsin osallistumaan monenlaiseen tapahtumaan blogin ansiosta, ja tapaamaan paljon uusia sekä vanhoja tuttuja kirjapiireistä. Yritin postata aktiivisemmin Instagramiin, mutta se on hieman jäänyt kevään aikana. Olen kuitenkin edelleen innoissani sekä onnellinen kaikista ihmisistä ja tapahtumista, joihin olen tutustunut sekä osallistunut, ja toivon, että loppuvuosikin tulee olemaan huomattavasti hedelmällisempi kuin ensimmäiset kuusi kuukautta!

Olen kamppaillut oikeastaan tammikuun lopusta saakka lukujumin kanssa. Ehkä syy on lopputalvesta painaneessa koulustressissä, tai lukuähkystä, jonka viime vuoden sata luettua kirjaa aiheutti. Minusta on kuitenkin jo vähän aikaa tuntunut siltä, etten saa otettua kirjaa käteen, vaikka tilaisuuksia kyllä olisi, ja säätkin ovat olleet mitä mainioimmat. Netflix on myös vienyt suuren osan hyvästä lukuajasta.
Tilanne muuttui vielä vähän epätoivoisammaksi, kun muutama päivä sitten tajusin olevani 11 kirjaa tämän vuoden tavoitettani jäljessä, ja etten ole saanut luettua yhtäkään kirjaa omaan lukuhaasteeseeni.
Kaikki toivo ei ole kuitenkaan menetetty, koska sain muutama päivä sitten vihdoin kuunneltua kirjan loppuun saakka, ja aloitettua vielä uudenkin heti siihen perään!

Aiempina vuosina olen käyttänyt huomattavasti enemmän aikaa tämän synttäripostauksen kirjoittamiseen, mutta tänä vuonna tämä taitaa jäädä tähän kahdesta syystä. Ensinnäkin kirjoitan tätä juhannusaattona, joten tekemistä riittää, ja toisekseen Brasilia - Costa Rica jalkapallopeli on alkamassa vartin kuluttua, mikä tarkoittaa television ääreen siirtymistä.

Hyvää tulevaa viikkoa siis kaikille, ja toivotaan, että minut tullaan näkemään blogipiireissä jatkossa hieman useammin :D

Kesäkuun lukumaraton postaukset!

Ensimmäiset ovat varmasti jo alkaneet vähintään fiilistelemään viikonlopun lukumaratonia, joten nyt on hyvä aika julkaista postaus, jonka kommentteihin voi sitten päivitellä oman koontipostauksensa tai ainakin maratoninsa lopputuloksen!

Itselläni jalkapallo saattaa mennä tänään vielä lukemisen edelle, mutta tarkoituksena olisi maraton aloittaa huomisillalla. Onnea kaikille, ja toivottavasti mahdollisimman moni maratoonari muistaa päivitellä tuloksensa :)

Kesäkuun lukumaraton, 16.6.

Lukujumi ei ota lähteäkseen, joten mikä olisikaan parempi tapa yrittää karkoittaa se, kuin kesän ensimmäinen lukumaraton! Itse olen aiemmin lähtenyt maratoonaamaan kaikki tai ei mitään asenteella, eli yleensä en lue ollenkaan tai sitten 24 tuntia kuluu pelkästään kirjallisuuden parissa. Ihan näin radikaalisti ei kuitenkaan muiden kesää tarvitse aloittaa :D

Kertauksen vuoksi, maratonin säännöt ovat:

Lukuaikaa on 24 tuntia

Josta ainakin osan tulee sijoittua 16. päivälle (eli voit aloittaa perjantaina ja lopettaa lauantaina, tai aloittaa lauantaina ja lopettaa sunnuntaina.)

Taukoja saa toki pitää, mutta ne lasketaan mukaan lukuaikaan.

Kaikki lukeminen lasketaan, oli kyseessä sitten perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot tai äänikirjat.

Ilmoittautuminen tapahtuu tämän postauksen kommenteissa, ja 15.6. julkaistavan postauksen kommentteihin voi ilmoittaa maratoninsa lopputuloksen, tai esimerkiksi linkin maratonia käsittelevään postaukseen, josta tuloksen näkee :)

Someen lukumaratonista postaillessa kannattaa käyttää hashtagiä #lukumaraton, jotta muutkin osallistujat löytäisivät postaukset.

Lukumaratonin ensikertalaiset voivat käydä vilkaisemassa esimerkiksi tunnisteen Lukumaraton takaa löytyviä koonti- ja maratonpäivityspostauksia, jos konsepti on vieras, tai ei ole aivan miten luku-urakasta kannattaisi raportoida! 

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Elossa ollaan! Olisin voinut tietty helmikuussa ilmoittaa tulevasta katoamisesta, mutta mitäpä turhia. Maaliskuussa siis järjesteltiin Jyväskylässä Historian opiskelijain liiton kevätseminaari, joka vei aikalailla kaiken ajan (ja voimat). Sen jälkeen palautuminen edes tavalliseen kouluarkeen vähän venyi, jonka jälkeen iski kesätyöstressi, ja löysin Netflixin pitkästä aikaa, joten kirjoja ei ole juuri viime aikoina tullut luettua.

Tällä viikolla olen lähinnä lomaillut Helsingissä, ja saanut kesätyöpaikan (yksi stressin aihe vähemmän!!). Sen lisäksi loppuviikkoa on piristänyt hoitokoira, eikä ihan nurkan takana kolkutteleva Vappukaan tunnelmaa ainakaan latista. Vielä on muutama koulujuttu hoitamatta, joten uusia postauksia en uskalla kuitenkaan luvata ennen toukokuuta.

Nyt olenkin uskaltanut vihdoin ja viimein suhtautua varovaisen optimistisesti jälleen tähän blogin aktivoitumiseen, eikä Goodreadsin lukuhaasteenkaan kiinni otaminen tunnu enää yhtä ahdistavalta kuin aiemmin (vaikka olen kolme kirjaa jäljessä). Vaikka molemmat ovatkin edelleen aikalailla suunnitelmien tasolla, se on enemmän kuin aiempaan pariin kuukauteen. 

Ensimmäisenä askeleena onkin Netflixin ja Youtuben hylkääminen, ja sen ajan käyttäminen lukemiseen. Tilasin tänään uudelleen Audiblen Romance Packagen, joka ainakin vuoden vaihteessa innosti lukemaan useamman kuin yhden trash romantiikkaromaanin. Joten ehkä se toimii tälläkin kertaa, ja saa minut tarttumaan jälleen kirjoihin.

Samalla, kun etsin jotain uutta blogattavaa, viime vuodelta, sekä tammi-helmikuulta on rästissä vielä useampi bloggaus. Eli tekstejä on luvassa, kunhan vaan saan itseäni niskasta kiinni.

Ja ei huolta kaikki ihanat kommentoijat, lupaan vastata kommentteihin mahdollisimman pian!

Aki Parhamaa & Anders Vacklin: Sensored Reality - Beta

Sain kunnian lukea Aki Parhamaan ja Anders Vacklin kirja Beta etukäteen osana Tammen blogirinkiä, samaan tapaan kuin viime syksynä Muistojenlukijan kanssa. Viime aikaiset kiireet koulun kanssa ovat kuitenkin verottaneet aikaa blogilta, ja sain nyt vasta, vihdoin ja viimein julkaistua tämänkin postauksen!

* * * * *

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat...

* * * * *

Vaikka e-kirjat eivät edelleenkään ole suosiossani, Betan lukeminen tuli juuri sopivaan saumaan kaikkien koulukiireiden keskelle. En ole vähään aikaan ehtinyt lukemaan nuorten kirjoja, joten siinäkin suhteessa tämä oli ihan tervetullutta vaihtelua kurssikirjojen ja artikkeleiden joukkoon.

On aina hauska lukea uutta kotimaista nuortenkirjallisuutta, vaikkei sen aihe aina osuisikaan ihan omien mieltymysten kanssa yhteen. Ja juuri sellainen kirja Beta minulle on. Videopelit, tai tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat eivät ole oikein sellaisia, mitä luen jatkuvasti, tai joiden äärelle hakeudun kerta toisensa jälkeen. Varsinkin ensimmäinen on hyvin vieras aihe minulle muutenkin, ellei lukioaikana Assassin's Creedin äärellä vietettyjä tunteja lasketa. Parhamaan ja Vacklinin kirja onkin ehkä parhaimmillansa silloin, kun sitä lukee sellainen, joka innostuu kirjan aiheista.

Betan lukeminen sujui pääasiassa minulta joutuisasti, ja pidin tarinaa ihan viihdyttävänä, huomasin muutaman epäkohdan, jotka melkein aiheuttivat jumiutumisen kirjan tietyissä kohdissa. Ensinnäkin päähenkilö Bugi on kirjoitettu ehkä hieman "sukupuolettomasti", ottaen huomioon, että hahmo kuitenkin on selvästi naispuoleinen. Tämä ei välttämättä häiritse muita lukijoita läheskään yhtä paljon, kuin minua, sen verran pienestä viasta on kuitenkin kysymys. Toinen hieman ontuva asia on, kuten yleensä nuorten kirjoissa, että maailmaa kohdannutta ilmastokatastrofia (eli vedenpaisumusta), ja sen aiheuttamia seurauksia yhteiskunnassa ei oikein selitetä kunnolla. Vertaan näitä usein Margaret Atwoodin Orjattaresi kirjaan, jossa uusi yhteiskuntajärjestys on selitetty uskottavasti ja alusta loppuun. Sitä kaipaisin muutenkin nuortenkirjoihin enemmän.

Muuten Beta on kuitenkin pääasiassa ihan hyvä kirja, ja vaikka en itse koukuttunutkaan tarinaan aivan täysin, uskon se purevan paremmin kohdeyleisöönsä. Pidin kovasti vedenpaisumusideasta, Meri-Tokiosta ja Helsingin kaupunkisaaresta, sekä siitä, että näinkin (vanhanaikaisesti ajateltuna) poikamaisen aiheen omaavassa kirjassa on naispäähenkilö. Virkistäviä uusia tuulia siis!

Kuten aina, olen tavallaan kiinnostunut lukemaan miten kirja jatkuu, mutta toisaalta, kun tietää kykyni lukea sarjoa loppuun, epäilen palaanko enää tämän sarjan ääreen.

* * * * *

Julkaisuvuosi 2018
Tammi
314 sivua
Kustantajalta
Suomeksi

#hyllynlämmittäjä2018

Viime vuonna Sivumennen-podcast järjesti ensimmäistä kertaa lukuhaasteen, jossa on tarkoituksena lukea 12 sellaista kirjaa, jotka ovat omassa hyllyssä pidemmän aikaa odotelleet. Viime vuoden osallistumiseni karahti kiville heti alusta saakka, kun en koskaan päässyt edes siihen pisteeseen, jossa olisin valinnut luettavia kirjoja.
Tänä vuonna päätin ottaa haasteen todella vastaan, ja koota pinoni ihan järkevässä ajassa vuoden alussa. Kuva pinostani on ollut jo pidemmän aikaa Instagramissa, mutta nyt, melkein kaksi kuukautta vuoden alun jälkeen, on vihdoin tullut aika tarkemmin esitellä se laajemmin.

Jokainen näistä kirjoista on ollut hyllyssäni pidempää kuin puolitoista vuotta, ja suurin osa niistä on hankittu sellaisina "tän mä haluan lukea asap" hankitoina. Kuten yleensäkin, eihän sellaista asap-lukemista todellisuudessa kovin usein tapahdu, ja lukuunottamatta hyvin pientä prosenttia, must read hankinnat jää odottelemaan parempaa huomista hyllyyn. Niin kuin näille kirjoille on tapahtunut.

Lukematta jäämisen lisäksi osalla kirjoista on muitakin yhdistäviä syitä, miksi niitä ei ole tullut luettua, ja päätin esitellä nämä kriteerit tässä samalla.

Monta kertaa kesken jääneet

Nimensä mukaisestikin näiden kirjojen kanssa olen kamppaillut jo pidemmän aikaa. Useassa tapauksessa en ole päässyt pariakymmentä sivua pidemmälle, ja jonkin kirjassa ei vaan ole inspiroinut jatkamaan eteenpäin kaikesta huolimatta. Tämähän ei ole välttämättä merkki huonosta kirjasta, vaan merkki siitä, että lukuflowni ei ole sopinut juuri siihen kirjaan. Pinosta näitä kirjoja ovat Tahereh Mafin Shatter Me, Virginia Woolfin Mrs. Dalloway, 

Maria Turtschaninoffin Maresi ja Heather Demetriosin I'll Meet You There.

"Pelottavat" kirjat

Nyt ei puhuta Stephen King tyyppisestä pelottavuudesta, vaan pikemminkin sellaisia, joiden lukeminen jännittää. Onko lukukokemus niin raskas, ettei pysty lukemaan mitään moneen viikkoon, onko kirja hyvä ollenkaan vai joudunko pettymään kaiken hypetyksen takia. Näillä ehdoilla valittuja kirjoja ovat: Philip Gourevitchin We Wish to Inform You That Tomorrow We Will Be Killed with Our Families, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia sekä Erika Johansenin The Queen of the Tearling. 

Hyllyssä monta vuotta olleet

Tämä otsikko on aikalailla itsensä selittävä. Monet näistä kirjoista on vähintään kolme vuotta sitten ostettuja, vanhimmat ovat olleet hyllyssäni (jos en väärin muista) kuusi vuotta. Joten ehkä olisi vihdoinkin aika lukea nämä pois tieltä, ja joko rakastua niihin tai laittaa ne kiertoon. Tässä vaiheessa näiden kirjojen lukeminen tuntuu melkein enemmän velvollisuudelta, kuin huvilta. Mikä ei ole koskaan ideaali lähtökohta kirjan lukemiseen. Velvollisuuksiani ovat: John Greenin The Fault in Our Stars, Rick Yanceyn 5. Aalto, Erin Morgensternin Yösirkus, Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki sekä Katie McGarryn Nowhere but Here.

* * * * *

Haasteen edistymistä voi seurata joko blogin haasteet-sivulta, tai kuukausittaisista koonneistani, joihin listaan aina haasteiden etenemistä sen kuukauden osalta!

Löytyykö meidän Hyllynlämmittäjistä samoja kirjoja? Mitkä kirjat sinun pitäisi vihdoin lukea vihdoinkin pois hyllystäsi?

Matti Rönkä: Yyteet

Tuntematon sotilas-teema blogissani jatkuu vielä tämän postauksen verran, jonka jälkeen en mainitse koko teosta ennen kun olen itse lukenut sen. Jos joskus siis luen.

* * * * * 

Miltä Tuntematon sotilas näyttäisi, jos sen päivittäisi vuoteen 2016 ja työpaikalle?

Ville Koskela toimii esimiehenä pienessä IT-firmassa, Varma-Datassa. Koskela on company man, joka työpaikan juhlissa viihtyy ennemmin oman tiimin kuin johdon pöydässä. Vanhan toimarin vetäytyessä paikalle ilmestyy moderni johtaja Lammio. Pian ei firman pakuja enää niin vain lainailla eikä kahvia kannella pahvimukeissa omille työpisteille. Pienten arjen taistelujen taustalla vilahtelee kuitenkin koko ajan kaksikirjaiminen peikko, YT. Osa porukasta kestää, osa karkaa, kaikki eivät selviä hengissä loppuun saakka. 

* * * * *

Matti Röngän Yyteet oli varmasti yksi hauskimmista kirjoista, jonka luin viime marraskuussa. Odotukset olivat korkealla, kun aloitin, ja kerrankin ne odotukset myös ylitettiin. Olen ehkä vähän innoissani tästä kirjasta edelleenkin, koska jos jostain pidän, niin modernisoinneista ja uudelleenkerronnoista. Tässä tapauksessa kiinnostustani ehdottomasti lisäsi se, että Tuntematon sotilas on monelle niin pyhä, että on oikeastaan hauska nähdä miten se saadaan vääntymään 2010-luvun yritysmaailmaan.

Koska oma Tuntematon tietämykseni on rajallinen, oli hyvä, että luin Yyteet melkeni heti elokuvan nähtyäni. En muuten välttämättä olisi pysynyt kaikissa hahmoissa perässä, mikä on itseasiassa aika olennaista tätä kirjaa lukiessa. Väinö Linnan konekiväärikompania solahtaa yllättävän kivuttomasti IT-firmaksi, ja hahmotkin löytävät omat paikkansa johtokunnasta sekä työpöytien äärestä. Itse pidin siitä, että tapahtuma-ajaksi on valittu 2016, eikä 2000-luvun alun kukoistava yritys.

Kirjan keskeiset hahmot ovat oikeasti todella sympaattisia, ja heidän fiiliksiä sekä tekoja ymmärsi todella hyvin. Vaikka välttämättä samaa mieltä heidän kanssa ei ollut, silti jotain samaistumispintaa kuitenkin on. Ehkä ihmistyypit, joita sivuilla esiintyy, ovat hyvin samanlaisia niihin, joita jokainen tapaa omasa arkielämässänsä jatkuvasti. Tervetullut lisä on naispuoliset hahmot. Riitta Oja, Rocca ja Suzy, ovat kaikki edelleen ihan tunnistettavia hahmoja, vaikka nimet ja sukupuolet ovatkin vaihtuneet!

Yyteiden genre on minulle ehkä hieman vieraampi, joten en tiedä, olenko paras henkilö kommentoimaan sitä, mutta mielestäni kirjan yhteiskunnallinen kommentointi osui hyvin kohdallensa. Toki aihe varmasti puhtutelee enemmän sellaista, joka on itse ollut työpaikallaan samanlaisessa tilanteesa tai tuntee toimistotyötä paremmin. Silti opiskelijanakin osaa tunnistaa viime vuosien uutisoinnin perusteella, mitä tässä nyt kommentoidaan.

Yyteet  on todella helppo kirja lukea, jonka juoni on yksinkertainen ja yllättävän arkinen. Se on kuitenkin hyvin tarkkaa kommentointia työyhteisöistä, ja käsittelee huumorin kautta viime vuosina monia koskettanutta ilmiötä. Kun mukaan vielä onnistuneesti sekoitetaan jotain niinkin perisuomalaista kuin Tuntematon sotilas ja IT-firma, syntyy hauska ja koskettava kokonaisuus, joka kuvaa yhteiskuntaamme erittäin hyvin. Olen suositellut tätä kirjaa paljon, ja suosittelen sitä edelleenkin kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella :D

* * * * *

Julkaisuvuosi 2017
Gummerus
251 sivua
Kustantajalta
Suomeksi
Kuvaus, Gummerus

Ystävänpäivän lukumaraton

Ystävänpäivän lukumaraton on täällä taas, johon itse osallistun mukaan jo toista kertaa! Viime vuoden lukemisista voit lukea täältä. Viime vuonna luin melkein 800 sivua, mutta suhtaudun epäilevästi siihen saavutanko samaa, sillä viime aikaiset maratonini ovat olleet ehkä hieman floppeja. Tänäkin vuonna maratoonaan Suomen kirjasäätiön Lukurauhan päivänä.

Ystävänpäivän lukumaraton on 24 tunnin lukumaraton, ja sitä hostaa tänä vuonna Kirjavarkaan tunnustuksia-blogi! Säännöt sekä ilmoittautuminen löytyy edellisen linkin takaat:)

Maratonin edistymistä voi tuttuun tapaan seurata tässä postauksessa, sekä Twitterissä että Instagramissa! Luultavasti kahdessa jälkimmäisessä hieman vähemmän.

11.2., klo 12:35

Maraton alkoi osaltani noin viisi minuttiia sitten, ja ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Samantha Shannonin kirja The Bone Season, jota kuuntelen äänikirjana. Vaikka päätin tämän maratonin tavoitteeksi asettaa fyysisten kirjojen lukemisen, päätin lähteä kuuntelemaan ensimmäistä kirjaani, jotta saisin hieman asuntoani siivottua. On huomattavasti mukavampi lukea, kun lukunurkkauksen nojatuoliin mahtuu istumaan :D
Tarkkoja suunnitelmia maraton kirjoista ei ainakaan vielä ole, mutta eiköhän seuraavat tunnit paljasta, mihin suuntaan sitä ollaan menossa!

18.2.
Jos aiemmat lukumaratonit on ollut minun osaltani floppeja, niin tämä maraton oli sitä sitten ihan uudella tasolla. Ehdin kyllä kuunnella ihan kiitettävästi valitsemaani äänikirjaa, mutta lopulta päädyin viettämään monta tuntia kavereiden kanssa ja laskiaispullia leipoen. Eli virallisesti sanoisin keskeyttäneeni tämän joskus puolinvälin tietämillä. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin...
(The Bone Seasonia kuitenkin kuuntelin noin 11 tuntia)