"Olimme vaiti. Kävelimme rinnakkain korkean kaislikon reunaa, polulla jota olimme kävelleet usein yhdessä viisitoista vuotta aikaisemmin, nuorina, rakastuneina, silloin oli vuosikymmenen ensimmäinen syksy, silloinkin oli syksy, jouluun vielä aikaa. John Lennon lauloi kaikkialla Imagine all the people ja Barbra Streisand vastasi I am a Woman in Love.”
Syysprinssi on kertomus nuoruudesta ja hulluudesta. Se on surullisen sukupolven rakkaustarina, matka narsistien ajasta sitkeään depressioon.
* * * * *
Syysprinssi ihastutti ikihyviksi. Ensinnäkin se on nopea lukea (tai kuunnella), ja toisekseen rakastuin tarinaan täysin. En ole vähään aikaan innostunut tämän tyyppisestä kirjasta yhtä paljon. Ennen Syysprinssiä luin Akvarelleja Engelin kaupungista ja Lempin, joten muutama edellinen kirja oli nostanut riman suhteellisen korkealle, eikä Kaurasen hänen omiin kokemuksiinsa perustuva teos siitä huolimatta pettänyt.Koska en jaksanut juuri taustatutkimusta tehdä ennen kirjan aloittamista, suhtauduin tarinaan luultavasti hieman eri tavalla, kuin jos olisin tiennyt ne. Tarinan merkitys muuttuu jossain määrin, kun tietää todellisten ihmisten kokeneen kirjan tapahtumat. Tätä postausta kirjoittaessa hahmoista on myös jossain määrin hankala kirjoittaa Kaurasena ja Harri Sirolana.
Koin Syysprinssin ennen kaikkea rakkaustarinana. Yliopistoelämän, 1970-luvun vaihtoehtokulttuurien ja suurten tunteiden värittämä kertomus on hyvin pieni, ja "merkityksetön". Siitä ei muotoudu vuosisadan rakkaustarinaa, mutta se ei myöskään kutistu arkiseksi yhdessä eloksi. Lukijana saa nauttia sen intohimosta sekä nähdä sen kuihtumisen. Enemmän oman ikäiseni hahmot lisäsivät tietenkin tarinan viehättävyyttä, ja akateeminen maailma tuntui ainakin jossain määrin tutulta, sekä kodikkaalta ympäristöltä suhteellisen pienestä roolistaan huolimatta.
Teknisesti Syysprinssi on erinomaisesti toteutettu. Sekä kehyskertomus että menneisyyteen sijoittuvat osuudet pitävät otteessaan, ja lyhyen mittansa vuoksi keskittyminen ei ehdi herpaantumaan, tai tylsistyminen iskemään. Kielellisesti värikäs, ja mukavan reippaasti rytmitetty kirja on ohi nopeammin kuin sen olisi toivonut.
Tulevaisuudessa kirja on varmasti uudelleen luettavien listalla, ja toivottavasti saisin aikaiseksi katsoa siitä tehdyn elokuvankin piakkoin. Suosittelen tutustumaan kirjan taustalla olleisiin tapahtumiin (tai ainakin tiedostamaan ne) etukäteen, sillä kuten todettu, voisin olettaa sen hieman vaikuttavan lukukokemukseen.
* * * * *
XXXXXJulkaisuvuosi 1996
Kustantaja WSOY
Kuunneltu äänikirjana
Suomeksi
126 sivua
Lainaus Goodreads, kuva Bookbeat
