perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuu & heinäkuun suunnitelmat

Puolet vuodesta on jo takana (eikä kyllä yhtään tunnu siltä), ja koulun alkuun on kaksi kuukautta. Kesätöiden takia kuukausi on ollut ennen kaikkea tapahtumaköyhä, mutta heti heinäkuun alku saa vipinää, kun pääsen Jyväskylässä muuttamaan uuteen asuntoon. Vaikka surettaa heittää hyvästit neliöille joissa olen viimeiset kaksi vuotta asunut, vaihtelu virkistää. Tosin en välttämättä odota yhtä innoissani kirjahyllyni muuttamista, ja varmasti ainakin osa opuksista joutuu väistymään uusien tulokkaiden tieltä. Erityisesti, kun innostuin jälleen käyttämään pienen osan palkastani kirjatilaukseen!



Kesäkuu on ollut jälleen yksi kirjarikas kuukausi lisää tähän vuoteen, ja vaikka kuun loppua kohden innostus hieman laantui, niin sain luettua kaiken kaikkiaan 12 kirjaa kuun aikana. Kesän lukumaraton 1/3 toimi lähinnä alkulämmittelynä, mutta kohta on jo heinäkuun maratonin aika! Ja viikko sitten vietettiin blogin kuusi-vuotissyntymäpäiviä!

Seuraavana siis tuttuun tapaan kesäkuun luetut:
Jessie Burton, Nukkekaappi
Lauren Kate, Langennut
Becky Albertalli, The Upside of Unrequited
Jilly Gagnon, #Famous
Elina Pitkäkangas, Kajo
Sini Helminen, Kaarnan kätkössä
Angie Thomas, The Hate U Give
Nicola Yoon, Kaikki kaikessa
Cynthia Hand, Brodi Ashton ja Jodie Meadows, My Lady Jane
Julie McElwain, A Twist in Time
Maggie Stiefvater, Shiver

Aikalailla YA painotteinen kuukausi on takana, ja joukkoon mahtui niin osumia kuin hutejakin. Bloggauksia on luvassa aika kasa, sillä toukokuultakin on vielä muutama jäljellä, ja suunnitelmiakin on kiitettävä määrä odottamassa toteutumista.

Heinäkuulle suunnitelmia en ole oikeastaan tehnyt, sillä keskeneräisiä kirjoja on taas kerääntynyt pienen kirjaston verran. Sen lisäksi olen viime aikoina lukenut tiiviisti yhden sivuaineen peruskurssien e-tenttikirjoja, jotka eivät välttämättä tavoittaisi bloggauksina yleisöäni. Koulukirjojen lisäksi lukemiselta on hieman vienyt aikaa uusi podcast löytöni, kahden huippuhauska naiskoomikon juontama, niskakarvoja nostattavia murhia läpi käyvä My Favorite Murder.

* * * * *

En ole viime aikoina juuri ehtinyt päivittelemään blogini haaste-sivua, saati sitten haasteiden etenemistä itse kirjapostauksissa. Siispä päätin lisätä vielä tämän kuun koonnin loppuun tästä pienen pätkän.  Goodreadsiin asettamani 40 kirjan tavoitteen saavutin kesäkuun toisella viikolla, mistä olen enemmän kuin ylpeä. Mutta koska vuotta on vielä yli puolet jäljellä, päätin kasvattaa tavoitteeni 75 kirjaan. Toivottavasti en haukannut liian isoa palaa purtavaksi sen kanssa, se jää nähtäväksi.

Tänä vuonna päätin ensimmäistä kertaa tarttua Helmetin lukuhaasteeseen, jota olen päivittänyt viimeksi niinkin pitkän aikaa sitten, että kohtia oli suoritettuna yhdeksän (14, 18, 25, 27, 31, 34, 41, 42, 45). Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin, lista näyttää tältä (tähti vielä lukemattoman kohdan perässä tarkoittaa, että edes jotain hajua on siitä, mikä kirja sen kohdan tulee viivaamaan yli)

1.     Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2.     Kirjablogissa kehuttu kirja; Oonko ihan normaali?
3.     Suomalainen klassikkokirja; Tummien perhosten koti
4.     Kirja lisää hyvinvointiasi; How to be Parisian
5.     Kirjassa liikutaan luonnossa; Lasinen miekka
6.     Kirjassa on monta kertojaa; Sodassa ja rakkaudessa
7.     Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8.     Suomen historiasta kertova kirja; Suomen historia
9.     Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10.  Kirjan kansi on mielestäsi kaunis; Fantastic Beasts and Where to Find Them, Screenplay
11.  Jonkun muun alan ammattilaisen tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12.  Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13.  Kirja ”kertoo sinusta”: My Lady Jane
14.  Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella; Et kävele yksin
15.  Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen; On the Fence
16.  Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja: 
17.  Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista; Spoon River Antologia
18.  Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa; An Ember in the Ashes
19.  Yhdenpäivänromaani; Hello, Goodbye and Everything in Between
20.  Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö: Kaikki kaikessa
21.  Sankaritarina*
22.  Kuvitettu kirja*
23.  Käännöskirja; Sanantuojat
24.  Kirja, jossa selvitetään rikos: A Twist in Time
25.  Kirja, jossa kukaan ei kuole; Syysprinssi
26.  Sukutarina
27.  Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja; Akvarellejä Engelin kaupungista
28.  Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan; The Fill-in Boyfriend
29.  Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisit oppia; Langennut
30.  Kirjan nimessä on tunne; To All the Boy’s I’ve Loved Before
31.  Fantasiakirja; A Gathering of Shadows
32.  Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33.  Kirja kertoo Intiasta
34.  Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt; Jäähyväiset aseille
35.  Kirjan nimessä on erisnimi; Simon vs. The Homo Sapiens Agenda
36.  Elämänkerta tai muistelmateos*
37.  Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38.  Kirjassa mennään naimisiin: My Lady Jane
39.  Ikääntymisestä kertova kirja
40.  Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä; Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
41.  Kirjan kannessa on eläin; Kuura
42.  Esikoisteos; Lempi
43.  Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään; Oma huone
44.  Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45.  Suomalaisesta naisesta kertova kirja; Saippuaprinsessa
46.  Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47.  Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit; Handmaid’s Tale (esim. kohdat 37. ja 16.)
48.  Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49.  Vuoden 2017 uutuuskirja; Viillot
50.  Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja*

Vaikka en jaksa jokaista erikseen selittämään, niin todettakoon, että kohta 13, kirja kertoo "sinusta", on valittu muutaman tekijän takia: My Lady Jane on juuri kaikkea sitä mitä kaipaan kirjalta (historiaa, romantiikkaa, fantasiaa), sen päähenkilö rakastaa kirjoja, ja se pohjautuu historialliseen tapahtumaan, mikä sopii näin historian opiskelijalle paremmin kuin hyvin, JA se historiallinen tapahtuma on vahvasti yhteydessä Henry VIII:n aikakauteen, jotka ovat Englannin historian kiinnostavimmat vuosikymmenet.

Jäljellä olevista kohdista kun melkein kaikki ovat osoittautuneet yllättävän vaikeiksi, kun näin suunnitelmattomasti lukee tähän haasteeseen. Saa nähdä selviänkö kunnialla loppuun saakka.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Mennyt (blogi)vuosi

Kuva: Annie Spratt

Jälleen kerran on vuosi kulunut, ja Sivujen välissä täyttää kuusi vuotta! Aivan käsittämättömän omituista. En tällä kertaa ala taas kertaamaan, miten blogini sai alkunsa, tai miten kivinen tie sen pystyssä pitäminen on ollut (puhumattakaan typerästä ratkaisustani poistaa kaikki vanhat postaukset...). Jos sen suuntainen muistelointi kiinnostaa, suosittelen suuntaamaan viime vuoden synttäripostauksen pariin, joka löytyy täältä.

Syntymäpäivien kunniaksi täytynee silti kääntää katse menneeseen vuoteen. Vähän joka kannalta.

Vuosi ei ole tuonut elämääni kovin suuria mullistuksia, tasaisen paksua yliopistoarkea on värittänyt lähinnä ainejärjestö puuhat, kourallinen erilaisia juhlia ja tietenkin kandin kirjoittaminen (josta kaiken tuskailun jälkeen sain vitosen, mistä ei voi olla kuin iloinen!). Mutta muuten, ei mitään uutta. Onneksi blogin pyörittäminen on hieman värittänyt arkeani kuluneen 365 päivän aikana, ja siihen halusinkin enemmän kiinnittää huomiota tässä postauksessa.

Viime vuonna blogini vuosi alkoi vasta kesäkuussa. Puolet vuodesta oli mennyt fuksivuoden kiireiden ja uuteen kouluun totuttelemisen kanssa painiskellessa, ja pääsin lukemaan ensimmäisen ei kouluun liittyvän kirjan vasta toukokuussa. Kun kesätyöt alkoivat, löysin aivan uudella puhdilla lukuintoni. Satunnaisia lukujumeja lukuunottamatta olen onnistunut säilyttämään lukutahtini parempana kuin hyvänä. Mikä on varmasti ollut nähtävissä myös blogin puolella, sillä postauksia kertyi viime vuodelta kaikkiaan 38, ja tätä postausta kirjoittaessa, olen julkaissut vuonna 2017 jo 35 postausta.

Aiempiin vuosiin verrattuna bloggaamisesta on tullut huomattavasti mielekkäämpää pelkästään jo sen takia, että olen onnistunut löytämään hurjan määrän mielenkiintoisia kirjoja, ja mielenkiintoisia ihmisiä. En voi korostaa liikaa sitä miten suuri merkitys verkostoitumisella, ja bloggarikolleegoihin tutustumisella on ollut viimeisen vuoden aikana. Vaikken ole aktiivisin postauksien kommentoija, keskustelua on onneksi syntynyt omien postauksieni yhteydessä, sekä Twitterissä. Lokakuussa osallistuminen Kirjamessuille bloggaajan roolissa auttoi myös osaltansa, kun pääsin tutustumaan kasvotusten henkilöihin, joiden kanssa oli aiemmin vaihdettu ajatuksia ainoastaan ruudun välityksellä.

Aktivoitumiseni somessa sekä postauksien julkaisemissa on myös näkynyt blogin tilastoissa. Viimeisen vuoden aikana lukijoita on ilmaantunut melkein 50 lisää. Aiemminkin olen sanonut, etten koskaan uskonut Sivujen välissä elävän niin pitkää, että näkisin 100 seuraajan rajan rikkoutuvan. Samalla toki postausten lukija- sekä kommentointimäärät ovat kasvaneet. On hauska huomata, että kärsivällisyys todella palkitaan, ja tuloksia alkaa näkymään pikku hiljaa!

TL;DR: Mennyt vuosi on ollut ehdottomasti blogihistoriani paras ja antoisin. Lukijoiden ja seuraajien määrä on kasvanut kohisten, ja olen saanut paljon uusia samanhenkisiä tuttavuuksia kirjablogipiirien kautta. Loppuvuosi tuo mukanansa varmasti lisää kiinnostavia kohtaamisia ja tapahtumia (aka Kirjamessut Helsingissä ja elokuun Hel-YA)!


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Jessie Burton: Nukkekaappi


Jessie Burtonin Nukkekaappi on teos, jonka lukemista olen miettinyt kauan. Se on yksi niistä kirjoista, joka ilmestyy uudelleen ja uudelleen suosituksiin Audiblessa ja Goodreadsissa, kuten myös kirjaostoksia tehdessä ja lukuvinkkejä englannin kielisiltä sivuilta etsiessä. Ilahduin ikihyviksi, kun se tänä vuonna ilmestyi suomeksi, sillä suomentaminen on aina hyvä tekosyy lukea tällaisia pitkään harkittuja kirjoja.

* * * * *
On vuosi 1686. Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa.

Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyyritaiteilija lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa ja vihjaavan talon kätkemiin salaisuuksiin. Yrittääkö nukkemestari paljastaa salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat?
* * * * *

Koska olen viime aikoina lukenut oikeastaan pelkästään YA-fantasiaa, Nukkekaappi oli tervetullutta vaihtelua, sillä historiallinen mysteeri on aina mukava lisä lukupinooni. Eikä kirjan ideaa voi haukkua mielikuvituksen puutteesta. Kiinnostuneena hyökkäsin sivujen kimppuun, sillä halusin todella tietää mihin tarina veisi. Kaiken lisäksi 1600-luku ja sen ajan Amsterdam ovat minulle täysin vierasta aluetta, joten siinäkin mielessä luvassa oli kiinnostavat 400 sivua. Ja viittaukset siihen, että kirjassa sivutaan LGBTQ+ teemaa, kiinnosti vielä enemmän, koska historiallisessa romaanissa sellaista harvemmin on.

Kirjassa on yllättävän vähän keskeisiä hahmoja, Nellan ja Johanneksen lisäksi päästiin tutustumaan Johanneksen siskoon Mariniin sekä palvelijoihin Ottoon ja Corneliaan. Jokainen keskeisistä henkilöistä ovat todella aidon tuntuisia, ja vaikka en välttämättä löytänyt omaa suosikkiani heidän joukostaan, niin halusin tutustua kuitenkin jokaisen menneisyyteen ja persoonaan tarkemmin kirjaa lukiessa. Hahmoista eniten kiinnostuin lopulta Brandtin sisaruksista. Heidän välinen suhteensa, sekä salaisuudet jotka kirjan aikana paljastuvat tekevät heistä kaikin puolin inhimillisiä. Mikä hieman tasapainottaa sitä faktaa, että jokaiselle tärkeällä ja vähemmänkin tärkeällä hahmolla tuntui olevan edes jossain määrin kurjaa kirjan aikana.

Vähän ennen puoltaväliä kirjassa tulee käänne epämiellyttävänpään, kun juonen kannalta keskeinen konflikti alkaa paljastua. Niillä tietämillä aloin ehkä hieman välttelemään kirjaa, ja loppua lähestyessä huomasin sen lähinnä masentavan ja aiheuttavan epätoivoa, ja kurjuus tuntui lisääntyvän eksponentiaalisesti sitä mukaa, kun sivumäärä kasvoi. Saatoin muutaman kerran harkitakin Nukkekaapin kesken jättämistä, mutta samaan aikaan kuitenkin kiinnosti tietää miten kaikki tulee päättymään. 

Ottaen huomioon miten paljon pidin kirjasta, sen loppu on hyvin antikliimaksi monellakin tavalla. Paljon asioita jäi selvittämättä ja sanomatta, jolloin tuli vähän sellainen "tähänkö tämä nyt sitten tosiaan loppui?" fiilis. Siinä kohtaa tuntui myös, että Johanneksen hankkimaa nukkekaappia ympäröivä mysteeri jäi vähän selvittämättä. Oli myös paljon asioita joita olisin halunnut tapahtuvan, joita ei koskaan lopulta tapahtunut.

Kokonaisuudessaan Nukkekaappi on kirja täynnä epätoivoa. Se on myös kirja, jota en jossain vaiheessa saanut enää luettua oikeastaan eteenpäin, vaan jonka lukemista aloin siirtää puolenvälin juonenkäänteiden jälkeen. Se on kuitenkin kirja, jossa käsitellään mielenkiintoisia asioita ja esitellään kolkka ja aika historiassa, joka on varmasti vieras monelle. Valitettavan paljon jäi kuitenkin roikkumaan, joten niiltä osin Nukkekaappi on myös aika turhauttava lukea. Nopeasti luettava kirja, joka ei lopulta edennytkään nopeasti oman kiinnostuksen lopahtamisen takia. Uskallan kuitenkin suositella, jos historialliset mysteerit kiinnostavat, eikä itseään toistava bloggaus karkottanut tiehensä.



* * * * *
XXX½
(The Miniaturist)
Ecco Press (suom. Otava)
2014 (suom. 2017)
Kustantajalta
Suomeksi
Sivuja 431
Kuva minä, lainaus Otava

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lauren Kate: Langennut


Langennut on pölyttynyt kirjahyllyssäni monta vuotta englanninkielisenä versiona. Kun ostin sen, olin ihan innoissani aloittamassa uutta jännittävältä kuulostavaa sarjaa, mutten koskaan saanut aloitettua sitä kunnolla. Sitten kuulin elokuvasta, ja vähän myöhemmin kirjan suomentamisesta. Siispä päätin vihdoinkin lukea yhden ikuisuusprojekteistani pois hyllystä.

* * * * *
Luce Pricen epäillään sytyttäneen lipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseki hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti. 
Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaa draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää.
* * * * *

Uskon, että olisin säästynyt paljolta, jos en olisi koskaan lukenut tätä kirjaa. Onnekseni sen lukemiseen ei mennyt kamalasti aikaa, joten menetetyt minuutit eivät satu niin paljoa. Saattaa kuulostaa karkealta, mutta en onnistunut millään löytämään positiivista nuottia, jolla aloittaa tätä postausta.

Langennut on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2009. Se oli vuosi, kun Uusikuu tuli elokuviin, Nälkäpelin toinen osa Vihan liekit ja Cassandra Claren Lasikaupunki ilmestyivät. Kuten myös Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli, sekä Kami Garcian ja Margaret Stohlin Lumoava kirous. Yön talo sarjassa oltiin jo viidennessä osassa, eikä Percy Jacksonkään ollut vielä päättynyt. Ja Harry Potter elokuvia oli luvassa vielä kaksi. Elettiin siis sitä Potter/Twilight-hypen aikaa, kun enemmän tai vähemmän legendaariset YA-sarjat olivat edelleen kesken, ja synkistelevät vampyyrit se juttu.

Valitettavasti tämä on läsnä halki jokaisen Langenneen sivun. Ymmärrän, että se on suomennettu, kun elokuva on vihdoin päätetty saada valmiiksi, mutta onhan kyseessä tuskaisen vanhentunut juoni ja käytetyt kliseet. Sisäoppilaitos, kurjaa elämää elävä mustiin pukeutuva päähenkilö, ja vihamielisesti häneen suhtautuva, mystinen, mököttävä ja kidutettu päähenkilömies. Ei mitään, mitä en olisi lukenut aiemmin.

Siinä missä täysin väärä suomentamisajankohta lähinnä surettaa, muut tekijät ainoastaan raivostuttavat. Valehtelematta ja liioittelematta uhkasin yhdessä kohtaa polttaa koko kirjan. Päähenkilö Luce on ehkä sietämättömin päähenkilö pitkään aikaan. Hän on se erityinen lumihiutale, joka ui ainoastaan perhosuintia, josta koulun kuumimmat pojat kilpailevat, ja jolla ei ole muuta kiinnostuksen kohdetta kuin Daniel, tarinan the mies. Joka näyttää hänelle keskisormea heidän ensimmäisellä kohtaamisella. Hurmaavaa.

Lucen lisäksi muutkin hahmot ovat niin yksiulotteisia, että paikoitellen huomasin tuijottavani tyhjää A4:sta kiinnostuneempana. Ensisilmäyksellä rakastuminen, ja Lucen pelottavan pakkomielteinen vainoaminen tekevät kirjasta välillä jopa surkuhupaisan. Ellei se olisi noin 90 prosenttia koko kirjan sisällöstä, mikä tekee siitä lähinnä kiusallisen. Kirjan konfliktikin jää lopulta niin värittömäksi, että meni hetki, ennen kuin edes tajusin sen tapahtuvan. Kohdat, joiden oli tarkoitus herättää tunteita eivät saaneet edes hetkeksi pysähtymään: Ai tällainen juonenkäänne, jaahas. Eikä asiaa parantanut se, että Lucekaan ei juuri tapahtumista hetkahda. Bellakin oli järkyttyneempi ymmärtäessaan Edwardin olevan vampyyri. Luce vain menee hyvällä fiiliksellä virran mukana, kunhan saa unelmiensa miehen.

Luin kirjaa sekä suomeksi että englanniksi, ja voin todeta, ettei Lauren Kate ole huono kirjoittaja. Tarina kulkee hitaasti, mutta varmasti eteenpäin, ja jotain valonpilkahduksiakin välillä on havaittavissa. Sivuhenkilöissä on muutama kiinnostavakin persoona, joihin ei valitettavasti pääse tutustumaan tarkemmin. Isojen muutosten jälkeen kyseessä olisi voinut olla lupaavakin sarja, koska sen idea on periaatteessa ihan hyvä. Suomennoksessa sanaa "kundi" olisi voinut käyttää vähemmän, mutta muuta ongelmaa en oikeastaan nähnytkään sillä saralla. Kääntäjillä kun on rajatut vapaudet toimia.

Suurin ongelmani kirjan kanssa on kuitenkin äärimmäisen pieni, mutta paljon kertova yksityiskohta. Luce joutuu liikuntatunnilla uimaan kahdeksan kierrosta olympiamittaisessa altaassa, mikä tarkoittaa neljääsataa metriä. Ja hän ui koko matkan perhosta, ilmoitettuaan ensin, että perhosuinti on nopein uintitapa, jos tekniikan hallitsee. Itkin vähän, koska se ei ole missään tapauksessa nopein tapa uida (toiseksi nopein kyllä mutta silti, kestäisi kolme sekuntia Googlata pitääkö tämä väite tosiaan paikkaansa). Perhosuinnin valinta kertoo Katen tarpeesta tehdä Lucesta niin erityinen ja omalaatuinen hahmo kuin mahdollista. Hän kauhoo majesteettisesti monta sataa metriä perhosta huonosti istuvassa, ei seksikkäässä uimapuvussaan, kun muut räpiköivät säälittävästi koiraa yrittäen olla hukkumatta. Mikä ärsytti sekä uintiurheilu intoilijana että lukijana.

Langennut on mitä ilmeisemmin aikansa tuote, ja olisin toivonut sen pysyneen vuosikymmenen vaihteessa. Se on kirja, joka käyttää kaikki vanhimmat YA-kliseet, ja joka sai minut suuttumaan niin monella tasolla, että jouduin pitkästä aikaa hillitsemään itseäni postausta kirjoittaessani. Luvattua sielua ravistelevaa draamaa ei ollut, ja kirjan paranormaalit elementit ohitettiin lähinnä sivulauseessa. Surullista on se, että yksinkertaisilla parannuksilla tässä olisi ollut potenttiaalia. Jos päähenkilöitä voidaan vertailla Twilightin päähenkilöihin, pitäisi jonkun hälytyskellon soida. Valitettavasti niin ei ilmeisesti käynyt tässä tapauksessa.

* * * * *
XX
Fallen
Corgi Childrens (Suom. WSOY)
Julkaisuvuosi 2009 (2007)
Kustantajalta
Suomeksi
Kuva minä, kuvaus WSOY

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesän lukumaraton 1/3 - koonti

Kesän ensimmäisestä lukumaratonin päättymisestä on omalta osaltani vierähtänyt nyt hieman yli vuorokausi, ja on vihdoin aika tehdä pienen pieni koonti kyseiseen 24 tuntiin. Päivittyvän postaukseni löytyy täältä, jos haluaa lueskella tarkemmin maratonin aikaisia tunnelmia ja vastoinkäymisiä.

Tänä kesänä lukumaratoneja järjestetään onnekseni kolme kappaletta, sillä tämä ensimmäinen oli pikemminkin lämmittely kuin vakavan ammattimaisesti suoritettu maraton. Lähdin tavoittelemaan edellisen maratonin yli 700 sivun rajaa, mutta toisin kävi. Lauantaina, jolloin valtaosa lukemisesta piti alunperin tapahtua, kului keskustassa ajelemisessa sekä Korkeasaaressa (en myönnä, että kilit olisivat olleet ehdottomasti yksi matkan kohokohta). Sen jälkeen päätin paistaa vielä lettuja, ja yllättäen lukuaika olikin ohi.

Tässä kuitenkin tilastot maratonista.
Kaikkiaan luin 418 sivua, neljää eri kirjaa ja 4,5 tuntia yhtä äänikirjaa.

Kokonaan sain luettua Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, mikä oli pääasiallinen tavoitteenikin.
Sen lisäksi yritin hieman edestä Jenny Hanin P.S I Still Love You kirjassa, joka on jatkoa toukokuussa lukemalleni To All the Boys I've Loved Before. 
Ehdin lukea muutaman sivun hieman pitempi aikaista projektiani Julia McElwainin A Twist in Timea, joka on ollut jo pidempää minulla kesken, ja jota en ole saanut etenemään pääasiassa sen formaatin takia (e-kirjat, ei edelleenkään minun juttuni.)
Samankaltaisesta jumista on kärsinyt myös viikko sitten kirjastosta lainaamani (e-kirja) Johanna Valkaman Itämeren Auri, jota yhdessä toisen e-kirjan kanssa luin muutaman kymmenen sivua maratonin aikana.

Kaikki kaikessa lisäksi etenin vauhdikkaasti myös Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane äänikirjan parissa, joka osottautui yhdeksi tämän vuoden parhaimmista lukukokemuksista (jonka kuuntelin tänään loppuun saakka.) 

Näin kokonaisuudessaan kyseessä oli aika keskinkertainen maraton suoritus mielestäni, vaikka pääsinkin nauttimaan sekä My Lady Janen tarjoamista hetkistä että Korkeasaaressa käymisestä. Heinäkuun maratoniin on onneksi vielä jokunen hetki aikaa, ja siihen tulen valmistautumaan huomattavasti paremmin kuin tähän. Kiitos vielä Hannalle tämän järjestämisestä! 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kesän lukumaraton n:o 1

Työviikko on vihdoin saatu päätökseen. Siinä samalla kesän ensimmäinen lukumaraton suunnitelmista huolimatta pääsi yllättämään. Tänä vuonna kesän ensimmäistä lukumaratonia emännöi Hannan Kirjokansi - blogi. Säännöt ja osallistuja listan löytää täältä.
Koska perjantai-iltana ei parempaa tekemistä tällä viikolla ollut, päätin aloittaa maratoonaamisen jo tänä iltana, siitä huolimatta, että huomiselle päivälle on suunniteltu ohjelmaa. Onneksi äänikirjat ovat suuri rakkaus <3

Sen tarkempia lukusuunnitelmia en ole vielä tehnyt. Kesälomalle tuomani kirjapino odottaa läpi lukemista, joten luettavat kirjat löytyvät varmasti siitä pinosta. Tarkempia suunnitelmia, sekä kuvia lisään varmasti vielä illan aikana, kunhan flow vaan löytyy! Ensimmäisessä maratonissa tarkoituksena olisi saada luettua edes yksi kirja kokonaa, tässä tapauksessa Kaikki kaikessa. Muuten keräsin hyvin YA-painoitteisen lukupinon, jossa on kaksi kesken jäänyttä kirjaa (P.S I Still Love You ja Eleanor & Park) sekä kaksi kirjaston kirjaa (Lupaus ja Caraval). Maresi puolestaan on houkuttanut jo pidemmän aikaan, mutta motivaatiota lukemiseen ei vaan koskaan ole löytynyt. Ehkä siihen tulee muutos seuraavien 24 tunnin aikana...

Sen enempää höpisemättä, nokka kohti lukumaratonia. Etenemistä päivittelen pääasiassa tähän postaukseen, ja satunnaisesti myös Twitteriin!

16.6., 21:20
Lukumaraton urakka alkaa, aloittelen BookBeatista löytyneellä Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane-äänikirjalla, jonka aloitin eilen illalla. Ensimmäisenä fyysisenä kirjana odottelee Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, johon uppoudun, kunhan ensin kerään pienen maraton pinon esiteltäväksi!

17.6., 00:20
Ensimmäiset kolme tuntia on ollut aika rikkonaista lukemista. Sain kerättyä mieleisen maratoonauspinon, kuten kuvasta näkyy, mikä on positiivista.
Kuunneltuna on nyt n. 1,5h My Lady Janea, ja pääsinpä lukemaan fyysista kirjaakin, kun aloitin Kaikki kaikessa. Hetken aikaa jatkoin muutaman sivun verran A Twist in Timea, e-kirjaa, joka on ollut kaaaauan aikaa kesken.
Nyt on aika vielä viimeiselle parille sivulle, jonka jälkeen nukkumaan ja aamulla urakka jatkuu!
Luettuja sivuja yhteensä: 145 sivua + 1,5 h äänikirjaa

17.6., 11:55
Illalla jaksoin lukea vielä 64 sivua Kaikki kaikessa, ja My Lady Janea on tullut kuunneltua kaksi tuntia eteenpäin. Maratonia on jäljellä aikalailla yhdeksän tuntia, joten vauhtini on siihen nähden ihan hyvä. Äänikirjoissa on se harmittava puoli, että sivumäärää ei pääse konkreettisesti esittelemään.
Luettuja sivuja yhteensä: 209 sivua + 2,5 h äänikirjaa

17.6., 13:05
Maratonin ensimmäinen kokonainen kirja on nyt luettu. Kaikki kaikessa oli kaikin puolin yllättävä kokemus, ja vähän houkuttaisi mennä katsomaan nyt elokuvakin! Bloggausta on luvassa varmasti. Seuraava kirja on vielä vähän hakusessa, mutta olen tyytyväinen tähän astiseen suoritukseen :D
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h äänikirjaa

17.6., 20:40
Twitterissä etenemistä seuranneet tietävätkin, että maraton otti ja kärsi hieman yllätyspäätöksestä lähteä Korkeasaareen. Johon sitten aikalailla loppu aika onkin kulunut. Automatkoilla ehdin kuitenkin lukea vielä muutamia sivuja kirjastosta lainassa olevaa Itämeren Auri e-kirjaa, ja My Lady Jane on edennyt myös jonkin verran onneksi. Ennen päätöstämme lähteä liikkeelle, luin muutaman sivun vielä kesken jäänyttä Jenny Hanin P.S I Love You kirjaa, mutta tässä tapauksessa puhutaan kirjaimellisesti muutamasta sivusta. Tähän hätään minulla ei ole tarjota viimeisiä sivutietoja, mutta nyt aktiivista lukemista on luvassa viimeiset 40 minuuttia.
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h (päivittämätön tieto)

17.6., 21:20
Lukumaraton on nyt vihdoin ja viimein ohi. Tämä oli ehkä enemmänkin lämmittelyä seuraavia kesän maratoneja ajatellen, sillä suunnitelmat menivät vähän uusiksi lopulta. Tarkempia tuloksia on luvassa huomenna.
Lopullinen sivumäärä: 418 + 4,5 h äänikirjan kuuntelua.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Veronica Roth: Viillot


Cassandra Clare ja Veronica Roth olivat lukioaikana suosikkikirjailijoitani. Ahmin melkein koko Mortal Instruments-sarjan viikossa, ja Outolintuni on niin nuhjaantuneen näköinen nykyään, etten voi olla rakastamatta sitä. Joten miksi en olisi ollut innoissani, kun kuulin, että Roth on kirjoittanut uuden kirjan, ja että se suomennetaankin!
* * * * * 
Cyra on Shotetia hallitsevan julman tyrannin sisar. Hänellä on erityinen kyky, lahja joka tuottaa hänelle kipua, mutta antaa myös pelottavan voiman – ja hänen veljensä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. 
Akos veljineen kaapataan Shotetiin rauhaa rakastavasta Thuvesta. Myös Akosilla on erikoinen lahja. Kun hänen ja Cyran kohtalot risteävät, heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: auttaa toisiaan tai tuhota toisensa. 
* * * * *
Siinä missä Outolintu on meidän maailmaamme sijoittuva dystopia, Viillot on täysin vieraaseen galaksiin sijoittuva fantasia. Viimeaikaisista uutuuksista se muistuttaa yllättävän paljonkin muutamaa eri kirjaa. Itse näin Viillot tavallaan sekoituksena Victoria Aveyardin Punaista kuningatarta sekä Sabaa Tahirin An Ember in the Ashesia. Vilahtipa mielessäni myös Veronica Rossin Halki ikiyön. Ilokseni voin todeta kuitenkin, että nämä kaikki kirjat erottavat toisistaan, ja Viillot esiintyy ehdottomasti omaksi edukseen vertaistensa joukossa. 

Kirjan sisäsivulta löytyy piirrett kartta galaksista, johon tapahtumat sijoittuvat. Kartat kirjoissa toimivat joka kerta niin hyvin. Kuten tälläkin kerralla. Koska maailman rakentaminen jäi ehkä vähän alkutekijöihin ja pintapuoliseksi kirjassa, kartta auttoi edes vähän ymmärtämään miten asiat maantieteellisesti toimivat. Tosin on harmillista, että ensimmäinen osa ei tarjonnut kaikkiin kysymyksiin vastauksia, mitä maailman järjestykseen tulee. Silti, Roth on onnistunut luomaan kiinnostavan maailman, jossa on monta erilaista kulttuuria. Perinteiden, omien kielien ja uskomusten vuoksi Viillot vaikuttaa hiotulta kokonaisuudelta, ja ilahduttaa lukijaa, kun kansat eivät mene helposti sekaisin. 

 Yllätyin positiivisessa mielessä myös kirjan hahmojen monipuolisuudesta. Pidin molemmista päähenkilöistä, vaikka muutamiin YA-kliseeseen tässäkin kirjassa langettiin. Ehkä eniten tällainen on päähenkiönainen Cyra, joka on ehkä hieman geneerinen soturityttö, joka ei turhaa tunteile ja on väärinymmärretty ja hyväksikäytetty hahmo, joka ei tarvitse ketään selvitäkseen. Kuten sanottu, pidin hänestä hahmona kuitenkin, joten lukuun ottamatta näitä hieman kuluneita ominaisuuksia Cyrakin olisi todella hyvä hahmo. Päähenkilömies Akos sen sijaan ilahdutti erilaisuudellaan. Hän on kotoisin Thuvesta, ja selvästi Cyraa herkempi hahmo, mitä YA-miehet eivät välttämättä kovin usein ole. Mutta hauskaa, että sukupuoliroolit ovat tavallaan vaihtuneet tässä kirjassa! Vierastin vähän ajatusta kirjan romanssista, koska se tuntui jossain määrin pakotetulta, ja kaiken päähenkilöiden kohtaaman kurjuuden jälkeen ystävyys olisi voinut toimia paljon paremmin.

Kirjassa on myös muutama muu elementti, jotka eivät enää jaksa oikein innostaa. Ensimmäisenä näistä on viime aikoina enemmän ja enemmän pakolliseksi muodostunut kirjan pahikseksi päätyvä sisarus, joka ei välttämättä olekaan päähenkilön biologinen sukulainen. Tätä on ollut lukemissani kirjoissa epänormaalin paljon, ja alan nyt jo kyllästyä siihen, vaikka hahmo olisi muuten miten hyvin kirjoitettu tahansa. Eikö kellään enää ole normaaleja sisaruksia? Toinen on tämä scifi fantasia genre, jossa on avaruusseikkailua ja modernia maailmaa, mutta se ei sijoitukaan meidän maailmaan. Koska scifi ei ole muutenkaan suosikkini, sen yhdistäminen fantasiaan ei vaan toimi. Ja kolmantena on ainaiset kapinat ja vallankumoukset. Tai niiden suunnittelu. Eikö konfliktiksi keksitä enää mitään muuta? 

En voi olla mainitsematta kirjan kantta, joka on jotenkin erityisen silmää miellyttävä. Kävin ihastelemassa myös englanninkielistä versiota, joka on vielä asteen "kalliimman" näköinen, kuin suomennoksen. Johtunee kansipapereista, ja kohokirjaimista. Ja pidin jostain syystä paljon kirjan nimestä niin suomeksi kuin englanniksikin. Viilloilla on erityinen merkitys Cyran Shotetista tulevan kansan keskuudessa, missä viillot ihossa kuvastaa jokainen tapettua henkilöä. 

 Viillot on ehdottomasti viihdyttävä ja mukaansa tempaava YA-sarjan aloitus. Se on vauhdikas ja hyvin rakennettu kokonaisuus, jota oli vaikea laskea käsistään, kun vauhtiin pääsi. Kahden kertojan välillä tasapainotteleminen onnistuu pääasiassa hyvin, vaikka olisin kaivannut hieman enemmän Akoksen näkökulmaa kirjan tapahtumiin. Viillot sytytti halun lukea Outolinnun uudelleen, jotta näkisi onko Veronica Roth kehittynyt kirjoittajana. Vaikken jäänyt välttämättä kaipaamaan sarjan jatko-osaa, mutta luultavasti jos muuta lukemista en keksi, niin miksipä ei. 

* * * * *
XXXX
Carve the Mark
HarperCollins (suom. Otava) 
2016 (suom. 2017) 
Kustantajalta 
Suomeksi 
Sivuja 428 
Kuva minä, Lainaus RisingShadow

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Ottaen huomioon, miten paljon pidin tästä kirjasta, tätä bloggausta on kyllä saanut odottaa. Oonko ihan normaali on pyörinyt päässäni useaan otteeseen ihan yllättäenkin. Kuulin siitä alkukeväästä paljon hyvää ympäri kirjablogeja, joten päätin itekin tarttua tähän kirjasarjan aloitusosaan.

* * * * *
16-vuotias Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi”.
Kuten kaikki muutkin, Evie juhlii, saa uusia ystäviä ja uskaltautuu deittailun saloihin. Epäterve suhde ajaa häntä kuitenkin takaisin ahdistuksen ja pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka Evien uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä Lottie, voisivat auttaa, kun hän ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?
* * * * *
En tiedä voiko kirjaa kuvata sanalla raikas, mutta sitä Oonko ihan normaali kuitenkin on. Uskallan sanoa itseäni jo jossain määrin kokeneeksi nuorten kirjallisuuden lukijaksi, ja uskallan myös väittää, että Oonko ihan normaali on jotain ihan erilaista. Tällä en välttämättä tarkoita, että se on tajunnanräjäyttävä tulevaisuuden klassikko (tosin sen pitäisi olla), mutta siinä on niin paljon kaikkea sellaista, mitä nuorten kirjoissa on harvoin.

Oonko ihan normaalin keskeisimmäksi teemoiksi nousevat ystävyyssuhteet, sekä mielenterveysongelmat. Ei kuulosta kovin uniikilta eihän?
Mutta Holly Bourke on kirjoittanut niistä aivan uudella tavalla. MIelenterveysongelmista kärsivä Evie ei ole masentunut tai anoreksinen, hän ei murhaa ketään skitsofrenian tai psykoosin nimissä, vaan on OCD:stä parantuvat teini, joka haluaa elää normaalia elämää. Normaalisti mielenterveysongelmia kuvataan kirjoissa pitkälti masennuksen, anoreksian tai harhojen kautta, joka luo melkein väistämättä synkän tunnelman heti alkuunsa. Kaikki tuntuu menetetyltä, ja oman mielen koukerot painavat syvälle maan sisään. Evien kamppailu kohti normaaliuutta on paikoitellen raastavaa, mutta myös täynnä onnellisia hetkiä ja uusia kokemuksia sekä toivoa.

Ystävyys ohittaa Oonko ihan normaalissa sen perinteisen rakkaustarinan. Evie löytää kirjan alussa uudet ystävänsä Amberin ja Lottien, ja kirjan edetessä he julistautuvat ylpeinä vanhoiksi piioiksi, ja omien sanojensa mukaan valtaavat termin positiiviseen käyttöön. Oonko ihan normaali on ehdottomasti feministinen kirja, ei ainoastaan Vanhojen piikojen feminististen kokousten takia, vaan myös siksi, että siinä keskitytään juuri tyttöjen väliseen ystävyyteen. Niin monessa suositussa nuorille ja tytöille suunnatussa kirjassa naispuolinen päähenkilö on vailla naispuolisia ystäviä. Mutta tästä kirjasta niitä löytyy. Kuten myös tyttöjen välistä solidaarisuutta, ja feministisiä huomioita yhteiskunnasta.

Huomasin ärsyyntyväni paikoitellen Evien käytöksestä, kuinka hän oikeutti niin monta asiaa normaaliuuden tavoittelulla, tai ohitti tekojensa seurauksia sairautensa avulla. Ja joka kerta, kun tämä tapahtui, tunsin pienen syyllisyyden piston sisälläni. Koska tiedä kyllä, ettei se aina ole vaan niin yksikertaista. Ja juuri tämän vuoksi mielenterveysongelmien esiintuominen laajemmin kaikissa asiayhteyksissä on tärkeää. Että ihmiset, jotka eivät niistä kärsi, ymmärtäisivät paremmin miten ne toimivat.

Teknisesti Holly Bourne on rakentanut ihanan monipuolisen kirjan. Hänen kirjoitustyylinsä on virkistävää, ja mielestäni nuoret tavoittavaa. Ei tule sellaista oloa, että täti yrittää nyt olla cool, vaan oikeasti ollaan kohdeyleisön kanssa samoilla aalloilla. Hahmoihin kaipasin paikoitellen hieman kiintymispintaa; joissain kohdissa he tuntuivat hieman etäisiltä. Ja viime aikaisten lukukokemusteni tapaan myös tässä kirjassa kaikilla tuntuu olevan vähän kurjaa.

Oonko ihan normaali on monipuolinen ja moderni kokonaisuus, jossa nuorten (naisten) maailmaan luodaan aiempaa laajakatseisempi silmäys. Hahmot kohtaavat realistisia ongelmia ja löytävät niihin realistisia ratkaisuja eläessään suhteellisen realistisia elämiänsä. Vaikka kuinka juhlisin ystävyyden korostamista, jäin silti kaipaamaan ihan vähän sitä rakkaustarina-aspektia. Sen kuitenkin löytää niin monesta muusta kirjasta, että jo pelkästään feminismin takia annan senkin anteeksi. Jään enemmän kuin innoissani odottamaan sarjan seuraavaa osaa, ja vannon, että tulen jatkamaan näiden kirjojen parissa sarjan loppuun saakka!

* * * * *

XXXX½
Am I Normal Yet?
Usborne Publishing Ltd (suom. Gummerus)
Julkaistu 2015 (suom. 2017)
Kustantajalta
Suomeksi
Sivuja 412
Kuva minä, Lainaus Gummerus

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toukokuu & kesäkuun suunnitelmat

Kului hetki, kun yritin hahmottaa mitä kaikkea toukokuussa ehtikään käymään. Vappu tuli ja meni odotusten mukaisesti liian nopeasti, pakkasin tavarani Jyväskylässä ja aloittelin viikon kesäloman jälkeen työt Helsingissä. Sain myös ilokseni kuulla, että heinäkuussa edessä on muutto isompaan kämppään vähän keskustammassa! Nyt kun ensimmäiset kaksi viikkoa töitä on takana, on pakko myöntää, etten ole ollut vähään aikaan yhtä väsynyt. Uusiin aikatauluihin totutteleminen yllättää aina :D

Blogissa on toukokuun ajan vallinnut aikalailla hiljaisuus tasan tarkkaa yhdestä syystä. Kaksi koulutehtävää roikkui viimeiseen asti tekemättä, ja kun en ole saanut niitä aikaiseksi, olen voinut lykätä blogihommia hyvällä omalla tunnolla "kesälomalle". Nyt kuitenkin kirittävää on riittämiin, joten ehkäpä kesäkuusta tulee huomattavasti postauspainotteisempi. Tosin hieman paineita luo nyt se, että opiskelukaverit ovat löytäneet kirjainstani, ja on ihan realistinen pelko, että ainakin joku heistä eksyy myös tänne blogin puolelle. Suorituspaineita luvassa.

Sen suuremmin alustamatta, tässä toukokuun luetut, joita kertyi itse asiassa ilahduttava määrä:
Oonko ihan normaali? Holly Bourne (bloggaus tulossa)
On the Fence, Kasie West
Falling Kingdoms, Morgan Rhodes
White Cat, Holly Black
Attachments, Rainbow Rowell (bloggaus tulossa)
To All the Boys I've Loved Before, Jenny Han
Viillot, Veronica Roth (bloggaus tulossa)
How to be Parisian Wherever You Are, Anne Berest
Lasinen miekka, Victoria Aveyard (bloggaus tulossa)
An Ember in the Ashes, Sabaa Tahir

Varmoja bloggauksia en ole vielä oikeastaan muista ehtinyt suunnittelemaan, mutta eiköhän useampi näistä kuitenkin päädy siihen postauslistalle.

Kesäkuu on siitä mukava kuukausi, että kouluhommia ei enää ole, ja olen töissä melkein 24/7. Luvassa on siis paljon matkustuskilometrejä ja äänikirjoja. Lankesin BookBeatin tarjoukseen avata tilini uudelleen, ja nyt olen haalinut kirjastoni täyteen mahdolista kuunneltavaa. Samalla pitäisi kuitenkin myös aloittaa mukana tuomieni kirjojen läpi lukeminen, sillä niitä on enemmän kuin tarpeeksitåååå

Tällä hetkellä kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ovat seuraavat kirjat:
Nukkekaappi, Jessie Burton
Langennut, Lauren Kate
Kaikki kaikessa, Nicola Yoon
Kajo, Elina Pitkäkangas
Kaarnan kätkössä, Sini Helminen

Hieman vähemmän tärkeitä kirjoja, jotka haluaisin lähiaikoina lukea loppuun on:
A Court of Wings and Ruin, Sarah J. Maas
A Conjuring of Light, Victoria Schwap
Everyday Sexism, Laura Bates
A Twist in Time, Julia McElwain
P.S. I Still Love You, Jenny Han
Eleonor & Park, Rainbow Rowell

Kesäkuulle siis luvassa kunnianhimoisia tavotteita niin lukemisen, kuin bloggauksien määränkin saralla, katsotaan miten lopulta tulee käymään. Siispä räntäsateen saattelemana kohti tätä kuuta!