Kuulumisia pitkästä aikaa!

Elossa ollaan! Olisin voinut tietty helmikuussa ilmoittaa tulevasta katoamisesta, mutta mitäpä turhia. Maaliskuussa siis järjesteltiin Jyväskylässä Historian opiskelijain liiton kevätseminaari, joka vei aikalailla kaiken ajan (ja voimat). Sen jälkeen palautuminen edes tavalliseen kouluarkeen vähän venyi, jonka jälkeen iski kesätyöstressi, ja löysin Netflixin pitkästä aikaa, joten kirjoja ei ole juuri viime aikoina tullut luettua.

Tällä viikolla olen lähinnä lomaillut Helsingissä, ja saanut kesätyöpaikan (yksi stressin aihe vähemmän!!). Sen lisäksi loppuviikkoa on piristänyt hoitokoira, eikä ihan nurkan takana kolkutteleva Vappukaan tunnelmaa ainakaan latista. Vielä on muutama koulujuttu hoitamatta, joten uusia postauksia en uskalla kuitenkaan luvata ennen toukokuuta.

Nyt olenkin uskaltanut vihdoin ja viimein suhtautua varovaisen optimistisesti jälleen tähän blogin aktivoitumiseen, eikä Goodreadsin lukuhaasteenkaan kiinni otaminen tunnu enää yhtä ahdistavalta kuin aiemmin (vaikka olen kolme kirjaa jäljessä). Vaikka molemmat ovatkin edelleen aikalailla suunnitelmien tasolla, se on enemmän kuin aiempaan pariin kuukauteen. 

Ensimmäisenä askeleena onkin Netflixin ja Youtuben hylkääminen, ja sen ajan käyttäminen lukemiseen. Tilasin tänään uudelleen Audiblen Romance Packagen, joka ainakin vuoden vaihteessa innosti lukemaan useamman kuin yhden trash romantiikkaromaanin. Joten ehkä se toimii tälläkin kertaa, ja saa minut tarttumaan jälleen kirjoihin.

Samalla, kun etsin jotain uutta blogattavaa, viime vuodelta, sekä tammi-helmikuulta on rästissä vielä useampi bloggaus. Eli tekstejä on luvassa, kunhan vaan saan itseäni niskasta kiinni.

Ja ei huolta kaikki ihanat kommentoijat, lupaan vastata kommentteihin mahdollisimman pian!

Aki Parhamaa & Anders Vacklin: Sensored Reality - Beta

Sain kunnian lukea Aki Parhamaan ja Anders Vacklin kirja Beta etukäteen osana Tammen blogirinkiä, samaan tapaan kuin viime syksynä Muistojenlukijan kanssa. Viime aikaiset kiireet koulun kanssa ovat kuitenkin verottaneet aikaa blogilta, ja sain nyt vasta, vihdoin ja viimein julkaistua tämänkin postauksen!

* * * * *

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat...

* * * * *

Vaikka e-kirjat eivät edelleenkään ole suosiossani, Betan lukeminen tuli juuri sopivaan saumaan kaikkien koulukiireiden keskelle. En ole vähään aikaan ehtinyt lukemaan nuorten kirjoja, joten siinäkin suhteessa tämä oli ihan tervetullutta vaihtelua kurssikirjojen ja artikkeleiden joukkoon.

On aina hauska lukea uutta kotimaista nuortenkirjallisuutta, vaikkei sen aihe aina osuisikaan ihan omien mieltymysten kanssa yhteen. Ja juuri sellainen kirja Beta minulle on. Videopelit, tai tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat eivät ole oikein sellaisia, mitä luen jatkuvasti, tai joiden äärelle hakeudun kerta toisensa jälkeen. Varsinkin ensimmäinen on hyvin vieras aihe minulle muutenkin, ellei lukioaikana Assassin's Creedin äärellä vietettyjä tunteja lasketa. Parhamaan ja Vacklinin kirja onkin ehkä parhaimmillansa silloin, kun sitä lukee sellainen, joka innostuu kirjan aiheista.

Betan lukeminen sujui pääasiassa minulta joutuisasti, ja pidin tarinaa ihan viihdyttävänä, huomasin muutaman epäkohdan, jotka melkein aiheuttivat jumiutumisen kirjan tietyissä kohdissa. Ensinnäkin päähenkilö Bugi on kirjoitettu ehkä hieman "sukupuolettomasti", ottaen huomioon, että hahmo kuitenkin on selvästi naispuoleinen. Tämä ei välttämättä häiritse muita lukijoita läheskään yhtä paljon, kuin minua, sen verran pienestä viasta on kuitenkin kysymys. Toinen hieman ontuva asia on, kuten yleensä nuorten kirjoissa, että maailmaa kohdannutta ilmastokatastrofia (eli vedenpaisumusta), ja sen aiheuttamia seurauksia yhteiskunnassa ei oikein selitetä kunnolla. Vertaan näitä usein Margaret Atwoodin Orjattaresi kirjaan, jossa uusi yhteiskuntajärjestys on selitetty uskottavasti ja alusta loppuun. Sitä kaipaisin muutenkin nuortenkirjoihin enemmän.

Muuten Beta on kuitenkin pääasiassa ihan hyvä kirja, ja vaikka en itse koukuttunutkaan tarinaan aivan täysin, uskon se purevan paremmin kohdeyleisöönsä. Pidin kovasti vedenpaisumusideasta, Meri-Tokiosta ja Helsingin kaupunkisaaresta, sekä siitä, että näinkin (vanhanaikaisesti ajateltuna) poikamaisen aiheen omaavassa kirjassa on naispäähenkilö. Virkistäviä uusia tuulia siis!

Kuten aina, olen tavallaan kiinnostunut lukemaan miten kirja jatkuu, mutta toisaalta, kun tietää kykyni lukea sarjoa loppuun, epäilen palaanko enää tämän sarjan ääreen.

* * * * *

Julkaisuvuosi 2018
Tammi
314 sivua
Kustantajalta
Suomeksi