#hyllynlämmittäjä2018

Viime vuonna Sivumennen-podcast järjesti ensimmäistä kertaa lukuhaasteen, jossa on tarkoituksena lukea 12 sellaista kirjaa, jotka ovat omassa hyllyssä pidemmän aikaa odotelleet. Viime vuoden osallistumiseni karahti kiville heti alusta saakka, kun en koskaan päässyt edes siihen pisteeseen, jossa olisin valinnut luettavia kirjoja.
Tänä vuonna päätin ottaa haasteen todella vastaan, ja koota pinoni ihan järkevässä ajassa vuoden alussa. Kuva pinostani on ollut jo pidemmän aikaa Instagramissa, mutta nyt, melkein kaksi kuukautta vuoden alun jälkeen, on vihdoin tullut aika tarkemmin esitellä se laajemmin.

Jokainen näistä kirjoista on ollut hyllyssäni pidempää kuin puolitoista vuotta, ja suurin osa niistä on hankittu sellaisina "tän mä haluan lukea asap" hankitoina. Kuten yleensäkin, eihän sellaista asap-lukemista todellisuudessa kovin usein tapahdu, ja lukuunottamatta hyvin pientä prosenttia, must read hankinnat jää odottelemaan parempaa huomista hyllyyn. Niin kuin näille kirjoille on tapahtunut.

Lukematta jäämisen lisäksi osalla kirjoista on muitakin yhdistäviä syitä, miksi niitä ei ole tullut luettua, ja päätin esitellä nämä kriteerit tässä samalla.

Monta kertaa kesken jääneet

Nimensä mukaisestikin näiden kirjojen kanssa olen kamppaillut jo pidemmän aikaa. Useassa tapauksessa en ole päässyt pariakymmentä sivua pidemmälle, ja jonkin kirjassa ei vaan ole inspiroinut jatkamaan eteenpäin kaikesta huolimatta. Tämähän ei ole välttämättä merkki huonosta kirjasta, vaan merkki siitä, että lukuflowni ei ole sopinut juuri siihen kirjaan. Pinosta näitä kirjoja ovat Tahereh Mafin Shatter Me, Virginia Woolfin Mrs. Dalloway, 

Maria Turtschaninoffin Maresi ja Heather Demetriosin I'll Meet You There.

"Pelottavat" kirjat

Nyt ei puhuta Stephen King tyyppisestä pelottavuudesta, vaan pikemminkin sellaisia, joiden lukeminen jännittää. Onko lukukokemus niin raskas, ettei pysty lukemaan mitään moneen viikkoon, onko kirja hyvä ollenkaan vai joudunko pettymään kaiken hypetyksen takia. Näillä ehdoilla valittuja kirjoja ovat: Philip Gourevitchin We Wish to Inform You That Tomorrow We Will Be Killed with Our Families, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia sekä Erika Johansenin The Queen of the Tearling. 

Hyllyssä monta vuotta olleet

Tämä otsikko on aikalailla itsensä selittävä. Monet näistä kirjoista on vähintään kolme vuotta sitten ostettuja, vanhimmat ovat olleet hyllyssäni (jos en väärin muista) kuusi vuotta. Joten ehkä olisi vihdoinkin aika lukea nämä pois tieltä, ja joko rakastua niihin tai laittaa ne kiertoon. Tässä vaiheessa näiden kirjojen lukeminen tuntuu melkein enemmän velvollisuudelta, kuin huvilta. Mikä ei ole koskaan ideaali lähtökohta kirjan lukemiseen. Velvollisuuksiani ovat: John Greenin The Fault in Our Stars, Rick Yanceyn 5. Aalto, Erin Morgensternin Yösirkus, Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki sekä Katie McGarryn Nowhere but Here.

* * * * *

Haasteen edistymistä voi seurata joko blogin haasteet-sivulta, tai kuukausittaisista koonneistani, joihin listaan aina haasteiden etenemistä sen kuukauden osalta!

Löytyykö meidän Hyllynlämmittäjistä samoja kirjoja? Mitkä kirjat sinun pitäisi vihdoin lukea vihdoinkin pois hyllystäsi?

Matti Rönkä: Yyteet

Tuntematon sotilas-teema blogissani jatkuu vielä tämän postauksen verran, jonka jälkeen en mainitse koko teosta ennen kun olen itse lukenut sen. Jos joskus siis luen.

* * * * * 

Miltä Tuntematon sotilas näyttäisi, jos sen päivittäisi vuoteen 2016 ja työpaikalle?

Ville Koskela toimii esimiehenä pienessä IT-firmassa, Varma-Datassa. Koskela on company man, joka työpaikan juhlissa viihtyy ennemmin oman tiimin kuin johdon pöydässä. Vanhan toimarin vetäytyessä paikalle ilmestyy moderni johtaja Lammio. Pian ei firman pakuja enää niin vain lainailla eikä kahvia kannella pahvimukeissa omille työpisteille. Pienten arjen taistelujen taustalla vilahtelee kuitenkin koko ajan kaksikirjaiminen peikko, YT. Osa porukasta kestää, osa karkaa, kaikki eivät selviä hengissä loppuun saakka. 

* * * * *

Matti Röngän Yyteet oli varmasti yksi hauskimmista kirjoista, jonka luin viime marraskuussa. Odotukset olivat korkealla, kun aloitin, ja kerrankin ne odotukset myös ylitettiin. Olen ehkä vähän innoissani tästä kirjasta edelleenkin, koska jos jostain pidän, niin modernisoinneista ja uudelleenkerronnoista. Tässä tapauksessa kiinnostustani ehdottomasti lisäsi se, että Tuntematon sotilas on monelle niin pyhä, että on oikeastaan hauska nähdä miten se saadaan vääntymään 2010-luvun yritysmaailmaan.

Koska oma Tuntematon tietämykseni on rajallinen, oli hyvä, että luin Yyteet melkeni heti elokuvan nähtyäni. En muuten välttämättä olisi pysynyt kaikissa hahmoissa perässä, mikä on itseasiassa aika olennaista tätä kirjaa lukiessa. Väinö Linnan konekiväärikompania solahtaa yllättävän kivuttomasti IT-firmaksi, ja hahmotkin löytävät omat paikkansa johtokunnasta sekä työpöytien äärestä. Itse pidin siitä, että tapahtuma-ajaksi on valittu 2016, eikä 2000-luvun alun kukoistava yritys.

Kirjan keskeiset hahmot ovat oikeasti todella sympaattisia, ja heidän fiiliksiä sekä tekoja ymmärsi todella hyvin. Vaikka välttämättä samaa mieltä heidän kanssa ei ollut, silti jotain samaistumispintaa kuitenkin on. Ehkä ihmistyypit, joita sivuilla esiintyy, ovat hyvin samanlaisia niihin, joita jokainen tapaa omasa arkielämässänsä jatkuvasti. Tervetullut lisä on naispuoliset hahmot. Riitta Oja, Rocca ja Suzy, ovat kaikki edelleen ihan tunnistettavia hahmoja, vaikka nimet ja sukupuolet ovatkin vaihtuneet!

Yyteiden genre on minulle ehkä hieman vieraampi, joten en tiedä, olenko paras henkilö kommentoimaan sitä, mutta mielestäni kirjan yhteiskunnallinen kommentointi osui hyvin kohdallensa. Toki aihe varmasti puhtutelee enemmän sellaista, joka on itse ollut työpaikallaan samanlaisessa tilanteesa tai tuntee toimistotyötä paremmin. Silti opiskelijanakin osaa tunnistaa viime vuosien uutisoinnin perusteella, mitä tässä nyt kommentoidaan.

Yyteet  on todella helppo kirja lukea, jonka juoni on yksinkertainen ja yllättävän arkinen. Se on kuitenkin hyvin tarkkaa kommentointia työyhteisöistä, ja käsittelee huumorin kautta viime vuosina monia koskettanutta ilmiötä. Kun mukaan vielä onnistuneesti sekoitetaan jotain niinkin perisuomalaista kuin Tuntematon sotilas ja IT-firma, syntyy hauska ja koskettava kokonaisuus, joka kuvaa yhteiskuntaamme erittäin hyvin. Olen suositellut tätä kirjaa paljon, ja suosittelen sitä edelleenkin kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella :D

* * * * *

Julkaisuvuosi 2017
Gummerus
251 sivua
Kustantajalta
Suomeksi
Kuvaus, Gummerus

Ystävänpäivän lukumaraton

Ystävänpäivän lukumaraton on täällä taas, johon itse osallistun mukaan jo toista kertaa! Viime vuoden lukemisista voit lukea täältä. Viime vuonna luin melkein 800 sivua, mutta suhtaudun epäilevästi siihen saavutanko samaa, sillä viime aikaiset maratonini ovat olleet ehkä hieman floppeja. Tänäkin vuonna maratoonaan Suomen kirjasäätiön Lukurauhan päivänä.

Ystävänpäivän lukumaraton on 24 tunnin lukumaraton, ja sitä hostaa tänä vuonna Kirjavarkaan tunnustuksia-blogi! Säännöt sekä ilmoittautuminen löytyy edellisen linkin takaat:)

Maratonin edistymistä voi tuttuun tapaan seurata tässä postauksessa, sekä Twitterissä että Instagramissa! Luultavasti kahdessa jälkimmäisessä hieman vähemmän.

11.2., klo 12:35

Maraton alkoi osaltani noin viisi minuttiia sitten, ja ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Samantha Shannonin kirja The Bone Season, jota kuuntelen äänikirjana. Vaikka päätin tämän maratonin tavoitteeksi asettaa fyysisten kirjojen lukemisen, päätin lähteä kuuntelemaan ensimmäistä kirjaani, jotta saisin hieman asuntoani siivottua. On huomattavasti mukavampi lukea, kun lukunurkkauksen nojatuoliin mahtuu istumaan :D
Tarkkoja suunnitelmia maraton kirjoista ei ainakaan vielä ole, mutta eiköhän seuraavat tunnit paljasta, mihin suuntaan sitä ollaan menossa!

18.2.
Jos aiemmat lukumaratonit on ollut minun osaltani floppeja, niin tämä maraton oli sitä sitten ihan uudella tasolla. Ehdin kyllä kuunnella ihan kiitettävästi valitsemaani äänikirjaa, mutta lopulta päädyin viettämään monta tuntia kavereiden kanssa ja laskiaispullia leipoen. Eli virallisesti sanoisin keskeyttäneeni tämän joskus puolinvälin tietämillä. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin...
(The Bone Seasonia kuitenkin kuuntelin noin 11 tuntia)

Toinen tuntematon

Kun marraskuussa kävin katsomassa uuden Tuntemattoman elokuvissa, en osannut odottaa, että se herättäisi uteliaisuuteni tähän kaikkien tuntemaan klassikkoon. Alkuperäiseen kirjaan en ole lukion toisen luokan jälkeen uskaltanut koskea, mutta Sotaromaani odottelee hyllyssä ja luettuna on nyt Toisen tuntemattoman lisäksi myös Matti Röngän Yyteet.

* * * * *

Siinä missä Väinö Linnan Tuntematon sotilas on ikoninen sotaromaani miesten koettelemuksista ja tunteista sodassa, pyrkii Toinen tuntematon -antologia vastaavasti kartoittamaan tuntoja kotirintamalta ja naisten käymästä sodasta. Vaikka naisten näkökulma on keskiössä, tuodaan tarinoihin myös muita kotirintaman ja rintaman ihmisiä.
Mukana on yli kaksikymmentä nykykirjailijaa Joel Haahtelasta Hanna Weseliukseen. Jokainen heistä on saanut tehtäväkseen kirjoittaa yhdestä Tuntemattoman sotilaan naishahmosta itsenäisen novellin.

* * * * *

Toinen tuntematon on ideana todella hyvä. On hauska nähdä, miten eri tavoilla tämän hetken kotimaiset huippukirjailijat ovat lähteneet lähestymään aihetta. Ennakko-odotukseni olivat korkealla, sillä Tuntematon sotilas on hyvin miehinen tarina sodasta, ja tämä toteutustapa kuulostaa kiehtovalta. En tunne kovin hyvin kotimaisia sotakirjallisuutta, mutta sanoisin Toisen tuntemattoman olevan tervetullutta vaihtelua kirjojen näkökulmaan ja sodan kokijoihin. Siksi, vaikka moni novelleista edes jollain tasolla onnistui vaikuttamaan, jäin kaipaamaan hieman enemmän.

Novelleista suurin osa on mielestäni ehkä hieman synkkiä, kuinka kotirintamalla vain kärsittiin ja huolehdittiin rintamalla olevasta, ja joka sitten kuitenkin lopulta kaatuu. Useammassa kuin yhdessä novellissa pappi astelee kohtalokkaasti kohti kotitaloa. Tämä tietenkin oli ennalta tiedossa, sillä on totta, että Väinö Linna on surutta tappanut varmaan enemmän päähenkilöitä kuin George R.R. Martin. Mutta silti. Toinen tuntematon muistutti minua pitkästä aikaa siitä, miksi en ole kovin suuri sotaviihteen ystävä. Kaipaisin enemmän iloisia kotiinpaluita ja onnellisia tunteita. Vaikka sota on pelkästään kärsimystä, ei kaikki aina pääty kurjuuteen. Sitä mielestäni Toinen tuntematon olisi kaivannut hieman enemmän.

Tätä on muissakin blogeissa mielestäni pohdittu, mutta olisiko novelleja voitu kirjoittaa vielä enemmän naisista. Monessa novellissa tuntui, että niissä kerrottiin itseasiassa alkuperäisten hahmojen menneisyydestä tai luonteesta naiskertojan silmin. Ehkä luin kirjan liian tiiviisti parilla istumalla, jonka takia monet novelleista on nyt puuroutunut yhdeksi möykyksi.

Kaikesta huolimatta, moni novelleista kosketti. Herkistelijä kun olen, niin saatoin puolet ajasta olla vain todella surullinen, ja sen takia kaipasin hieman iloisiakin ihmisiä kirjan sivuille. Nyt, kun hieman pidemmän tauon jälkeen selasin omia suosikkejani uudelleen esille, teksi iski ihan uudella tavalla. Pidin Toisen tuntemattoman monipuolisuudesta, kaikilla kirjailijoilla on toisistaan erottuvat tyylit, mikä tekee lukemisesta myös jännittävää. Yksikään novelli ei lopulta ole toisen kanssa samanlainen. 

Omat suosikkini ovat ehdottomasti Tuomas Kyrön Vaadi aina enin itseltäsi, Venla Hiidensalon Sydän on vasemmalla (ihan vaan jo nimen takia) sekä Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle, joka jäi pitkäksi aikaa pyörimään mieleeni aiheensa vuoksi.

Toinen tuntematon on nopea yhden illan urakka, vaikka suosittelen ehkä lukemaan sitä hieman pienemmissä pätkissä. Tämä on varmasti kaikille mielenkiintoinen lukukokemus (ei ainoastaan naisille, vaikka naisia käsitteleekin), tosin valitettavasti ehkä huomattavasti mielekkäämpi Tuntemattoman sotilaan tunteville.

* * * * *

Julkaisuvuosi 2017
WSOY
376 sivua
Kustantajalta
Suomeksi