maanantai 30. marraskuuta 2015

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

"Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen. Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan." - Tammi (#kirja)
 Kesyttömän jälkeen odotukset Susiraja-sarjan toista osaa kohtaan olivat korkealla. Ensimmäinen osa oli positiivinen yllätys, joten odotin ehdottomasti innoissani Uhanalaisen lukemista. En sano olevani pettynyt kirjaan lukemisenkaan jälkeen, mutten sano hyppineeni innoissanikaan. Ylipäätään minulla ei ole juuri sanottavaa kirjasta. Lukukokemus oli kaiken kaikkiaan yllättävän neutraali. Kirjan aikana pääsi tutustumaan ehkä enemmän Hukkavaaraan ja laumaan, kun Raisa vihdoinkin saa selville kylän salaisuuden.

Kirjan vahvuuksia ovat edelleen sen hahmot. Vaikka Uhanalaista lukiessani huomasin ärsyyntyväni Kesytöntä enemmän Raisasta. Jotenkin tuntui siltä, että koko kirjan ajan Raisan ajatukset hänen suhteestaan Mikaelin kanssa ailahtelee laidasta toiseen. Jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää jatkuva jankkaaminen. Onneksi muut hahmot osoittautuivat Raisaa mukavammaksi luettavaksi. Mielestäni hahmojen kehitys on onnistunutta, kukaan ei oikeastaan jää jumiin edellisen kirjan asetelmiin. Monesta paljastuu myös sellaisia asioita joita en osannut olettaa.

Hävettää kirjottaa näinkin lyhyt teksti kirjasta, mutten vaan saanut kirjasta juuri mitään irti. Kirja lankesi ehkä sellaiseen tyypilliseen sarjan toisen osan ongelman, jossa kaikki on vähän tylsempää kuin ensimmäisessä osassa. Kaipaisin edelleen lisää jännitystä, koska kirjan juonen puitteet ovat siihen mitä mainioimmat. Niin tai näin, Susirajan kolmas osa Jäljitetty odottelee jo vieressä lukemista, sillä myönnän olevani utelias tietämään miten sarja loppuu.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Aimée Carter: The Goddess Test

"It's always been just Kate and her mom - and her mother is dying. Her last wish? To move back to her childhood home. So Kate's going to start at a new school with no friends, no other family and the fear that her mother won't live past the fall. Then she meets Henry. Dark. Tortured. And mesmerizing. He claims to be Hades, god of the Underworld - and if she accepts his bargain, he'll keep her mother alive while Kate tries to pass seven tests. Kate is sure he's crazy - until she sees him bring a girl back from the dead. Now saving her mother seems crazily possible. If she succeeds, she'll become Henry's future bride and a goddess" - Goodreads 

Nämä on taas näitä BookTubesta bongattuja kirjoja, joita kaikki tuntuvat lukeva. Ja Adlibriksestä sai koko kirjasarjan niin halvalla, että päätin sitten tilata kaikki neljä kirjaa samassa boxissa. Mikä saaattoi olla virhe. Yritän aina välttää kirjojan täydellistä haukkumista blogissa, mutta nyt täytyy todella nähdä vaivaa sen eteen, ettei niin tapahtuisi.

Goddess Test vaikutti kaikin puolin mielenkiintoiselta kirjalta ennen kuin aloin lukemaan siitä. Hades ja Persephone ovat yksi parhaista osista kreikkalaista mytologiaa. Kun kuulin, että kirjassa on moderni versio tästä, olin ehkä hieman innoissani. Nopeasti kirjan aloitettuani tunnelma kuitenkin laski.
              Kirja oli ehdottomasti sarjan ensimmäinen osa, ja halki koko kirjan se myös tehtiin erittäin selväksi, että jatko-osia on luvassa, älkää välittäkö tästä ensimmäisesti niin paljoa. Mitä ikinä tapahtuikaan, oli pohjustusta, lukijalle selittelyä kirjan asetelmista, mytologiasta, hahmojen menneisyydestä ja tapahtumista jotka johtivat kirjan tapahtumiin. Tämän takia lopulta alkoi olla liikaa liikuvia osia. Ja kaiken pohjustuksen takia juonessa ei ollut ollenkaan löytämisen tai oivaltamisen iloa. Jokainen pieninkin yksityiskohta tarjoillaan mielestäni lukijalle miltei hopeatarjottimella.

Kirjan päähenkilö on Kate. Hän muuttaa kuolemansairaan äitinsä kanssa pikkukaupunkiin suurkaupungin sykkeestä, ja joka aloittaa opiskelut uudessa koulussa. Tyypillinen asetelma tämän kaltaiselle nuorten romaanille. 16 – 17 vuotias kovakuorinen tyttö, joka on täysin tyytyväinen elämäänsä kahdestaan äitinsä kanssa, ja joka lopulta joutuu muuttamaan suurkaupungista pikkukylään syystä x. Joka kerta hän on ainoa uusi tyttö koulussa sinä vuonna ja niin edelleen. Eipä sen puoleen päähenkilömies Henrykään juuri kliseiltä selvinnyt. Tumma, kärsivä, komea, mysteerinen.
             Kun lopulta hahmot pääsevät tutustumaan toisiinsa, heidän suhde ei ole mitään muuta kuin väkinäistä. Kirjan juoni tekee siitä jo tarpeeksi pakotetun, mutta eipä Henryn ja Katen suhde ole muutenkaan kirjoitettu hirveän imartelevasti. En muista milloin viimeksi olen kirjaa lukiessa kiemurrellut myötähäpeän vuoksi.

Kaiken kaikkiaan epäilen, että palaan enää tämän sarjan pariin. Tai jos palaan, niin siinä saattaa vierähtää muutaman hetki. Sivuhahmot olivat pahvisia ja tapahtumat miltei yhtä tylsiä. Kirjan alusta sen loppuun saakka minua ei kiinnostanut yhtään mitä hahmoille tapahtui. En koskaan vain löytänyt minkäänlaista kosketuspintaa kehenkään. Se kertoo paljon, kun olin kirjoittanut lukupäiväkirjaani, ettei kiinnostanut edes se mitä Katen koiralle tapahtuu.
              En haluaisi kuitenkaan kokonaan lytätä koko kirjaa. Idea oli kiva, vaikka toteutus ontui. Toisaalta moni on pitänyt kirjasta, joten jos aihe on mielenkiintoinen, suosittelen silti tutustumaan kirjaan jos siihen on mahdollisuus.