Marissa Meyer: Cinder

Cinder on ollut lukulistallani joulusta 2014 saakka. Aloitin sen äänikirjana, kun lajittelin joulukortteja postissa ruuhka-apulaisena. Silloin tarina kyborgi mekaanikosta ja prinssistä ei iskenyt. Myöhemmin kuitenkin luin sarjan muista osista, ja nyt kesäkuussa oli vihdoin aika lukea tämä kirja.

"Cinder, a gifted mechanic, is a cyborg. She’s a second-class citizen with a mysterious past, reviled by her stepmother and blamed for her stepsister’s illness. But when her life becomes intertwined with the handsome Prince Kai’s, she suddenly finds herself at the center of an intergalactic struggle, and a forbidden attraction. Caught between duty and freedom, loyalty and betrayal, she must uncover secrets about her past in order to protect her world’s future"- Goodreads

Luin ja kuuntelin Cinderiä aina siten, mikä parhaiten sattui tilanteeseen sopimaan, joten yllättävän vauhdikkaasti lopulta onnistuin ahmimaan Meyerin kirjan, jonka pituus kauhistutti hieman aluksi, myönnettäköön. Ensimmäinen ajatukseni Cinderin alas laskettuani, oli kysymys. Miksi en koskaan lukenut tätä aikaisemmin? Eikä pituus lopulta tuntunut oikeastaan missään, sillä tarina oli tosiaan erittäin koukuttava.

Ehkä tökkivin asia Cinderissä lopulta olikin se, että se on Tuhkimon uudelleenkerronta. En ole koskaan ollut kyseisen sadun suurin fani. Cinder on ehdottomasti erilainen Tuhkimo, aikaansaava ja vahva hahmo verrattuna esikuvaansa, mikä lämmitti mieltäni lukiessa. Mutta silti, tarina ei näiltä osin ollut niin täydellinen kuin se olisi voinut olla. Tämä on kuitenkin aika pieni vika, ottaen huomioon, että kirja on muuten niin hyvä.

Cinder on jälleen yksi niitä sarjan ensimmäisiä osia, joka ei sorru turhaan selittelyyn. Tästä huolimatta siinä on valtavan paljon infoa yhdelle kerralle sulateltavaksi. Maailma on kirjassa taitavasti rakennettu, ja erilainen muihin tulevaisuuteen sijoittuviin kirjoihin verrattuna. Tähän on montain syytä. Esimerkiksi se, että kirja kattaa koko maailman, eikä vain yhtä mannerta, ja kuuta asuttava Lunar-kansa on sellainen, mitä ei ihan jokaisesta kirjasta löydy.

Valitettavasti kirja on jossain määrin ennalta-arvattava, mikä harmitti aluksi, mutta vauhtiin päästyä tämä ei haitannut, sillä en alunperin olettanutkaan tämän kirjan tarjoavan suuriakaan tajunnanräjäyttäviä juonenkäänteitä. Ennalta-arvattavuutta muutenkin tasoitteli se, että muut asiat toimivat niin hyvin. Hahmot on pidetäviä, tapahtumia riittää kirja pituudesta huolimatta ja koko sarjan konsepti on niin toimiva, että paikoittain kliseisiin lankeava juoni ei ole ongelma.

Olen kuullut huhua, että the Lunar Chronicles paranee kirja kirjalta, ja sitä kyllä odotankin. Cinder on vahva aloitus sarjalle, ja kuvausten perusteella Scarlet, Cress ja Winter jatkavat samalla radalla. Viime aikoina olen tehnyt onnistuneita kirjavalintoja, joihin Meyerin kirja myös lukeutuu. Mielenkiinnolla odotankin, millaisia ratkaisuja on tehty tulevissa kirjoissa, ja miten tarina punoutuu lopulta yhteen.