Kate Forsyth: The Beast's Garden

Selailin Goodreadsia etsiessäni satujen retellings (Uudelleenkerrontoja? Mukaelmia?), sillä ihastuin ikihyviksi luettuna Marissa Meyerin Cinderin ja Sarah J. Maasin A Court of Thorns and Roses, jotka ovat molemmat tälläisiä uudelleen kerrottuja versioita sangen tutuista tarinoista. Satuin etsiessäni törmäämään tähän kirjaan. En ollut koskaan kuullut kirjailijasta, mutta uskallauduin kuitenkin sijoittamaan Audiblessa yhden ilmaisen äänikirjani The Beast's Gardeniin, jota oli kuitenkin lähinnä kehuttu kaikkialla.

"A young woman marries a Nazi officer in order to save her father, but hates and fears her new husband. Gradually she comes to realise that he is a good man at heart, and part of an underground resistance movement in Berlin called the Red Orchestra. However, her realisation comes too late. She has unwittingly betrayed him, and must find some way to rescue him and smuggle him out of the country before he is killed." -Goodreads

Kirja ei missään tapauksessa ollut pettymys. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa jo vähän aikaa, että kaikki kirjavalintani ovat osuneet kohdalleen, ja suurilta pettymyksiltä on vältytty. Kuten nytkin. The Beast's Garden, on siis uudelleen kerrottu versio Grimmin veljesten sadusta "The Singing, Springing Lark" (jos joku tietää tämän nimen suomeksi, valaiskaa ihmeessä!). Jos ymmärsin oikein, se on jonkinlainen saksalainen versio Kaunottaresta ja hirviöstä. Vieras minulle kuitenkin etukäteen. Tarina sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, ja tämä teemahan sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Jos saisin selostaa täydellisen kirjan juonen, se olisi kutakuinkin samanlainen kuin tässä kirjassa. Tyttö rakastuu viholliseen, toinen maailmansota, vastarintaliike, vakoilua, romantiikkaa, salaisuuksia. The Beast's Gardenissa on juuri sopivassa suhteessa kaikkea tätä, ja vakavista aiheista huolimatta en kokenut kirjaa kovinkaan raskaaksi tekstiksi. Toisin kuin normaalisti historiallisilla romaaneilla on tapana, tarina on enemmän painottunut jännitykseen kuin realismiin. Ja vaikka tarina sijoittuu kuuden vuoden ajalle, opus ei ainakaan äänikirjana tuntunut liian pitkältä.

Juoni etenee joskus isojakin harppauksia, ja nopeast, mikä mielestäni ei ollut aina paras vaihtoehto. Ja vaikka useamman kertojan kuljettaminen halki kirjan on hyvä tapa kuvata erilaisia kokemuksista ja kohtaloita sodan ajalta, tässä kirjassa se ei välttämättä ollut juonen kannalta kovinkaan merkittävä päätös. Varsinkin lopussa kertojan vaihtaminen tuntui väkinäiseltä cliff hangeriltä, jolloin teki melkein mieli kelata äänikirjaa eteenpäin, jotta saisi tietää, mitä pääparille tapahtuu. Jännitystä ja tunteita riitti, ja useampaan kertaan sain pelätä kynsieni puolesta, kun teki mieli hermostuksissa pureskella niitä. 

Olin vaikuttunut siitä, miten taitavasti faktaa ja fiktiota sekoitetaan kirjassa. Todelliset tapahtumat ja henkilöt soljuvat sujuvasti yhteen keksittyjen kanssa, ja oli hauska tarinan edetessä googletella minkä näköisestä ihmisestä oli kyse, tai mitä heille tapahtui muuten elämässä. Ainoana varjopuolena oli se, että vahingossa paljastin itselleni joitakin tärkeitä osia tarinasta, kun lueskelin Wikipedia-artikkeleita. Huomasin, hahmojen todellisuudesta huolimatta, kuitenkin nyrpistävän nenääni niiden kliseisyydelle. On juuri sellainen tyypillinen jokaisen elokuvan pahisnatsi, kateellinen ex-tyttöystävä, hyväsydäminen isähahmo ja niin edelleen. Ja päähenkilöitä Avaa ja Leoa lukuunottamatta muut hahmot jäivät valitettavan pinnallisikisi rakennelmiksi.

Pitkästä aikaa luin kirjan, jossa ei ollut ollenkaan fantasiaelementtejä. Vaihtelu oli ehdottomasti piristävää, ja kun kyseessä oli vielä historiallinen romaani, niin en voi valittaa. Lukijoiden ikää ajatellen The Beast's Garden sijoittuu mielestäni jonnekin nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden välille. Esimerkiksi Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaan verrattuna kerronta ei ole läheskään yhtä suoraa tai kuvailevaa, oli kyseessä sitten väkivalta tai seksi, mutta selvästi tyypillistä YA-kirjaa näkyvämpää. Faktan, fiktion ja sadun yhdistäminen on mielestäni erittäin onnistunut valinta. Ehdottomasti haluan tutustua enemmänkin Forsythin tuotantoon.

Mainittakoon, että kirjassa mainittiin Suomi ja Helsinki pariinkin kertaan!