lauantai 25. kesäkuuta 2016

Sarah J. Maas: Throne of Glass

Jälleen kerran sekä Goodreadsin että booktuben avulla löydetty kirja. Etukäteen niin paljon hehkutettu teos, että melkeinpä oletin pettyväni. Lukija lukijan perään on ainoastaan kehunut Maasin kirjoja, erityisesti positiivista palautetta on saanut Throne of Glass. Omistan kirjan fyysisessä muodossakin, mutta päädyin kuuntelemaan sen äänikirjana työmatkojen aikana. Kuten aiemminkin äänikirjan laatu ja lukija ovat erinomaisia, mikä paransi huomattavasti seurattavuutta, ja omasta mielestäni nautinkin kirjan kuuntelemisesta enemmän.
"After serving out a year of hard labor in the salt mines of Endovier for her crimes, 18-year-old assassin Celaena Sardothien is dragged before the Crown Prince. Prince Dorian offers her her freedom on one condition: she must act as his champion in a competition to find a new royal assassin." - Goodreads
Throne of Glass muistutti heti alkumetreiltä saakka Maria V. Snyderin Poison Study - kirjaa, joka on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Hetken aikaa yhteneväisyydet häiritsivät, mutta lopulta ne unohtuivat täysin, ja uppouduin täysin kirjan maailmaan. Valittavasti huomasin kuitenkin vertailevani kirjaa liian usein Poison Studyyn.

Kuten edellisen lukemani kirjan kanssa (Kiltti tyttö), pidän uskomattoman paljon Maasin tyylistä kirjoittaa. Kertojat vaihtelevat Celaenan, Dorianin ja kirjoissa kolmantena päähenkilönä esiintyvän Chaol Westfallin välillä. Tässäkään kirjassa hahmojen menneisyyttä ei vuodateta suoraa lukijalle, ja tietoja paljastetaan pikkuhiljaa. En kuitenkaan tuntenut oloani läheskään yhtä petetyksi, vaan olin jopa vaikuttunut tästä. Kirjan yksi ehdottomista vahvuuksista on se, että Maas on onnistunut saamaan juonen etenemään oikeastaan koko ajan.

Throne of Glass sijoittuu täysin keksittyyn maailmaan, ja kirjassa on paljon sekä hahmoja että paikkoja. Asioiden esittelyä ajatellen kirja ottaa kyllä aikansa, ja verrattuna juonen nopea tempoisuuteen hahmojen tai maailman selittämisellä ei näytä olevan kiire mihinkään. Huomasin, etten muistanut puoliakaan sivuhenkilöistä, ja satunnaisesta mainitut paikan nimetkin ovat kerta toisensa jälkeen vierailta. Ensimmäinen kirja tuntuu keskittyvän uskonnon ja historian selittämiseen, enneminkin kuin maantieteen. Toivottavasti tulevissa osissa paneudutaan myös tähän puoleen maailmasta.

Tapojani kunnioittaen, nostettakoon vielä esille kirjan hahmot. Oletin juonen pyörivän Celaenan ja Dorianin ympärillä, olisihan kyseessä tyypillinen "valtion vihollinen rakastuu sen johtajaan, jota hän periaatteen vuoksi vihaa". Onneksi kuitenkin tosiaan kolmaskin hahmo liitettiin tarinaan, sillä olen, ja tulen aina varmasti olemaan Team Chaol, joka on hahmoista ehdottomasti pidettävin omasta mielestäni. Siinä missä Celaena on lähestulkoon ärsyttävän täydellinen ja Dorian rasittavan naivi ja tyypillinen nuorten kirjojen kuninkaallinen, Chaol on juuri sopivassa tasapainossa traagisuutta, sankaria, virkaintoista armeijatyyppiä ja romanttisen kiinnostuksen kohdetta.

Yhteenvetona todettakoon, että Poison Studyn tapaan Throne of Glass on juuri sellainen kirja, jonka lukemisesta nautin. Maailma ja hahmot ovat molemmat toimivia, ja sellaisia, että niiden pariin on mukava palata seuraavan kirjan parissa. Se ei ole aivot narikkaan teinihömppää, vaan kirja, jonka lukemisesta todella saa jotain irti, ja jatko-osan lukemista ei malta odottaa. Olen kuullut niin paljon hyvää Maasin kirjoista, että tämä tuskin jää viimeiseksi hänen teoksekseen, josta tulen blogiin kirjoittamaan.

Tämän bloggauksen kirjoittamisessa kesti kaiken kaikkiaan miltei kuukausi (koska yhdeltä istumalta sitä ei vain voi tehdä), joten tänä aikana olen jo saanut käsiini sarjan seuraavan osan, ja siitä arviota on syytä odotella lähiaikoina. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti