"America Singerillä on edessään ainutkertainen mahdollisuus (...) Elämään palatsissa ja kisaamaan komean prinssi Maxonin sydämestä. Hänet on otettu kilpailijaksi Valintaan, tositelevisioon perustuvaan onnenpeliin, jossa muutama valittu kilpailee upean prinssi Maxonin rakkaudesta." - GoodreadsJa kevyttä kesälukemista tosiaan myös sain. Yhdysvaltojen nimi on vaihdettu, ja jaettu 35 alueeseen. Jokaiselta alueelta arvotaan 16 - 20 vuotias tyttö osallistumaan Valintaan, jolla etsitään valtakunnan prinssille vaimoa. Kirjan päähenkilö America Singer, on yksi näistä 35 naisesta, jotka pääsevät kilpailemaan prinssin sydämestä.
Mielestäni Valinnan idea on ihan kiva. Ei mikään tajunnanräjäyttävän uusi, tositv-kilpailu, dystopia, kolmiodraama, perinteisiä nuorten aikuisten kirjoissa esiintyviä elementtejä, jotka olivat vielä voimissaan vuonna 2012. Näin neljä vuotta jäljessä, ehkä hieman vanhentunut konsepti jos trendejä tarkkailee, mutta kirjaa lukiessa se ei juurikaan häirinnyt. Itselläni heräsi hieman sellainen vaikutelma, ettei tässä haettu niin kunnianhimoista toteutusta, kun oltaisiin voitu.
Monenlaisia tunteita kirja kyllä aiheutti. Vihaan kolmiodraamaa, perinteinen ratkaisu, joka oli kulunut jo Twilightin aikoihin. Maailma oli kanssa hyvin tyypillinen, Yhdysvaltojen alueelle rakennettu uusi valtio jossa ihmiset on jaettu kasteihin. Kaikki nämä tekevät Valinnasta helpon luettavan. Sama kaava on nähty niin usein, että sen kulun osaa jo arvata.
Ärsytystä herätti kuitenkin ehdottomasti eniten päähenkilö. America Singer (niin typerä nimi...) on itsenäinen ja epämain stream, ja muut kilpailuun osallistuvat tytöt ainoastaan pinnallisia, epäaitoja, etuoikeutettuja idiootteja, jotka eivät ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Sivuhahmot ovat kirjassa oikeastaan vain kuoria, heidän luonteet ja taustat mainitaan kerran, ja unohdetaan sitten kokonaan. Ensimmäisen kirja perusteella jopa Aspenin, yhden kolmiodraamaan sekaantuneista päähenkilöistä, motiivit jäivät minulle epäselviksi.
Loppua kohden tuntui, että tavoitteena oli ainoastaan saada kirja päättymään. Jo ennestään tapahtumaköyhä tarina lisäsi vain vauhtiaan, eikä "turhalle" fiilistelylle jäänyt aikaa. Kaipasin enemmän jännitystä, mitä kirjaan olisi kyllä ihan hyvin saanut kirjoitettua paljon enemmän.
Silti ensimmäisenä kirjan suljettuani menin kirjaston sivuille katsomaan millaiset varausjonot sarjan toisella osalla on. Liian pitkät. Valinta on juuri sellainen kahdessa päivässä luettavaa kevyttä teinihömppää, jonka sisältö ei tavoita mitään syvällistä pohdintaa tai eeppisiä mittasuhteita, mutta jonka jaksaa kuitenkin lukea. Se varmasti jakaa mielipiteitä, enkä tiedä tulenko koskaan itse tarttumaan toiseen osaan, mutta ensimmäinen jätti kuitenkin suhteellisen positiivisen maun suuhun, negatiivisestä arvostelusta huolimatta.
Yksi ystäväni, joka on erittäin suuri romanttisen kirjallisuuden (myös iki-inhan Nora Robertsin!) ystävä, ylisti tämän kirjan maasta taivaisiin.
VastaaPoistaItse en ole lukenut, mutta vaikuttaa aika tavalla siltä, etten ehkä käytä aikaani tähän. :D
P.S. Blogisi vaikuttaa kiinnostavalta!
Minä luin vahingossa ihan väärässä järjestyksessä (enkä edes huomannut virhettäni ennen kuin kirjan lopussa) siihen se lukeminen sitten jäikin... Ei ollut minun kirjani, vaikka teinihömppää edelleenkin aina välillä luenkin.
VastaaPoistaTästä kirjasta on tosiaan monenlaista mielipidettä liikkeellä, kuten näkyykin. Itse melkein jo aloitin toisen osan, vaikka sanoin vasta, että niin tuskin käy. Ei se ainakaan korkeimmalla ole lukulistallani, ehkä joskus sitten.
VastaaPoista