Gillian Flynn: Kiltti Tyttö

Elossa ollaan! Yllättäen (Ei todellakaan) olen onnistunut pitämään yli viiden kuukauden hiljaisuuden blogissani, mutta (jälleen kerran) selitys on todella hyvä. Ylityöllistin itseni fuksivuoden opinnoilla, ja nyt kesäloman alettua sain tartuttua valehtelematta ensimmäisen kerran "vapaa-ajan kirjaan" sitten joulun. Ja pakko todeta, että huh, minkä kirjan valitsinkin.

Kiltti tyttö julkaistiin 2012, jonka jälkeen se on noussut varmasti kaikkien vähänkään kirjamaailman trendejä seuraavien tietoon. Ostin sen omakseni jo aikoja sitten, ja siitä lähtien se on ollut kirja, joka kummittelee kirjahyllyssäni odottelemassa lukemista, mutta jota aina lykkää, "säästän tämän parempaan hetkeen". Jonka takia jouduin välttelemään kaksi vuotta juonipaljastuksia, koska kirjasta tuli elokuva vuonna 2014

"On Nickin ja Amyn viides vuosipäivä, ja Amy on kadonnut. Lattialla on verijälkiä. Nick jää kiinni ensin yhdestä, sitten toisesta valheesta. Se ei tunnu haittaavan häntä." -Goodreads

 Vaikka normaalisti haluan lukea juonipaljastukset etukäteen, ehkä vilkuilla muutamia sivuja kirjan loppupuolelta, nyt olin tyytyväinen, että maltoin mieleni ja luin Kiltin tytön tietämättä siitä mitään. On vähän hankala kirjoittaa kirjasta ilman, että paljastaa mitään tärkeää, joten jos haluatte lukea kirjan ilman mitään paljastuksia mahdollisia juonipaljastuksia edessä, lukeminen omalla vastuulla!


Olin hyvin vakuuttunut Flynnin kirjoitustyylistä. Siinä kertoja vaihteli luvuittain Nickin ja Amyn välillä, ja kirjassa elettiin sekä nykyisyyttä että mennyttä. Myös se, että kertojat olivat "epäluotettavia" oli ehdottomasti yksi niistä tekijöistä, jotka saivat minut pysymään kirjan äärellä. Koskaan ei voinut olla varma siitä, jättikö joku hahmoista kertomatta jotain tai valehteli lukijalle saadakseen oman asiansa vaikuttamaan uskottavammalta. Kerrontatavan vuoksi tunsin kuitenkin itseni satunnaisesti typeräksi, kun olin uskonut jotain hahmojen valhetta, ja se paljastuikin myöhemmin todeksi. Tämä kuitenkin vei kirjasta sen hohtoa, miksi lukijaa pitää tällä tavalla huijata?

Ihmeellistä kyllä, en löytänyt kirjasta oikeastaan yhtään mielytävää hahmoa. Sivuhenkilöissä oli ehkä ihan siedettäviä "kokonaisuuksia", mutta koska Nick ja Amy olivat niin suuressa keskiössä, etteivät muut hahmot juuri saaneet osuutta kirjassa. Mitä pääpariin tulee, en tiedä milloin viimeksi kirjassa on ollut niin sietämättömät päähenkilöt. Koko kirjan ajan jouduin vaihtamaan sitä, kumman puolella olin, mutta kirjan lopussa halusin vain päästä eroon pariskunnasta.

En tiedä, kirjoitustyylistä tai vihastuttavista hahmoista huolimatta, pidinkö Kiltistä tytöstä ihan niin paljoa, kuin mitä alun perin olin toivonut tai olettanut. Kirja oli paikoitellen hieman pitkäveteinen, ja huomasin silloin tällöin vilkuilevani sivunumeroita ja laskeskelevani kuinka monta sivua on vielä jäljellä. Ilokseni jännitys säilyi Kiltin tytön loppuun saakka, enkä ainakaan itse osannut arvata oikeastaan mitään, mitä jatkossa tulisi tapahtumaan, pääpiirteitä lukuunottamatta. Kirjan yleinen tunnelma oli selvästi raskaampi, kuin niissä kirjoissa mitä normaalisti luen. En kuitenkaan kokenut se olevan häiritsevää, ja se onkin yksi asia, mitä joskus kaipaan nuorten aikuisten kirjoja lukiessa.

Jos pitäisi näin yhden kirjan perusteella valita, lukisinko vielä Flynnin kirjoja, en tiedä tarttuisinko uuteen opukseen. Suosittelen kuitenkin lukemaan Kiltin tytön ihan vain sen juonen käänteiden, ja yllättävien suunnanmuutosten takia. Erityisesti, jos jännitys genrenä on mieleen, tämä kirja aika varmasti toimii!