Elokuva: Tuntematon sotilas (2017)

Ensimmäisenä lyhyt tarina:
Minulla ja Tuntemattomalla sotilaalla ei ole kovin lämpimät välit. Olen yrittänyt lukea kirjaa pariin kertaan, ja tunnen Wikipedia-artikkelin kuin omat taskuni. Viimeksi olen koskenut mihinkään Tuntemattomaan liittyvään lukion toisella luokalla (eli viisi vuotta sitten), kun hampaat irvessä luin kirjaa samalla kuin katsoin elokuvaa ja täydensin hataria tietojani mainitulla Wikipedia-sivulla. Tästä huolimatta osaan vanhimman elokuvan (ja kirjan) alun melkein sanasta sanaa ulkoa, koska perheessämme Tuntemattomasta kyllä pidetään.

Aluksi traumatisoiduin esiteininä elokuvien kuolemakohtauksista ja sitten tajusin, ettei vanhin elokuva ole kovin kummoisesti näytelty ja yllättävän tylsä. Kaipasin myös lisää kritiikkiä koko sotaa kohtaan. Varsinkin, kun Sotaromaanissa sitä kritiikkiä kyllä on. Erityisesti kaksi ensimmäistä on pitänyt minut poissa aiheen ääreltä, aina menneeseen maanantaihin saakka. Koska haluan edes vähän olla perillä keskustelusta (ja tietty haluan sanoa oman mielipiteeni asiasta), päätin kokemuksista huolimatta lähteä katsomaan uutta Tuntematonta.

* * * * *

Ennakkofiilikset (kirjoitettu ennen elokuvan alkua):

Myönnän, että minua jännittää mennä katsomaan elokuvaa. Kuten sanottu, suhteeni Tuntemattomaan on pääasiassa kielteinen, ja suhtaudun sotaelokuviin näin yleisestikin aika varauksella. Ihan jo vaan sen takia, etten halua katsoa (tai lukea) surullisia tarinoita, joissa kiinnyn aina niihin kuoleviin hahmoihin. Tiedän jo etukäteen osaavani elokuvan alun ulkoa, mutta lopusta minulla on hyvin hatarat muistikuvat. Vähän salaa toivon, että elokuva on enemmän Sotaromaani kuin Tuntematon sotilas.

Olen yrittänyt viimeiset päivät ”puolustaa” tätä elokuvaa lähinnä sen takia, että se vanha hyvä ei välttämättä ole aina se paras, ja omasta mielestäni ei olekaan. Eniten jännittää näyttelijävalinnat, ja onko taas palkattu yli-ikäisiä rooleihin.

Elokuvan jälkeen:

Huh.

Ensinnäkin, en olisi koskaan uskonut, että Tuntematon sotilas voi jättää minut niinkin pitkäksi aikaa sanattomaksi. Jouduin kirjottamaan ylös avainsanoja, ennen kuin sain muotoiltua ajatukseni järkevästi kavereilleni. En ole hetkeen itkenyt elokuvassa näin paljon, vielä harvemmin sotaelokuvassa. Täysin häpeilemättömästi myönnän, että aloitin kyynelehtimisen varmaan ensimmäisen puolen tunnin aikana, ja lopussa itkin melkein tarpeettoman liikaa.

Tuntematon on esteettisesti kaunis, ja huolellisesti kuvattu, että olisin voinut katsoa sen luonto-otoksia koko kolme tuntia. Värimaailmasta alkaen hyvin silmää miellyttävää. Vaikka välillä olisin kaivannut vähän rosoisuutta otosten kliinisyyteen, en pidä sitä kovinkaan suurena epäkohtana, ottaen huomioon, miten moni asia olisi voinut oikeasti mennä pieleen.

Ehkä pysäyttävintä koko elokuvassa on kuitenkin sen realistisuus. Katsojalle ei jää epäselväksi, millaista sota todellisuudessa on, eikä Suomen osuutta jatkosotaan kaunistella liikaa. On lähinnä naivia kuvitella, että täällä oltaisiin oltu ainoastaan pyhimyksiä, eikä sitä väitetä kertaakaan elokuvan aikana. Omien teloitukset, saksalaisten kanssa tehty yhteistyö, venäläisnaisten kohtelu Petroskoissa ja ruumiiden ryöstely kertovat siitä, ettei suomalaiset olleet ainoastaan uhreja.

Monessa kohtaa oikeita asioita on jätetty pois, ja vastaavasti oikeita on tuotu tilalle. Tärkeimpänä ehdottomasti jo yllä mainittu sodan realismi, jota on sensuroitu ja tuotu takaisin Tuntemattoman ensimmäisen julkaisun jälkeen vaihtelevalla menestyksellä.
Louhimiehen versio on ehdottomasti ”huumorittomampi” kuin Laineen (tämä on ehkä eniten mutuajatus tässä postauksessa, enkä osaa oikein edes perustella sitä), mutta sitäkin enemmän arvostan naisten esille tuomista uudessa versiossa. Vanhasta elokuvasta mukaan on tuotu Petroskoissa asuva Vera, Sotaromaanista lotta Raili Kotilainen, ja mainittu, muttei koskaan näytetty, Rokan vaimo Lyyti. Vaikka naisten kohtaukset elokuvassa jäävät lyhyiksi, tuovat he tärkeän ja mielenkiintoisen näkökulman sodan kokijoina.

Eniten huolta minussa on aiheuttanut näyttelijävalinnat ja heidän ikänsä verrattuna sodan kokeneiden ikään. Ja myönnän olleeni turhaa huolissani. Kukaan ei tuntunut olevan väärässä paikassa, enkä osannut ajatella näyttelijöitä heidän normaaleina persooninaan. Koska suurin osa pienien sivuosien näyttelijöistä ainakin näyttivät nuorilta, ei vanhemmat päähenkilöiden näyttelijät tehnyt niin pahaa. Tärkeimmät hahmot saavat tarvittavaa syvyyttä ja hahmokehitystä, ja heihin on helpompi samaistua. Ainoastaan Lehtoon olisin kaivannut vielä enemmän sisältöä. Hän jää karikatyyrimaisen kylmäksi ja inhottavaksi, toisin kuin esimerkiksi Lammio, jota on helpompi vihata vanhimmassa elokuvassa, kuin tässä uudessa, vaikkei kehitystä välttämättä tapahdukaan.

Näyttelijöistä haluan nostaa vielä erikseen esille Koskelaa näyttelevän Jussi Vatasen ja Kariluotoa esittävän Johannes Holopaisen. Toki kyseessä on elokuvassa keskeiset hahmot, mutta siitä on hetki, kun viimeksi olen ollut yhtä vakuuttunut suomalaisen näytteliöiden työstä kuin nyt. Heti elokuvan alusta molempiin hahmoista on helppo kiintyä, ja kuten arvata saattaa kyyneliltä ei säästytty (sanoinko, miksi en pidä hirveästi surullisista tarinoista). Tarvittaisiin ainakin pari reaktiogifiä, jotta voisin kertoa todella, miten onnellinen ja innoissani olen näiden roolien onnistumisesta.

En halua ottaa kantaa tähdillä tai muilla mittareilla siitä, miten hyvä elokuva Tuntematon sotilas on, mutta itse pidin siitä. Ja ymmärrän hyvin, miksi se on saanut hyviä arvosteluja. Ymmärrän toki niitäkin, joiden mielestä Edvin Laineen versio on ainoa oikea Tuntematon, mutta koen, että Louhimies on onnistunut kuvaamaan sotaa sellaisena, mitä se todellisuudessa on. Kansallisromanttiset maisemat toimivat täydellisenä kontrastina sille, mitä jatkosota on todella ollut, ja positiiviseksi yllätykseksi paljastunut näyttelijäkaarti tuo uudella tavalla eloon varmasti Suomen tunnetuimman komppanian.

* * * * * *

 Kiinnostukseni tarttua Sotaromaaniin ehdottomasti lisääntyi, sillä nyt haluan tietää, tekikö elokuva tosiaan oikeutta alkuperäismateriaalillensa. Tämä aiheuttaa suurta hämmennystä itsessäni, koska minun Tuntematon vastustus on laajalti tiedettyä, enkä jaksa uskoa, että olen todella juuri kirjoittanut jotain positiivista siitä melkein kolmen liuskan verran. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Lokakuun koonti & marraskuun suunnitelmat

Lokakuu on ollut tajuttoman kiireinen omalta osaltani. Aloitin työt kuun alussa, minkä vuoksi luennot ja lukeminen ovat jäänet hieman taka-alalle viimeisten viikkojen aikana. Olen ollut lähes joka viikonloppu Helsingissä erilaisten syiden takia, ja tuntuu siltä, että voisin nukkua pari kolme päivää, jos vain ehtisi. Samalla pitkään jatkunut syysflunssa ei ole ottanut hellittäkseen, vaan se on jäänyt pyörimään ikävän yskän ja kurkkukivun muodossa.

Kirjamessuista voit lukea täältä ja Superlukumaratonin yllättävästä onnistumisesta täältä.

Lokakuun luetut olivat:
It's Not Me, It's You, Stephanie Katie Strohm
Naparetki, Bea Uusma
Ella ja seitemän törppöä, Timo Parvela
Ella ja jättipotti, Timo Parvela
Ella ja Äf Yksi, Timo Parvela
Hunting Prince Dracula, Kerri Maniscalco

Kokonaisuudessaan kuukauden luetut ovat olleet onnistuneita valintoja, tosin tiesin jo ennalta sekä Naparetken, Hunting Prince Draculan ja Ella-kirjojen olevan hyviä valintoja. Näistä ensimmäisen olen käytännössä jo kerran lukenut viime jouluna, tosi en ihan yhtä tarkkaa kuin tällä kertaa. Hunting Prince Draculan ensimmäisen osan Stalking Jack the Ripperin luin reilu kuukausi sitten (Neljännesvuoden bloggaamattomissa siitä juttua), eikä jatko-osa pettänyt.
Ella-kirjojen lukemista haluan selittää muutamalla sanalla, koska harvoin tartun ihan oikeasti lastenkirjoihin. Ellat ovat olleet suosikkejani jo ala-asteella, ja halusin tutustua siihen, mihin suuntaan sarja on mennyt, ja ehkä myös palata vanhoihin hyviin muistoihin. Ehkä näistä on tulossa kollektiivista postausta, kunhan olen saanut luettua hieman useamman kirjan.

Marraskuun suunnitelmissa tärkeimpinä ovat: opintopisteiden saaminen, töissä käyminen, ainejärjestön vuosijuhlat, 21-vuotissyntymäpäivät ja lukupinojen madaltaminen. Pitäisi alkaa myös suunnitella joulua, ja ehkä vähän ensi vuottakin. Mihin tämä vuosi on oikein kadonnut?
Postauksia ajatellen (varmasti kiinnostaa teitä enemmän) luvassa on rästiarvosteluja ja yksi lukumaraton. Syntymäpäivieni kunniaksi yritän suunnitella jotain, ja heti huomenna on luvassa ajatuksia uudesta Tuntemattomasta!

Pääasia on se, että lupaan  marraskuusta aktiivisempaa kuukautta kuin lokakuusta!

Helsingin kirjamessut 2017: Sunnuntai

Sunnuntain messupäivään lähdin kymmenen tunnin yöunien jälkeen hyvin levänneenä, ja vailla päämäärää. Ainoa suunnitelmani oli oikeastaan käydä ostamassa muutama kirja, ja kuunnella vähintään kaksi ohjelmaa listaltani. Koska lauantai oli venynyt sukulaisjuhlien takia, ajattelin, että olisin messuilla jokusen tunnin ja vetäytyisin sitten kotiin ihastelemaan uusia kirjoja.

Toisin kävi. Saavuin messuille hieman ennen kahtatoista, ja aloitin päivän kuuntelemalla Mauri Kunnasta, joka kertoi hänen uudesta teoksestaan Koiramäen Suomen historia. Olen onnistunut pitäytymään kiusauksesta ostaa kyseistä kirjaa, vaikka se näytti näin historian opiskelijan silmään mielenkiintoiselta ja asiapainoiselta. Ehkä joululahjaksi sitten :D

Mauri Kunnaksen jälkeen pyörin jonkin aikaa vailla suuntaa ympäri messualuetta, sillä seuraavan kiinnostavan keskustelun alkuun oli aikaa lähes tunti. Lauantain kävelyt kuitenkin ottivat ehkä hieman jalkoihin, minkä takia päädyin kuuntelemaan Kirjakallion lavalle keskustelua Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen kirjasta Sä maksat. 
Kirjailijat ovat kaksi räp-yhtye Gasellien jäsentä, ja Sä maksat on molempien esikoisteos. Haastattelua kuunnellessa huomasin kiinnostuneeni kirjasta, tosin enemmän kriittisesti kuin "kuulostaa tosi hyvältä, pakko lukea tää!" tavalla. En välttämättä ollut samaa mieltä kirjailijoiden kanssa monestakaan asiasta, joten senkin takia haluan tietää minkälaisesta kirjasta on kyse.

Seuraavaksi KirjaKallio keskusteli siitä, miten nuoret miehet saataisiin lukemaan enemmän. Paikalle saapui myös Katri, Henna ja Lotta. Itse keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, vaikka hieman turhauduin siitä, että nykyisessä miten saada pojat lukemaan keskustelussa jankataan koko ajan siitä, että pojat pitäisi saada ymmärtämään, että musiikin kuunteleminen ja lyriikoiden miettiminenkin on tavallaan lukemista. En ehkä tässä ala ihan liikaa analysoimaan keskustelijoiden puheita, koska siitä tulisi pitkä ja tarpeeton blogiraivo.

KirjaKallion ohjelman jälkeen loppupäivä kului oikeastaan muiden bloggareiden kanssa kierrellessä. Söin taivaallisen falafel-avocadorullan, tein lauantain tapaan kolme kirjaostosta, ja kävimme kuuntelemassa Susinukke Kosolaa ja Harri Hertelliä lavarunoudesta. Runous näin yleensäkin on minulle kovin vierasta, mutta uteliaisuuteni hieman heräsi, ja on hyvin mahdollista, että Susinukke Kosolan kokoelma täytyy tilata luettavaksi vielä tässä lähiaikoina.

Messuni loppuivat vasta hieman ennen kuutta, istuimme jonkin aikaa kirjahankinnat tehtyämme vielä pressihuoneessa, jonka jälkeen lähdin omille teilleni. Loppuilta meni perheen kanssa istuskellessa, sushia syöden ja junassa. Jyväskylässä kotiin saavuin vasta kymmentä vaille kaksi yöllä, ja tänä aamuna annoin itselleni nukkua hieman pidempää. Vähän liiankin pitkää, kun heräsin vasta luennon loputtua :D

Kirjahankinnat
Viikonlopun aikana kirjoja tarttui mukaan kymmenen kappaletta, mistä olen oikeastaan aika tyytyväinen, sillä en olisi jaksanut kantaa kovinkaan montaa enempää mukanani, mutta kymmenen on kuitenkin ihan kiitettävä luku. Messuilta kotiutuneet kirjat ovat:
- Tristania, Marianna Kurtto
- Vuosi herrasmiehenä, Joonas Konstig
- Osuma, Joonas Sarvilinna
- Harhaanjohtajat, Terho Miettinen & Raija Pelli
- Diktaattorien naiset, Diane Ducret
- Mielensäpahoittaja, Tuomas Kyrö
- Lempi, Minna Rytisalo
- Akvarellejä Engelin kaupungista, Jukka Viikkilä
- Kyynelten kallio, Teemu Keskisarja
- Poldark - Kapinallinen, Winston Graham

Näistä kolme ensimmäistä sain bloggareille järjestetyltä aamiaiselta, ja neljännen pyysin kustantajan osastolta arvostelukappaleeksi. Lukuunottamatta Diktaattorien naisia, kaikki hankinnat olivat tarkkaa harkittuja ja mietittyjä, ja vaikka valitettavasti muutamaa kirjaa ei löytynyt olen, kuten sanottu, tyytyväinen näihin. Kunhan ne saisi vielä mahtumaan kirjahyllyyn.

Lopuksi haluan kiittää mahtavasta messuseurasta tyyppejä blogien Carry on Reading, Kirjavarkaan tunnustuksia, Bookishteaparty, Mitä luimme kerran ja Hogwarts Library takana, sekä myös teitä kaikkia muita, joiden kanssa messuilla vaihdettiin kuulumisia ja ajatuksia!
Toki kiitoksia myös Messukeskukselle sekä Kirjamessuille bloggaripassista ja mahtavista messuista, ensi vuotta odotellessa!

Helsingin kirjamessut 2017: Lauantai

Ensimmäinen messupäivä alkoi hyvissä ajoin seitsemän jälkeen, kun oli aika valmistautua päivään, ja suunnata vähän ennen yhdeksää messukeskukselle.

Kuten viime vuonnakin bloggareille oli järjestetty muutaman kustantajan toimesta (WSOY, Tammi ja Johnny Kniga) aamupalatilaisuus. Paikalla oli tänä vuonna kuusi kirjailijaa (Tuomas Kyrö, Joonas Konstig, Marianna Kurtto, A.W. Yrjänä, Heikki Valkama ja Roope Sarvilinna) Heistä kutakin haastateltiin noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen yleisöllä oli hetki aikaa omiin kysymyksiin.

Viime vuodesta tilaisuus oli muuttunut rennompaan suuntaan, eikä pientä bloggaajaa hirvittänyt kaltaistensa joukossa samalla tavalla. Tähän saattoi tosin vaikuttaa sekin, että toisin kuin viime vuonna, paikalla oli paljon jo ennestään tuttuja naamoja. Vuodessa ehtii tutustua yllättävän moneen somen ja muutaman tapahtuman välityksellä!

Olin aamiaisella tunnollinen kuuntelija, mutta muistiinpanoja en tehnyt kovinkaan paljoa. Ainakaan sellasia, joista olisi hyötyä tätä postausta kirjoittaessa. Nautin kirjailijoiden kuuntelemisesta enemmän, kuin heidän mieleen painuvimpien lainauksien ylöskirjoittamisesta. Erityiskiitos kuitenkin Tuomas Kyrölle, jonka juttuja oli hauska kuunnella, ja jonka puhe vakuutti minut lähtemään katsomaan uutta Tuntematonta elokuviin. Odotan innolla, onko se kaiken hypen arvoinen lopulta.

Aamiaisen jälkeen oli aika siirtyä itse messujen pariin. Ensimmäinen huomio oli se, että ihmisiä tuntui olevan tavallista messulauantaita enemmän liikkeellä. Ehkä huono sää houkutteli enemmän yleisöä paikalle kuin normaalisti. Aamupäivällä vähän ärsytti, kun jätin järkkärin kotiin, ja jouduin kuvaamaan kännykällä, mutta toisaalta kuvaaminen jäi minulta kyllä aika vähäiseksi tämän ensimmäisen päivän aikana.

Vaikka ennakkofiilistelyissä olin maininnut monen monta puhujaa ja ohjelmaa, en ehtinyt kuuntelemaan koko päivän aikana yhtäkään niistä. Kourallinen perheenjäseniä päätti viettä messupäivää lauantaina, joten suurin osa päivästä kului heidän kanssa kierrellessä. Söimme ruokamessujen puolella, ja kirjamessualue tuli kierrettyä erittäin epäjärjestelmällisesti.

Onneksi ehdin vielä ennen sukulaisjuhlille lähtöä tapaamaan muutaman bloggarikollegan! Piipahdin tervehtimässä Tiinaa, jonka yhteydessä törmäsin myös Handeen ja Niinaan (tosin tapasimme jo aamiaisella), ja myöhemmin vetäydyimme pressitilan hiljaisuuteen Katrin ja Rosan kanssa kahville, jonne Lotta ja Henna saapuivat juuri ennen lähtöäni.

Huomisen olen pyrkinyt pyhittämään kirjaostoksille, sekä bloggareiden tapaamiselle, sillä monen kanssa olisi mukava vaihtaa paremmin kuulumisia. Muutama ohjelmaakin olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan, ja josko kirjaostoksiakin tulisi tehtyä, listalta vielä muutama must have teos löytyisi. Yritän myös aktiivisemmin hyödyntää somea, eli luvassa on twiittailua (@Sivujenvalissa) ja  Instagram tarinan aktiivista päivittelyä (@hannandbooks)

Edellisen postauksen tapaan pahoittelen jos epäloogisuuksia tai kirjoitusvirheitä löytyy, kello on reippaasti yli puolen yön ja silmät alkaa lupsua huoletuttavalla tavalla. Viimeistä messupäivää innolla odottaen on hyvä mennä nukkumaan. Huomenna palataan asiaan!

Kirjamessujen ennakkofiilistelyt!

Helsingin kirjamessut on jo täydessä vauhdissa, mutta minä pysyttelen visusti vielä huomisiltaan saakka täällä Keski-Suomessa. Töissä kirjoja katsellessa messuhuuma ei ainakaan lievenny, ja luku- sekä hankintalista pitenevät päivä päivältä.

Olen tosiaan paikalla lauantaina heti aamusta saakka, ja sunnuntainakin tarkoituksena olisi ilmaantua paikalle ajoissa. Lauantaina vietän varmasti hieman enemmän perheaikaa messuilla, mutta eiköhän bloggarin roolillekin pyhity jokunen hetki. Silti jos törmätään, niin saa ehdottomasti tulla juttelemaan!

Tänään otin vihdoin messulehden käteeni, ja aloin suunnitella lauantain sekä sunnuntain ohjelmaa. Ei yhtään yllättäen listalle kertyi hirveä kasa mielenkiintoista kuunneltavaa, ja tiedän itsekin, ettei ole millään tavalla realistista ehtiä näistä jokaista kuuntelemaan. Yllättäen päällekäisyyksiltäkään ei vältytty, joten valintojakin täytyy vielä huomisen illan aikana tehdä.

Alle olen koonnut messuohjelman kiinnostavimmat tärpit, joita saatan itsekin ilmaantua kuuntelemaan. Ne muutamat must ohjelmat, joiden yleisöstä minut varmasti löytää on merkitty tähdellä(*) alkamisajan perässä

Lauantai, 28.10.:
Lauantaiaamun voi aloittaa monella eri tavalla, mutta itsellä kiinnostuksen herätti alla olevat keskustelut. Koko Hubaran Ruskeat tytöt on vielä lukematta, ja vaikka aihe sekä kirja kiinnostaa, voi olla, että suuntaan kuuntelemaan suomalaisuuden monista myyteistä Katri Vala-lavalle.

Kvinnor I Historien, Tottiscenen, 10:30 (oi jospa vain osaisin ruotsia tarpeeksi hyvin)
Salakahvilla Pohjois-Koreassa, Eino Leino, 11:00
Suomalaisuuden monet myytit, Katri Vala, 11:30*
Ruskeat tytöt, KirjaKallio, 11:30

Ohjelma ei edelleenkään lopu kesken, ja itken hieman, kun Joel Williamsin 101 Very Finnish Problems menee päällekäin Kaari Utrion ja Kristiina Vuoren kanssa.

101 Very Finnish Problems - the Foreigner's Guide to Surviving in Finland, Katri Vala, 12:00
Kristiina Vuori ja Kaari Utrio, Minna Canth, 12:00*
Lygge & Hygge, Rauha, 12:30
Tuntematon sotilas. Elokuvakirja, Eino Leino, 13:00

Paljon politiikkaa ja historiaa olisi luvassa iltapäivällä. Kulkemattomat polut käsittelee "what if" historiaa, ja oma kiinnostukseni heräsi, kun puhumassa on yksi meidän laitoksen professoreista. Roman Schatzin uutuus kiinnostaa kanssa! 

Kulkemattomat polut, Eino Leino, 14:00*
Jatkuu! - fanifiktioita kirjallisuutemme klassikoista, Kirjakahvila, 14:00
Asevelipuolet - se pieni ero suomalaisten ja saksalaisten välillä, Eino Leino, 14:30*
Elämän A ja ö, KirjaKallio, 15:00
HS Politiikka: Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen, Aleksis Kivi, 15:30
Yyteet, Minna Canth, 15:30*

Loppu päivä on minun osaltani vielä iso kysymysmerkki, jaksanko olla messuilemassa pitkälti yli viiteen. Suomi100 uudelleentulkittuna on tavoitteeni, jonka jälkeen voisin lähteä ihan hyvillä mielin kotiin. Jos joku kuitenkin jaksaa sinnitellä vielä pidemmälle iltaan, kannattaa harkita Aku Louhimiehen ja kummitustarinoiden kuuntelemista!

Suomalaisnaiset sisällissodassa 1918, Eino Leino, 16:00
Suomi100 uudelleentulkittuna, Aleksis Kivi, 16:30*
Muistojenlukija, KirjaKallio, 16:30
Aku Louhimies, Minna Canth, 18:30
Maailman merkillisimmät kummitustarinat, Mika Waltari, 19:00

Sunnuntai, 29.10.:
Sunnuntaina pyrin saapumaan messuille puoleen päivään mennessä. Ensimmäinen kiinnostava ohjelma alkaa jo sitä ennen, mutten koskaan vastusta rauhallista aamua vällyjen välissä. Paljon historiateemaista ohjelmaa on valikoitunut listalleni tänä vuonna, mutta ei se mitään, täytyyhän sitä omaa alaa tukea.

Väinö Linna, Minna Canth, 11:30
Koiramäen Suomen historia, Aleksis Kivi, 12:00*
Lahtarit, Eino Leino, 13:00
Sä maksat, KirjaKallio, 13:00

Kuten todettu, sunnuntai on tosiaan historian täyteistä. Toivoisin, että jaksaisin olla paikalla kello viiden ohjelmaan saakka, mutta voi olla, että vetäydyn mieluummin rentoutumaan ennen junan lähtöä takaisin Jyväskylään. Sunnuntaista tuskin tulee yhtä hektinen kuin lauantaista, joten viimeistään sillon on aikaa tehdä kirjaostoksia ja jäädä suustaan kiinni tuttujen sekä kanssa bloggaajien kanssa.

Olet valaissut minun tietäni - presidenttien puolisot, Aleksis Kivi, 13:30
Word - Mikä innostaa nuoret miehet lukemaan, KirjaKallio, 13:30*
Pyhät, pahat ja harhaanjohtajat, Katri Vala, 15:00*
Suomen historia, Minna Canth, 15:00
Kansalliset symbolit: Vapaushaaveita ja vihapuhetta, Mika Waltari, 16:00*
Kärmeiden kaupunki, Mika Waltari, 16:30
Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä, Katri Vala, 17:00
Kultakauden maanalainen vastarinta, Minna Canth, 17:00*

Pahoittelen jälleen yhtä kuvatonta postausta (ja muutenkin kuolettavan tylsää postauksen ulkonäköä), ja kaikkia kirjoistusvirheitä joita tässä varmasti on. Yritän korjata tilannetta huomenna, mutta koska seuraava työvuoro häämöttää kahdeksan tunnin päässä, tärkeintä on saada postaus julkaistua ja päästä nukkumaan.