Kesän lukumaraton 1/3 - koonti

Kesän ensimmäisestä lukumaratonin päättymisestä on omalta osaltani vierähtänyt nyt hieman yli vuorokausi, ja on vihdoin aika tehdä pienen pieni koonti kyseiseen 24 tuntiin. Päivittyvän postaukseni löytyy täältä, jos haluaa lueskella tarkemmin maratonin aikaisia tunnelmia ja vastoinkäymisiä.

Tänä kesänä lukumaratoneja järjestetään onnekseni kolme kappaletta, sillä tämä ensimmäinen oli pikemminkin lämmittely kuin vakavan ammattimaisesti suoritettu maraton. Lähdin tavoittelemaan edellisen maratonin yli 700 sivun rajaa, mutta toisin kävi. Lauantaina, jolloin valtaosa lukemisesta piti alunperin tapahtua, kului keskustassa ajelemisessa sekä Korkeasaaressa (en myönnä, että kilit olisivat olleet ehdottomasti yksi matkan kohokohta). Sen jälkeen päätin paistaa vielä lettuja, ja yllättäen lukuaika olikin ohi.

Tässä kuitenkin tilastot maratonista.
Kaikkiaan luin 418 sivua, neljää eri kirjaa ja 4,5 tuntia yhtä äänikirjaa.

Kokonaan sain luettua Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, mikä oli pääasiallinen tavoitteenikin.
Sen lisäksi yritin hieman edestä Jenny Hanin P.S I Still Love You kirjassa, joka on jatkoa toukokuussa lukemalleni To All the Boys I've Loved Before. 
Ehdin lukea muutaman sivun hieman pitempi aikaista projektiani Julia McElwainin A Twist in Timea, joka on ollut jo pidempää minulla kesken, ja jota en ole saanut etenemään pääasiassa sen formaatin takia (e-kirjat, ei edelleenkään minun juttuni.)
Samankaltaisesta jumista on kärsinyt myös viikko sitten kirjastosta lainaamani (e-kirja) Johanna Valkaman Itämeren Auri, jota yhdessä toisen e-kirjan kanssa luin muutaman kymmenen sivua maratonin aikana.

Kaikki kaikessa lisäksi etenin vauhdikkaasti myös Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane äänikirjan parissa, joka osottautui yhdeksi tämän vuoden parhaimmista lukukokemuksista (jonka kuuntelin tänään loppuun saakka.) 

Näin kokonaisuudessaan kyseessä oli aika keskinkertainen maraton suoritus mielestäni, vaikka pääsinkin nauttimaan sekä My Lady Janen tarjoamista hetkistä että Korkeasaaressa käymisestä. Heinäkuun maratoniin on onneksi vielä jokunen hetki aikaa, ja siihen tulen valmistautumaan huomattavasti paremmin kuin tähän. Kiitos vielä Hannalle tämän järjestämisestä! 

Kesän lukumaraton n:o 1

Työviikko on vihdoin saatu päätökseen. Siinä samalla kesän ensimmäinen lukumaraton suunnitelmista huolimatta pääsi yllättämään. Tänä vuonna kesän ensimmäistä lukumaratonia emännöi Hannan Kirjokansi - blogi. Säännöt ja osallistuja listan löytää täältä.

Koska perjantai-iltana ei parempaa tekemistä tällä viikolla ollut, päätin aloittaa maratoonaamisen jo tänä iltana, siitä huolimatta, että huomiselle päivälle on suunniteltu ohjelmaa. Onneksi äänikirjat ovat suuri rakkaus <3

Sen tarkempia lukusuunnitelmia en ole vielä tehnyt. Kesälomalle tuomani kirjapino odottaa läpi lukemista, joten luettavat kirjat löytyvät varmasti siitä pinosta. Tarkempia suunnitelmia, sekä kuvia lisään varmasti vielä illan aikana, kunhan flow vaan löytyy! Ensimmäisessä maratonissa tarkoituksena olisi saada luettua edes yksi kirja kokonaa, tässä tapauksessa Kaikki kaikessa. Muuten keräsin hyvin YA-painoitteisen lukupinon, jossa on kaksi kesken jäänyttä kirjaa (P.S I Still Love You ja Eleanor & Park) sekä kaksi kirjaston kirjaa (Lupaus ja Caraval). Maresi puolestaan on houkuttanut jo pidemmän aikaan, mutta motivaatiota lukemiseen ei vaan koskaan ole löytynyt. Ehkä siihen tulee muutos seuraavien 24 tunnin aikana...

Sen enempää höpisemättä, nokka kohti lukumaratonia. Etenemistä päivittelen pääasiassa tähän postaukseen, ja satunnaisesti myös Twitteriin!

16.6., 21:20

Lukumaraton urakka alkaa, aloittelen BookBeatista löytyneellä Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane-äänikirjalla, jonka aloitin eilen illalla. Ensimmäisenä fyysisenä kirjana odottelee Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, johon uppoudun, kunhan ensin kerään pienen maraton pinon esiteltäväksi!

17.6., 00:20
Ensimmäiset kolme tuntia on ollut aika rikkonaista lukemista. Sain kerättyä mieleisen maratoonauspinon, kuten kuvasta näkyy, mikä on positiivista.
Kuunneltuna on nyt n. 1,5h My Lady Janea, ja pääsinpä lukemaan fyysista kirjaakin, kun aloitin Kaikki kaikessa. Hetken aikaa jatkoin muutaman sivun verran A Twist in Timea, e-kirjaa, joka on ollut kaaaauan aikaa kesken.
Nyt on aika vielä viimeiselle parille sivulle, jonka jälkeen nukkumaan ja aamulla urakka jatkuu!
Luettuja sivuja yhteensä: 145 sivua + 1,5 h äänikirjaa

17.6., 11:55
Illalla jaksoin lukea vielä 64 sivua Kaikki kaikessa, ja My Lady Janea on tullut kuunneltua kaksi tuntia eteenpäin. Maratonia on jäljellä aikalailla yhdeksän tuntia, joten vauhtini on siihen nähden ihan hyvä. Äänikirjoissa on se harmittava puoli, että sivumäärää ei pääse konkreettisesti esittelemään.
Luettuja sivuja yhteensä: 209 sivua + 2,5 h äänikirjaa

17.6., 13:05
Maratonin ensimmäinen kokonainen kirja on nyt luettu. Kaikki kaikessa oli kaikin puolin yllättävä kokemus, ja vähän houkuttaisi mennä katsomaan nyt elokuvakin! Bloggausta on luvassa varmasti. Seuraava kirja on vielä vähän hakusessa, mutta olen tyytyväinen tähän astiseen suoritukseen :D
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h äänikirjaa

17.6., 20:40
Twitterissä etenemistä seuranneet tietävätkin, että maraton otti ja kärsi hieman yllätyspäätöksestä lähteä Korkeasaareen. Johon sitten aikalailla loppu aika onkin kulunut. Automatkoilla ehdin kuitenkin lukea vielä muutamia sivuja kirjastosta lainassa olevaa Itämeren Auri e-kirjaa, ja My Lady Jane on edennyt myös jonkin verran onneksi. Ennen päätöstämme lähteä liikkeelle, luin muutaman sivun vielä kesken jäänyttä Jenny Hanin P.S I Love You kirjaa, mutta tässä tapauksessa puhutaan kirjaimellisesti muutamasta sivusta. Tähän hätään minulla ei ole tarjota viimeisiä sivutietoja, mutta nyt aktiivista lukemista on luvassa viimeiset 40 minuuttia.
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h (päivittämätön tieto)

17.6., 21:20
Lukumaraton on nyt vihdoin ja viimein ohi. Tämä oli ehkä enemmänkin lämmittelyä seuraavia kesän maratoneja ajatellen, sillä suunnitelmat menivät vähän uusiksi lopulta. Tarkempia tuloksia on luvassa huomenna.
Lopullinen sivumäärä: 418 + 4,5 h äänikirjan kuuntelua.

Veronica Roth: Viillot

Cassandra Clare ja Veronica Roth olivat lukioaikana suosikkikirjailijoitani. Ahmin melkein koko Mortal Instruments-sarjan viikossa, ja Outolintuni on niin nuhjaantuneen näköinen nykyään, etten voi olla rakastamatta sitä. Joten miksi en olisi ollut innoissani, kun kuulin, että Roth on kirjoittanut uuden kirjan, ja että se suomennetaankin!

* * * * * 

Cyra on Shotetia hallitsevan julman tyrannin sisar. Hänellä on erityinen kyky, lahja joka tuottaa hänelle kipua, mutta antaa myös pelottavan voiman – ja hänen veljensä käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. 
Akos veljineen kaapataan Shotetiin rauhaa rakastavasta Thuvesta. Myös Akosilla on erikoinen lahja. Kun hänen ja Cyran kohtalot risteävät, heillä on vain kaksi vaihtoehtoa: auttaa toisiaan tai tuhota toisensa. 

* * * * *

Siinä missä Outolintu on meidän maailmaamme sijoittuva dystopia, Viillot on täysin vieraaseen galaksiin sijoittuva fantasia. Viimeaikaisista uutuuksista se muistuttaa yllättävän paljonkin muutamaa eri kirjaa. Itse näin Viillot tavallaan sekoituksena Victoria Aveyardin Punaista kuningatarta sekä Sabaa Tahirin An Ember in the Ashesia. Vilahtipa mielessäni myös Veronica Rossin Halki ikiyön. Ilokseni voin todeta kuitenkin, että nämä kaikki kirjat erottavat toisistaan, ja Viillot esiintyy ehdottomasti omaksi edukseen vertaistensa joukossa. 

Kirjan sisäsivulta löytyy piirrett kartta galaksista, johon tapahtumat sijoittuvat. Kartat kirjoissa toimivat joka kerta niin hyvin. Kuten tälläkin kerralla. Koska maailman rakentaminen jäi ehkä vähän alkutekijöihin ja pintapuoliseksi kirjassa, kartta auttoi edes vähän ymmärtämään miten asiat maantieteellisesti toimivat. Tosin on harmillista, että ensimmäinen osa ei tarjonnut kaikkiin kysymyksiin vastauksia, mitä maailman järjestykseen tulee. Silti, Roth on onnistunut luomaan kiinnostavan maailman, jossa on monta erilaista kulttuuria. Perinteiden, omien kielien ja uskomusten vuoksi Viillot vaikuttaa hiotulta kokonaisuudelta, ja ilahduttaa lukijaa, kun kansat eivät mene helposti sekaisin. 

 Yllätyin positiivisessa mielessä myös kirjan hahmojen monipuolisuudesta. Pidin molemmista päähenkilöistä, vaikka muutamiin YA-kliseeseen tässäkin kirjassa langettiin. Ehkä eniten tällainen on päähenkiönainen Cyra, joka on ehkä hieman geneerinen soturityttö, joka ei turhaa tunteile ja on väärinymmärretty ja hyväksikäytetty hahmo, joka ei tarvitse ketään selvitäkseen. Kuten sanottu, pidin hänestä hahmona kuitenkin, joten lukuun ottamatta näitä hieman kuluneita ominaisuuksia Cyrakin olisi todella hyvä hahmo. Päähenkilömies Akos sen sijaan ilahdutti erilaisuudellaan. Hän on kotoisin Thuvesta, ja selvästi Cyraa herkempi hahmo, mitä YA-miehet eivät välttämättä kovin usein ole. Mutta hauskaa, että sukupuoliroolit ovat tavallaan vaihtuneet tässä kirjassa! Vierastin vähän ajatusta kirjan romanssista, koska se tuntui jossain määrin pakotetulta, ja kaiken päähenkilöiden kohtaaman kurjuuden jälkeen ystävyys olisi voinut toimia paljon paremmin.

Kirjassa on myös muutama muu elementti, jotka eivät enää jaksa oikein innostaa. Ensimmäisenä näistä on viime aikoina enemmän ja enemmän pakolliseksi muodostunut kirjan pahikseksi päätyvä sisarus, joka ei välttämättä olekaan päähenkilön biologinen sukulainen. Tätä on ollut lukemissani kirjoissa epänormaalin paljon, ja alan nyt jo kyllästyä siihen, vaikka hahmo olisi muuten miten hyvin kirjoitettu tahansa. Eikö kellään enää ole normaaleja sisaruksia? Toinen on tämä scifi fantasia genre, jossa on avaruusseikkailua ja modernia maailmaa, mutta se ei sijoitukaan meidän maailmaan. Koska scifi ei ole muutenkaan suosikkini, sen yhdistäminen fantasiaan ei vaan toimi. Ja kolmantena on ainaiset kapinat ja vallankumoukset. Tai niiden suunnittelu. Eikö konfliktiksi keksitä enää mitään muuta? 

En voi olla mainitsematta kirjan kantta, joka on jotenkin erityisen silmää miellyttävä. Kävin ihastelemassa myös englanninkielistä versiota, joka on vielä asteen "kalliimman" näköinen, kuin suomennoksen. Johtunee kansipapereista, ja kohokirjaimista. Ja pidin jostain syystä paljon kirjan nimestä niin suomeksi kuin englanniksikin. Viilloilla on erityinen merkitys Cyran Shotetista tulevan kansan keskuudessa, missä viillot ihossa kuvastaa jokainen tapettua henkilöä. 

 Viillot on ehdottomasti viihdyttävä ja mukaansa tempaava YA-sarjan aloitus. Se on vauhdikas ja hyvin rakennettu kokonaisuus, jota oli vaikea laskea käsistään, kun vauhtiin pääsi. Kahden kertojan välillä tasapainotteleminen onnistuu pääasiassa hyvin, vaikka olisin kaivannut hieman enemmän Akoksen näkökulmaa kirjan tapahtumiin. Viillot sytytti halun lukea Outolinnun uudelleen, jotta näkisi onko Veronica Roth kehittynyt kirjoittajana. Vaikken jäänyt välttämättä kaipaamaan sarjan jatko-osaa, mutta luultavasti jos muuta lukemista en keksi, niin miksipä ei. 

* * * * *

XXXX
Carve the Mark
HarperCollins (suom. Otava) 
2016 (suom. 2017) 
Kustantajalta 
Suomeksi 
Sivuja 428 
Kuva minä, Lainaus RisingShadow

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Ottaen huomioon, miten paljon pidin tästä kirjasta, tätä bloggausta on kyllä saanut odottaa. Oonko ihan normaali on pyörinyt päässäni useaan otteeseen ihan yllättäenkin. Kuulin siitä alkukeväästä paljon hyvää ympäri kirjablogeja, joten päätin itekin tarttua tähän kirjasarjan aloitusosaan.

* * * * *

16-vuotias Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi”.

Kuten kaikki muutkin, Evie juhlii, saa uusia ystäviä ja uskaltautuu deittailun saloihin. Epäterve suhde ajaa häntä kuitenkin takaisin ahdistuksen ja pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka Evien uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä Lottie, voisivat auttaa, kun hän ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

* * * * *

En tiedä voiko kirjaa kuvata sanalla raikas, mutta sitä Oonko ihan normaali kuitenkin on. Uskallan sanoa itseäni jo jossain määrin kokeneeksi nuorten kirjallisuuden lukijaksi, ja uskallan myös väittää, että Oonko ihan normaali on jotain ihan erilaista. Tällä en välttämättä tarkoita, että se on tajunnanräjäyttävä tulevaisuuden klassikko (tosin sen pitäisi olla), mutta siinä on niin paljon kaikkea sellaista, mitä nuorten kirjoissa on harvoin.

Oonko ihan normaalin keskeisimmäksi teemoiksi nousevat ystävyyssuhteet, sekä mielenterveysongelmat. Ei kuulosta kovin uniikilta eihän?
Mutta Holly Bourke on kirjoittanut niistä aivan uudella tavalla. MIelenterveysongelmista kärsivä Evie ei ole masentunut tai anoreksinen, hän ei murhaa ketään skitsofrenian tai psykoosin nimissä, vaan on OCD:stä parantuvat teini, joka haluaa elää normaalia elämää. Normaalisti mielenterveysongelmia kuvataan kirjoissa pitkälti masennuksen, anoreksian tai harhojen kautta, joka luo melkein väistämättä synkän tunnelman heti alkuunsa. Kaikki tuntuu menetetyltä, ja oman mielen koukerot painavat syvälle maan sisään. Evien kamppailu kohti normaaliuutta on paikoitellen raastavaa, mutta myös täynnä onnellisia hetkiä ja uusia kokemuksia sekä toivoa.

Ystävyys ohittaa Oonko ihan normaalissa sen perinteisen rakkaustarinan. Evie löytää kirjan alussa uudet ystävänsä Amberin ja Lottien, ja kirjan edetessä he julistautuvat ylpeinä vanhoiksi piioiksi, ja omien sanojensa mukaan valtaavat termin positiiviseen käyttöön. Oonko ihan normaali on ehdottomasti feministinen kirja, ei ainoastaan Vanhojen piikojen feminististen kokousten takia, vaan myös siksi, että siinä keskitytään juuri tyttöjen väliseen ystävyyteen. Niin monessa suositussa nuorille ja tytöille suunnatussa kirjassa naispuolinen päähenkilö on vailla naispuolisia ystäviä. Mutta tästä kirjasta niitä löytyy. Kuten myös tyttöjen välistä solidaarisuutta, ja feministisiä huomioita yhteiskunnasta.

Huomasin ärsyyntyväni paikoitellen Evien käytöksestä, kuinka hän oikeutti niin monta asiaa normaaliuuden tavoittelulla, tai ohitti tekojensa seurauksia sairautensa avulla. Ja joka kerta, kun tämä tapahtui, tunsin pienen syyllisyyden piston sisälläni. Koska tiedä kyllä, ettei se aina ole vaan niin yksikertaista. Ja juuri tämän vuoksi mielenterveysongelmien esiintuominen laajemmin kaikissa asiayhteyksissä on tärkeää. Että ihmiset, jotka eivät niistä kärsi, ymmärtäisivät paremmin miten ne toimivat.

Teknisesti Holly Bourne on rakentanut ihanan monipuolisen kirjan. Hänen kirjoitustyylinsä on virkistävää, ja mielestäni nuoret tavoittavaa. Ei tule sellaista oloa, että täti yrittää nyt olla cool, vaan oikeasti ollaan kohdeyleisön kanssa samoilla aalloilla. Hahmoihin kaipasin paikoitellen hieman kiintymispintaa; joissain kohdissa he tuntuivat hieman etäisiltä. Ja viime aikaisten lukukokemusteni tapaan myös tässä kirjassa kaikilla tuntuu olevan vähän kurjaa.

Oonko ihan normaali on monipuolinen ja moderni kokonaisuus, jossa nuorten (naisten) maailmaan luodaan aiempaa laajakatseisempi silmäys. Hahmot kohtaavat realistisia ongelmia ja löytävät niihin realistisia ratkaisuja eläessään suhteellisen realistisia elämiänsä. Vaikka kuinka juhlisin ystävyyden korostamista, jäin silti kaipaamaan ihan vähän sitä rakkaustarina-aspektia. Sen kuitenkin löytää niin monesta muusta kirjasta, että jo pelkästään feminismin takia annan senkin anteeksi. Jään enemmän kuin innoissani odottamaan sarjan seuraavaa osaa, ja vannon, että tulen jatkamaan näiden kirjojen parissa sarjan loppuun saakka!

* * * * *

XXXX½

Am I Normal Yet?

Usborne Publishing Ltd (suom. Gummerus)

Julkaistu 2015 (suom. 2017)
Kustantajalta

Suomeksi

Sivuja 412

Kuva minä, Lainaus Gummerus

Toukokuu & kesäkuun suunnitelmat

Kului hetki, kun yritin hahmottaa mitä kaikkea toukokuussa ehtikään käymään. Vappu tuli ja meni odotusten mukaisesti liian nopeasti, pakkasin tavarani Jyväskylässä ja aloittelin viikon kesäloman jälkeen työt Helsingissä. Sain myös ilokseni kuulla, että heinäkuussa edessä on muutto isompaan kämppään vähän keskustammassa! Nyt kun ensimmäiset kaksi viikkoa töitä on takana, on pakko myöntää, etten ole ollut vähään aikaan yhtä väsynyt. Uusiin aikatauluihin totutteleminen yllättää aina :D

Blogissa on toukokuun ajan vallinnut aikalailla hiljaisuus tasan tarkkaa yhdestä syystä. Kaksi koulutehtävää roikkui viimeiseen asti tekemättä, ja kun en ole saanut niitä aikaiseksi, olen voinut lykätä blogihommia hyvällä omalla tunnolla "kesälomalle". Nyt kuitenkin kirittävää on riittämiin, joten ehkäpä kesäkuusta tulee huomattavasti postauspainotteisempi. Tosin hieman paineita luo nyt se, että opiskelukaverit ovat löytäneet kirjainstani, ja on ihan realistinen pelko, että ainakin joku heistä eksyy myös tänne blogin puolelle. Suorituspaineita luvassa.

Sen suuremmin alustamatta, tässä toukokuun luetut, joita kertyi itse asiassa ilahduttava määrä:
Oonko ihan normaali? Holly Bourne (bloggaus tulossa)
On the Fence, Kasie West
Falling Kingdoms, Morgan Rhodes
White Cat, Holly Black
Attachments, Rainbow Rowell (bloggaus tulossa)
To All the Boys I've Loved Before, Jenny Han
Viillot, Veronica Roth (bloggaus tulossa)
How to be Parisian Wherever You Are, Anne Berest
Lasinen miekka, Victoria Aveyard (bloggaus tulossa)
An Ember in the Ashes, Sabaa Tahir

Varmoja bloggauksia en ole vielä oikeastaan muista ehtinyt suunnittelemaan, mutta eiköhän useampi näistä kuitenkin päädy siihen postauslistalle.

Kesäkuu on siitä mukava kuukausi, että kouluhommia ei enää ole, ja olen töissä melkein 24/7. Luvassa on siis paljon matkustuskilometrejä ja äänikirjoja. Lankesin BookBeatin tarjoukseen avata tilini uudelleen, ja nyt olen haalinut kirjastoni täyteen mahdolista kuunneltavaa. Samalla pitäisi kuitenkin myös aloittaa mukana tuomieni kirjojen läpi lukeminen, sillä niitä on enemmän kuin tarpeeksitåååå

Tällä hetkellä kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ovat seuraavat kirjat:
Nukkekaappi, Jessie Burton
Langennut, Lauren Kate
Kaikki kaikessa, Nicola Yoon
Kajo, Elina Pitkäkangas
Kaarnan kätkössä, Sini Helminen

Hieman vähemmän tärkeitä kirjoja, jotka haluaisin lähiaikoina lukea loppuun on:
A Court of Wings and Ruin, Sarah J. Maas
A Conjuring of Light, Victoria Schwap
Everyday Sexism, Laura Bates
A Twist in Time, Julia McElwain
P.S. I Still Love You, Jenny Han
Eleonor & Park, Rainbow Rowell

Kesäkuulle siis luvassa kunnianhimoisia tavotteita niin lukemisen, kuin bloggauksien määränkin saralla, katsotaan miten lopulta tulee käymään. Siispä räntäsateen saattelemana kohti tätä kuuta!