Myönnän, että tiesin tästä kirjasta hyvin rajallisesti, kun aloitin sen lukemisen. Jos olisin lukenut tämän tänä vuonna, olisin voinut laittaa sen Helmet-haasteen kohtaan Kirja ei ole mukavuusalueellasi. Vaikka pyrin lukemaan monipuolisesti, tämän tyyppiset realistiset, parikymppisten lähiöseikkailut eivät välttämättä ole ensimmäinen vaihtoehto listallani. Kiinnostukseni kuitenkin heräsi kirjamessuilla siinä määrin, että päätin kokeilla vaihteeksi jotain uutta.
* * * * *
Sä maksat on raa´an realistinen romaani helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä.Kaikki pinnat on tehty maalattaviksi. Tärkeintä on, että oma kädenjälki näkyy ympäri kaupunkia. Jännityksestä purkautuva adrenaliini ja jointti yhdessä ystävien kanssa. Parasta.
Ja putsauksesta aiheutuvat kulut maksat sinä.
* * * * *
Sä maksat on Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen ensimmäinen kirja. Se on kuvaus Helsingissä asuvien parikymppisten miesten elämästä. Itse kuulin kirjasta ensimmäisen kirjamessuilla Kirja-Kallion keskustelun yhteydessä. Aiheena oli poikien lukeminen, ja ehkä keskustelu ei ollut parasta PRää minulle kirjasta. Suhtauduinkin suhteellisen ennakkoluuloisesti . Samalla olin kuitenkin utelias näkemään, mistä todella on kyse. Ja ehkä alkuajatusteni takia osa kirjasta paljastuikin positiiviseksi yllätykseksi.
Ensinnäkin pidin puhekielestä, jolla Sä maksat on oikeastaan kokonaan kirjoitettu. Se kulkee johdonmukaisesti läpi koko kirjan, ja tuo mukavasti elävyyttä päähenkilöihin. Enkä voi olla ihailematta sitä, että Niiranen ja Salminen ovat jaksaneet kirjoittaa kirjan puhekielellä, koska siinä on 266 sivua mahdollisuuksia unohtaa pysyä samassa kaavassa.
Toisena tietenkin tunsin helsinkiläissydämeni paikoitellen sykkivän vahvasti, kun tunnistin suurimman osan tapahtumapaikoista (ja bussilinjoista), jotka tunnen kuin omat taskuni, kun kirjan tapahtumat sijoittuvat omille kotikulmilleni. Toki tämä on hieman turhaa name droppausta ulkopaikkakuntalaisille, mutta ainakin huomaa, mistä kirjailijat ovat kotoisin.
Ensinnäkin pidin puhekielestä, jolla Sä maksat on oikeastaan kokonaan kirjoitettu. Se kulkee johdonmukaisesti läpi koko kirjan, ja tuo mukavasti elävyyttä päähenkilöihin. Enkä voi olla ihailematta sitä, että Niiranen ja Salminen ovat jaksaneet kirjoittaa kirjan puhekielellä, koska siinä on 266 sivua mahdollisuuksia unohtaa pysyä samassa kaavassa.
Toisena tietenkin tunsin helsinkiläissydämeni paikoitellen sykkivän vahvasti, kun tunnistin suurimman osan tapahtumapaikoista (ja bussilinjoista), jotka tunnen kuin omat taskuni, kun kirjan tapahtumat sijoittuvat omille kotikulmilleni. Toki tämä on hieman turhaa name droppausta ulkopaikkakuntalaisille, mutta ainakin huomaa, mistä kirjailijat ovat kotoisin.
Kirjassa on vain muutama naishahmo, ja vaikka muutamissa kohdissa päähenkilöt puhuvat jotenkin hieman "herkemmin" tyttöystävistään tai säädöistään, on kirjassa kuitenkin mielestäni omaan makuuni ronskina äijähuumorina pidettävää naiskuvaa. Heti alussa yhtä naishahmoista kuvaillaan se heittää samanlaista läppää kuin mekin ja sietää ronskejakin juttuja. Ehkä ylitulkitsen liikaa, mutta vähän "sä et oo samanlainen kun muut tytöt"-fiilis jää.
Saatoin Kirjamessuilla hieman nyrpistää nenääni, kun naiskuvan tullessa puheeksi (kommentti oli suuntaan naisista puhutaan vain tulevina tai menneinä panoina), Niiranen ja Salminen puolustivat sitä sillä, että sellasia ajatuksia heillä oli saman ikäisinä. Vaikka ymmärrän heidän tarkoituksensa realistisuudesta, olisin kaivannut kirjaan niiden perinteisten sukupuoliroolien ja maskuliinisuuden rikkomista. Jäin miettimään, olisiko kirjassa voinut tarjota mallin kunnioittavasti käyttäytyvästä nuoresta miehestä. Vai karkoittaako sellainen hahmo nuoret lukemasta kirjaa? Ehkä olen liian paljon lukenut, etten näe tätä asiaa kohdeyleisön silmillä.
Saatoin Kirjamessuilla hieman nyrpistää nenääni, kun naiskuvan tullessa puheeksi (kommentti oli suuntaan naisista puhutaan vain tulevina tai menneinä panoina), Niiranen ja Salminen puolustivat sitä sillä, että sellasia ajatuksia heillä oli saman ikäisinä. Vaikka ymmärrän heidän tarkoituksensa realistisuudesta, olisin kaivannut kirjaan niiden perinteisten sukupuoliroolien ja maskuliinisuuden rikkomista. Jäin miettimään, olisiko kirjassa voinut tarjota mallin kunnioittavasti käyttäytyvästä nuoresta miehestä. Vai karkoittaako sellainen hahmo nuoret lukemasta kirjaa? Ehkä olen liian paljon lukenut, etten näe tätä asiaa kohdeyleisön silmillä.
Uskon, että Sä maksat tavoittaa yleisönsä, joka ei kyllä tässä tapauksessa ollut minä. Kirjan tarina on mielestäni ihan okei, ei mitenkään kovin maailmaa mullistava, ja mielestäni aika realistinen näkemys Pohjois-Helsingisä kasvaneista parikymppisistä. Olisin kaivannut hieman enemmän kehitystä päähenkilöihin, että kirjan tapahtumat olisivat opettaneet heille vähän enemmän. Loppujen lopuksi ajatuksissani syntyi vähän liian usein "pojat on poikia"-fiilis, joka ei puhuttele minua millään tasolla.
Plussa pisteitä kuitenkin siitä, että äänikirjan on lukenut kirjailija itse!
Plussa pisteitä kuitenkin siitä, että äänikirjan on lukenut kirjailija itse!
* * * * *
Julkaisuvuosi 2017Johnny Kniga
266 sivua
Kustantajalta
Suomeksi
Kuvaus, Johnny Kniga
Olipas kiva lukea sun ajatukset vihdoin tästä kirjasta :D Niin paljon keskustelua tää silloin messuilla herätti. Mutta joo, mulle riittää tästä kirjasta tää sun arvion lukeminen. Ellen sitten nimenomaan halua lukea tätä tohon sun mainitsemaan Helmet-lukuhaasteen kohtaan. :D
VastaaPoistaEihän tässä tän kirjottamisessa mennykään kun kolme kuukautta, mutten voinu jättää sitä tekemättä niiden messupuheiden jälkeen :D Kannattaa laittaa korvan taakse, jos huomaa lokakuussa ettei tota kohtaa oo täytetty, niin sitten lukee tän. Kauaa siinä ei ainakaan mulla kulunu!
Poista