Luvassa siis pitkä, tekstin täyteinen postaus kolmannen vuosineljänneksen bloggaamattomia, joita on kertynyt ainakin huhtikuulta asti:
Falling Kingdoms, Morgan Rhodes
Myönnän, että valitsin kirjan luettavaksi alunperin sen kannen takia, koska onhan se kaunis kansi. Tavallliseen tapaani luin hieman juonipaljastuksia etukäteen, ja ennakkoasenteeni kirjaa kohtaa oli hieman varautuntu. Tosin ihan syystä.
Tarina etenee makuuni aivan liian hitaasti, ja tietyt juonivalinnat saivat irvistelemää turhautumisesta ja ehkä vähän myötähäpeästäkin. Tuntui, että kirjailija on yrittänyt kirjoittaa Game of Thronesia hieman nuoremmalle yleisölle, muttei ole osannut karsia oikeita elementtejä pois, tai toteuttaa esimerkiksi kuolemia kovin yllättävästi.
Falling Kingdoms-kirjassa seurataan sarjan aloittavia tapahtumia muutaman eri päähenkilön näkökulmasta. Kirja on pitkälti vanhaa kunnon taikuus-/valtapelifantasiaa, mikä varmasti lämmittää monen perinteisemmän fantasian ystävää. Jos sen lisäksi kurjuus ja kärsimys kiinnostaa niin ehkä tämä on kirja sinulle!
White Cat, Holly Black
Edelleen, monen kuukauden jälkeen olen vähän kahden vaiheilla onko White Cat hyvä kirja vai ei. Sen idea on ainakin omaperäinen, ja huomasin nauttivani luodusta maailmasta täysin siemauksin. Vaikka toisaalta juonihan ei ole mikään maailmaa mullistava uutuus: erityisessä perheessä on yksi jäsen, jolla ei ole mitään erityistä.
En osaa kuitenkaan sanoa mitään kovin rakentavaa tästä kirjasta. Ihan kiva kai? Äänikirjan lukijana on elokuvista Now You See Me ja The Social Network tuttu Jesse Eisenberg, joka oli yllättävän häiritsevää kuunnella. Päähenkilö sai välittömästi hänen kasvonsa, ja ne niistä omista mielikuvista. Falling Kingdomin tavoin veikkaan, että tämä sarja jää tähän. Tällä hetkellä niin monta kiinnostavampaa kirjaa odottaa lukemista, etten ala tuhlata vähäisiä tuntejani sarjaan, joka ei välttämättä vakuuttanut.
An Ember in the Ashes, Sabaa Tahir
On syy, miksi suurin osa näistä kirjoista on päätynyt tällä bloggaamattomien listalle. Yksi on ehdottomasti se, ettei minulla ole vain kovinkaan paljon sanottavaa näistä kirjoista. Mikä on ehkä vähän surullistakin, koska osassa näistä on potenttiaaliakin. Kuten An Ember in the Ashesissä. Se on varmasti toisiksi paras lukukokemus näistä kuudesta kirjasta. Silti pidän sitä enemmän hyvänä, toiminnan täyteisenä välipalakirjana, joka ei välttämättä jätä supersuurta jälkeä, mutta jonka lukemisesta kuitenkin nauttii.
Hahmot ovat ihan mukavia, hieman normeja rikkoviakin itseasiassa, ja mielenkiintoisia siinä määrin, että jaksoi oikeasti kiinnostua siitä, mitä heille jatkossa tapahtuu. Sivuhahmoja on paljon, ja monestakin huomaa nopeasti kuka on ainoastaan viemässä juonta eteenpäin, ja kuka on mukana pidemän aikaa. Historiaa tuntevat varmasti huomaavat nopeasti kirjan maailman perustuvan pitkälti antiikin Roomaan, joka on mielestäni ihan hauska pikkuyksityskohta, jota harvemmin kirjoissa näkee.
An Ember in the Ashesin vahvuus on ehdottomasti se, että jotain jäi hampaankoloon. Vaikka sarjan seuraava osa ei ole korkealla TBR-listallani, se on silti siellä. Haluan tietää mihin suuntaan päähenkilöt ja juoni lähtee kehittymään, ja varasti jossain vaiheessa on aika lähteä sitä selvittämään.
A Twist in Time, Julie McElwain
Luin hetken mielijohteesta tämän aikamatkustusdekkarin ensimmäisen osan (A Twist in Time) viime kesänä, ja salaa vähän odotinkin, että tämä toinen osa julkaistaan. Heittäydyin villiksi ja ostin tämän e-kirjana (elämäni ensimmäinen oma!), sillä kirjaston sivuilta sitä ei tällä kertaa löytynyt.
Odotin ehkä vähän enemmän tältä kirjalta, kun mitä lopulta sain. Ensimmäisen osan määrätietoinen päähenkilö tuntui unohtuneen kirjailijalta, sillä kirjan loppuun mennessä hänen motiivinsa tuntui vaihtuneen, mikä aiheutti ehkä vähän hämmennystä. Odotettu romanssi jää aika heikon puoleiseksi, varsinkin, kun sitä on aloiteltu jo ensimmäisessä kirjassa Hahmojen "jatkuvuus" siis on hieman ehkä kärsinyt.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita olisin kaivannut enemmän, ja monta hyvää trillerimäistä tilaisuutta meni ihan sivusuun. Murhamysteeri on tässäkin kirjassa hyvin tavallinen, tuttu kaava ja yllättävä, muttei kuitenkaan Agatha Christiemäisen hämmästyttävä loppuratkaisu. Kokonaisuudessaan tästä jäi ehkä vähän kylmäksi, ja viimeisen sadan sivun lukeminen olikin minulle enemmän velvollisuus kuin kiinnostuksen sanelema pakko.
Silti oli vähän pettynyt heinäkuussa, kun en löytänyt tietoa, jatkuuko sarja vai ei. Nyt Goodreads osaa kuitenkin kertoa, että kolmatta osaa uskaltaisi odottaa ensi kesänä, ja voi hyvinkin olla, että palaan vielä sarjan pariin ihan uteliaisuuttani!
Shiver, Maggie Stiefvater
Kaipa sitä pitää aina välillä kertoa myös huonoista lukukokemuksista. Sanotaanko vaikka näin, että vaikka tämän postauksen kirjoista mikään ei ole aivan mestariteos, niin huonoin näistä kaikista on ehdottomasti Shiver (Suom. Väristys). Pelottavaa tässä on se, että Stiefvaterin Raven Boys vaikuttaa todella hyvältä kirjalta, mutta jos Shiverin perusteella olisi pitänyt harkita ostaako vai eikö ostaa, niin se olisi jäänyt ehdottomasti hyllyyn. Hyvä, että tein hankinnan ennen kuin päädyin lukemaan tätä. On myös todella hämmentävää, miten paljon tämä kirja jakaa mielipiteitä!
Shiver on pitkälti Twilight-hypen aallolla ratsastava kirja, jossa on kehitetty tuttuun tapaan oma versio kaikkien tuntemasta taruolennosta. Ihmissudet vääntäytyvät vuoden aikojen mukaan muotoa vaihtaviksi olennoiksi, jotka tietyn iän saavutettuaan lopulta jäävät sudeksi. Ihan vaan jo tämä ärsytti, koska eikös se hieman vesitä ihmissusi-ideaa, ettei susi enää muutukaan ihmiseksi?
Kiinnostuksestani kirjaan kertoo ehkä jotain se, etten muistanut päähenkilöiden nimiä (Grace ja Sam), ellen olisi niitä äsken tarkistanut. Eikä minua välttämättä muutenkaan juuri kiinnostanut. Luin rivin sieltä ja toisen täältä, mutten löytänyt sitä paloa todella paneutua tarinaan. Sam on makuuni ehkä vähän liian herkkä, ja Gracen pakkomielle takapihan suteen vähän liian omituinen.
On varmaan itsestään selvää, ettei tälle sarjalle tulla näkemään jatkoa tässä blogissa.
Stalking Jack the Ripper, Kerri Maniscalco
Ehdottomasti näistä bloggaamattomista kiinnostavin, ja paras löytö! Kommentoikaa ihmeessä, jos kiinnostaa lukea pidempää arviota, koska teoriassa sen kirjoittaminen ei olisi mahdotonta!
Tämä kirja putkahtaa aina silloin tällöin esille jossain englannin kielisessä blogissa, Instagramissa tai Youtubessa, ja lopulta hankin sen Audiblesta kuunneltavakseni. Käytännössä siinä ruumiinavauksista kiinnostunut viktoriaanisessa Englannissa asuva tyttö lähtee jahtaamaan Viiltäjä-Jackiä. Kuulostaa absurdilta, mutta kumma kyllä, toimi erittäin hyvin.
Kirjan yleistunnelma on yllättävän synkkä, ja pidin sekä pää- että sivuhenkilöistä. Viiltäjä-Jackin tuominen mukaan kirjaan on ollut villi oivallus, ja rikosmysteeri sekoittuu mukavasti ehkä vähän kauhun suuntaan kallistuvaan genreen. Veristä kuvailua on jonkin verran, ja pääpaino on vahvasti murhien ratkomisessa.
Syyskuussa ilmestyi sarjan seuraava osa Hunting Prince Dracula, ja tiedän mihin käytän viikon päästä tulevan Audible creditini!
* * * * *
Tästä tuli ehkä vähän suunniteltua pidempi postaus, mutta ainakin se on nyt hoidettu pois alta! Kommentoikaa omia mielipiteitä näistä kirjoista, kiinnostaako joku (vai karkoitinko kokonaan pois näiden teosten ääreltä) ja kiinnostaisiko täysimittainen postaus Stalking Jack the Ripperistä!
Luin Väristyksen joskus vuosia sitten ja kokemus oli niin ankea, etten ole uskaltanut tarttua kirjailijan muihin teoksiin :D Stalking Jack the Ripper taas on roikkunut omalla lukulistalla jo jonkin aikaa ja kuulostaa todella kiinnostavalta ^^
VastaaPoistaStalking Jack the Ripper oli kyllä yllättävän koukuttava kokemus! Kannattaa lukea se nyt, kun toinenkin osa on ilmestynyt.
PoistaHauska kuulla, että en ole ainoa jonka mielestä Väristys oli aika puinen xD Mutta Raven Boys on kyllä lukemisen arvoinen!
Stiefvater kirjoitti oikeastaan aika menevää tekstiä, ainakin luin sitä mieluummin kuin Twilightia, mutta ensimmäiseen osaan jäi senkin sarjan lukeminen. Loppujenlopuksi ihan hyvät muistot jäi siitä. Vähän naurattaa tuo sun lause "Gracen pakkomielle takapihan suteen vähän liian omituinen" - näinhän se vähän meni :D
VastaaPoistaStalking Jack the Ripperistä ei kai ole suomennosta? :(
😂 Ehkä mä oon enemmän Twilight-tyyppi, joku tossa Väristyksessä kyllä tökki, jos se ei ollu vielä ilmeistä.
PoistaEi oo valitettavasti suomennettu. Taas listalle uusi kirja, jonka kyllä voisi suomentaa...
Näistä ei oikeastaan mikään ole mun tbr-listalla, mutta oli tosi kiinnostavaa kuulla sun mielipiteet näistä! :)
VastaaPoistaEhkä täytyy jostain kirjottaa vähän pidemmin 🤔 Vaikka inspiraatio on niin hukassa, että tuskin siitä tulee oikein mitään kuitenkaan 🙈
Poista