sunnuntai 21. elokuuta 2016

Victoria Schwab: This Savage Song

Twitterissä kerroinkin, miten olin unohtanut peruuttaa Audible-tilaukseni ilmaisen kuukauden jälkeen. Näin on päässyt nyt tapahtumaan heinä- ja elokuussa. Onneksi sain rahojeni vastikkeeksi molempina kuukausina yhden ilmaisen äänikirjan. Heinäkuussa sijoitin etuuteni Victoria Schwabin kirjaan This Savage Song.
"Kate Harker and August Flynn are the heirs to a divided city—a city where the violence has begun to breed actual monsters. All Kate wants is to be as ruthless as her father, who lets the monsters roam free and makes the humans pay for his protection. All August wants is to be human, as good-hearted as his own father, to play a bigger role in protecting the innocent—but he’s one of the monsters. One who can steal a soul with a simple strain of music (...) " - Goodreads
Kyseessä on siis fantasiaa ja dystopiaa yhdistelevä nuorten aikuisten kirja. Ihastuin kirjan ideaan, Romeo ja Julia (miinus romantiikka) tyyppiseen asetteluun, jossa vastakkaisten puolien johtohahmojen jälkikasvun polut risteävät. Suurimman osan kirjasta olin ihan kympillä mukana tarinassa, ja usein tuntui siltä, että tarina etenee aivan liian nopeasti. (Tosin syy saattaa olla myös siinä, että olin nopeuttanut äänikirjan lukunopeutta hieman.) Kirja tarjoaa kattavan kuvan molempien päähenkilöiden näkökulmista vaihtelevan kertojan myötä. Tämän turvin kirja luo selvän vastakkainasettelun jakautuneen kaupungin puolikkaiden välille. Ennakkoluulot ja propaganda tulevat lukijalle tutuiksi, ja voipa kirjaa lukea myös maailman tämä hetkistä tilaa ajatellen. Kahden eri puolten näkökulmat sumentavat myös nuortenkirjoille tuttua mustavalkoista hyvän ja pahan rajaa. Lukijalle ei suoraa tarjota kumpaa puolta kaupungista pitäisi vihata.

Schwabin teksti on paikoitellen niin soljuvaa ja sujuvaa, että olisin mielelläni kuunnellut sitä pidempääkin kuin ne kahdeksan tuntia, minkä äänikirja kesti. Kuvaus on runsasta sekä synkkää, mutta samalla runollisen nautittavaa, eikä dialogikaan kalpene muun tekstin rinnalla. Joissain kohdissa kerronta on jopa niskavillat nostattavan intensiivistä.
         Ilmeisesti kirjassa luvut kulkevat runon tai laulun rakennetta seuraten, sillä siloin tällöin mainitaan "verses". Olisin halunnut kovasti nähdä, miltä nämä kohdat fyysisessä kirjassa näyttävä, mikä olisi varmasti auttanut luomaan jonkinlaista "yleiskuvaa" kirjasta. Mutta kyseessä on lähinnä tällainen pieni tekninen puute, joka johtuu enimmäkseen valitusta formaatista.

Vaikka pidin todella kovasti kirjasta, loppua kohden kiinnostukseni pääsi kuitenkin lopahtamaan. Kirjan loppuratkaisu on mielestäni äärimmäisen turhauttava, juuri sellainen, jota ei tajua ennen kuin kaikki on tapahtunut, ja sitten ensimmäinen asia joka mieleen tulee on "olisihan se pitänyt arvata." Haluaisin kovasti puhua lopusta enemmänkin, mutta muiden lukukokemuksen vuoksi pidän nyt ajatukset ominani. Petyin kuitenkin, koska toivoin niin paljon yhdeltä hahmolta. Turhaa.
        Tämän yhden pettymyksen tuottaneen (ja sen takia ehkä hieman stereotypisen) sivuhahmon lisäksi päähenkilöt Kate ja August eivät olleet kovinkaan poikkeavia YA-päähenkilöitä. Paitsi siinä, etteivät he rakastuneet heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, ja että August on hirviö, jota jakautuneessa kaupungissa pelätään. Suurimmassa osassa sivuhenkilöistä on jonkinlainen raikas tuulahdus, mutta se ei valitettavasti aivan ylety päähenkilöihin ja pariin sivuhenkilöön saakka.

This Savage Song on ensimmäinen kirja jonka olen lukenut Schwabilta. Lukulistallani on kuitenkin hänen Shades of Magic - sarja (kirjoitettu nimellä V. E. Schwab), ja This Savage Song vakuutti siinä määrin, että varmasti kokeilen lukea myös toista sarjaa Schwabilta. Mitä tulee Mosters of Verity - sarjaan, niin en ainakaan aktiivisesti varmaan toista osaa tulee käsiini hankkimaan. Niin lapselliselta kuin se kuulostaakin, loppu oli minulle niin iso pettymys, että en ole vieläkään (parin päivän jälkeen) päässyt siitä yli.

tiistai 16. elokuuta 2016

Rosamund Hodge: The Cruel Beauty

Lukumaratonista on kohta kulunut sata vuotta, ja tämä postaus on roikkunut siitä saakka Luonnokset-kansiossani odottamassa valoisampaa tulevaisuutta trai parempaa aikaa julkaisulle. Nyt se on kuitenkin tullut.

Cruel Beauty oli siis ainoa kirja, jonka kokonaisuudessaan luin kesän lukumaratonin aikana. Se on jälleen yksi sadun uudelleen kerronta, tarkalleen ottaen Kaunottaren ja hirviön. Kuten olen jo aiemmin kertonut, mikään ei ole parempaa, kuin onnistunut uudelleen kerronta Kaunottaresta ja hirviöstä.

"Since birth Nyx has been betrothed to the evil ruler of her kingdom - all because of a foolish bargain struck by her father. And since birth, she has been in training to kill him. (...) As Nyx searches for way to free her homeland by uncovering Ignifex's secrets, she finds herself unwillingly drawn to him. Even if she could bring herself to love her sworn enemy, how can she refuse her duty to ill him? With time running out, Nyx must decide what is more important: the future of her kingdom, or the man she was never supposed to love." - Goodreads
Valitettavasti tällä kertaa tämä uudelleenkerronta ei onnistunut valloittamaan. Toivoin sitä kovasti, odotin tämän lukemista. Mutta jotenkin kaikki tuntui tökkivän. Asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että yhden syyn on pakko olla A Court of Thorns and Roses. Huomasin sekoittavani joissain vaiheessa nämä kirjat pahan kerran, luulin lukevani tämän sijasta juuri ACoTaR:ia. Ennen kuin kukaan ymmärtää väärin, niin ei tätä kirjaa olisi pelastanut se, että olisin lukenut tämän hieman myöhemmin.

Kirjan ehkä isoin ongelma oli sen pituus. En ikinä olisi uskonut sanovani tätä, mutta tämä kirja tarvisisi ehdottomasti jatko-osan. Ken ties Hodgella oli kirjaa kirjoittaessaan mielessä maailman kunnianhimoisin ja eeppisin idea, tai sitten hän haukkasi vain liian ison palan pureskeltavaksi, sillä The Cruel Beauty on aivan liian täyteen pakattu. 352 sivua ei millään riitä selittämään monimutkaista maailmaa, taikuutta ja mytologiaa kuljettaen samalla tarinaa sujuvasti eteenpäin. Aivot tuntuivat ylikuormittuvan aivan liikaa, ja lopulta en tajunnut enää ollenkaan mitä oli tapahtunut. Paitsi, että kirja oli ohi, minulla ei ollut mitään hajua mitä viimeisillä sivuilla oli oikeasti tapahtunut. Olinkin pitkälti pelkkää kysymysmerkkiä vielä pitkää kirjan luettuani.

Ja jotta asiat muuttuisivat vielä enemmän sekaviksi, päähenkilö jatkaa samaa linjaa juonen kanssa. Periaatteessa Nyxissä ei ole mitään vikaa (paitsi nimi, koska ensimmäinen asia mikä minulla tulee mieleen on Nyx merkkinen mineraalipuuterini...). Mutta kun hahmon tunteet menevät siksakkia laidasta laitaan, ensin vihataan, sitten rakastetaan ja sitten taas vihataan, niin lukijana teki mieli vaan ravistella hahmoa. Eikä muutkaan hahmot juuri loista erinomaisuudellansa. Selvää "pahista" kirjassa ei tunnu olevan lainkaan. Nyt en puhu siitä, että hyvän ja pahan välinen raja sumenisi hyvällä tavalla. Vaan pahista ei yksinkertaisesti lopulta tuntunut olevan ollenkaan. Rakkauden kohteet, sekä demoni Ignifex että hänen orjuuttamansa Varjo ovat vaan tylsiä; ilman mitään selvää motivaatiota toiminnallensa.

Sitten on tietenkin perinteinen kolmiodraama (sekin tosin niin mitä ihmettä tavalla suunniteltu...), pikarakastuminen, sun muut, joihin alkaa näin YA-kirjallisuutta enemmänkin lukevana kyllätymään. Onneksi kuitenkin, haukuistani huolimatta, yllättävän moni pitää The Cruel Beautystä (jos Goodreadsiin on luottaminen), enkä itsekään sitä maailman surkeimpana luomuksena voi pitää. Olisin toivonut, että Hodge olisi kirjoittanut yhden kirjan sijasta edes kaksi, mikä olisi auttanut selittämään tapahtumia niin paljon paremmin.
      Olisin melkein voinut antaa yhden tähden/x:n lisää kirjalle ihan vaan sen ulkoasun vuoksi. Jo pelkästään kansipaperit ovat uskomattoman nätit, mutta sisäpuolelta, fontista alkaen teos on kyllä ihan täysi kymppi. (Pahoittelut valtavasta upotuksesta! Esimerkki oli kuitenkin saatava. Jos twiitti ei näy, se löytyy täältä)

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Liebster Award



Bookish teapartyn Katri muisti minua blogissaan Liebster Awardilla. Kiitos tästä todella paljon! :)


1. Onko sinut lajiteltu Pottermoressa tupaan, ja jos on, mihin tupaan kuulut? Jos ei, mihin tupaan arvelet kuuluvasi?
On lajiteltu, ja kuulun Korpinkynteen. Ilman lajitteluakin olen aina uskonut kuuluvani siihen, joten tämähän oli oikeastaan vain vahvistus asiaan :D

2. Jos voisit elää yhden päivän uudelleen, minkä päivän eläisit ja miksi?

Sanoisin, että lakkiaiset tai wanhojen tanssit. Lukion perinteet oli parasta maailmassa, joten ihan vaan sen takia lakkiaiset olisi kiva kokea uudelleen. Wanhoissa taas korjaisin esim. meikkiäni, sillä näytän valokuvissa aivan järkyttävältä. 

3. Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi ja mihin genreen se kuuluisi?

Jälleen kerran kaksi vaihtoehtoa, joko urbaani fantasia, johon liittyy kapinallisia ja vallankumous, ja modernin maailman sekä fantasiaelementtien yhdistäminen. Tai sitten historiallinen romaani, jossa on kielletty rakkaus, seikkailuja, romantiikkaa ja niin päin pois (Kate Forsythin The Beast's Garden on kaikki unelmani samassa)

4. Mikä on lempiruokasi ja -juomasi?

Vaikea valinta. Tällä hetkellä varmaan sushi ja Pepsi Max, jota juon aivan liian paljon.

5. Pelaatko PokémonGo:ta? Jos pelaat, mikä on mielestäsi hienoin Pokémon, jonka olet saanut?

Pelaan. Hienoin on ehdottomasti ollut Eeveen toinen muoto Vaporeon (ja Ponyta!)

6. Onko sinulla lempinimiä ja kuka niitä käyttää?

Ei ole oikeastaan. Satunnaisesti joku kavereista kutsuu erillaisilla muunnelmilla etunimestä, mutta johdonmukaisesti tätä ei tapahdu

7. Milloin viimeksi koit olevasi onnekas?

Viime aikoina yllättävän usein, tarkkaa päivää en osaa sanoa. Tällä hetkellä menee vaan tosi mukavasti.

8. Kirja, jota haluaisit suositella juuri nyt?

Joko jo kerran mainittu The Beast's Garden, tai Cat Wintersin In the Shadow of Blackbirds. Molemmat ovat erittäin aliarvostettuja kirjoja! 

9. Mitkä ovat irtokarkkipussisi top 3 karkit?

- Punaiset, superhappamat kalat, joiden pinnalla on vielä sokeria. Varmaan happamin mahdollinen hedelmäkarkki mitä irtokarkkihyllystä löytyy.
- Pinkkimustat vaahtopääkallot
- Kovat pyöreät hedelmäkarkit, jotka on pehmeitä sisällä (Haribo myy näitä Pinball nimellä ihan pussissakin)
Rakastan irtokarkkeja, joten näiden valinta oli melkein yhtä vaikea valita, kun lempikirjat tai -elokuvat.

10. Millainen on unelmiesi talo/asunto?

(Loft)yksiö, joka on iso ja tilava. Vanhassa talossa, jossa on aaltoilevat ikkunat. Mieluiten jossain isossa kaupungissa, joko Helsinki, Pariisi, Berliini tai Amsterdam tms. Iso kirjahylly, valkoista sisustusta, siistit pinnat, vähän sellanen minimalistinen tunnelma, kasveja ja niin päin pois. Tämähän ei koskaan tule toteutumaan, koska omistan niin paljon tavaraa ja haluan esitellä niitä :D Toinen vaihtoehto on vaikka vaatekaappi, kunhan on merinäköala. 

11. Kummallisin kysymys, jota sinulta on koskaan kysytty?

No teoriassahan tämä ei ollut kysymys, mutta multa on kysytty nimmaria. Töissä yksi asiakas, että ei mitään suurta paljastusta piilotellusta julkisuudestani. Henkilön motiivit jäivät hieman hämärään, mutta oli kyllä kummallinen hetki.

Alla haasteen säännöt, olen maailman huonoin haastamaan ketään,  joten minun osaltani tämä jää tähän, enkä keksi kysymyksiä eteenpäin.

  1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
  2. Laita palkinto (viereinen kuva) esille blogiisi.
  3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
  4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
  5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
  6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
  7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
En laita tätä palkintoa kenellekään eteenpäin, koska aikalailla kaikki taitavat jo sen olla saanut. Jos kuitenkin kiinnostaa vastata kysymyksiin, niin sanokaa kommenteissa, keksin sitten jotain! 

perjantai 12. elokuuta 2016

Pohdinta: Nuorten aikuisten kirjallisuudesta


Tänään piti olla kirja-arvio päivä. Sain kuitenkin koottua ajatukseni viimeinkin, ja seuraavaksi luvassa on pitkähkön puoleinen pohdintaa, joka on vellonut päässäni pitkän aikaa. En voinut enää vältellä tätä aihetta, joten nyt on aika niin sanotusti nostaa kissa pöydälle. Postauksen yleissävy on suhteellisen negatiivinen, ja olen pituuden vuoksi jättänyt suuren osan positiivisista asioista jollekin toiselle kerralle. 

Kuten viime aikoina on ollut havaittavissa, minulla on ollut luettavana lähinnä nuortenkirjallisuutta, jota itse kutsun mieluummin nuorten aikuisten kirjallisuudeksi. Raja on yllättävän häälyvä, sillä osa kirjoista on ehdottomasti nuoremmankin yleisön luettavissa, kun toiset taas ovat ilmiselvästi suunnattu lähempänä täysi-ikäisyyttä oleville lukijoille. Tartun uudelleen ja uudelleen tähän niin sanottuun YA-kirjallisuuteen pääasiassa muutamasta syystä:

1) Koen edelleen kuuluvani niiden kohdeyleisöön, vaikka täytän kaksikymmentä tänä syksynä,
2) Haluan lukea ennen kaikkea viihdyttäviä kirjoja. Fantasiaa, hömppäromantiikkaa, noin saman ikäisten kasvutarinoita, maailman pelastamista, dystopioita.
3) Ylempää kohtaa sivuten, valtaosa aikuisten kirjallisuudesta käsittelee parisuhteita, arkielämää, ongelmia, perheitä. Kaikkea sellaista, mihin en juuri pysty samaistumaan. Eikä kukaan kirjoita "aikuistenkirjaa", jossa päähenkilön on ennustettu pelastavan maailma ja löytämään sielunkumppaninsa. Paitsi ehkä jossain nuortenkirjallisuutta parodioivassa teoksessa. Koska en juurikaan perusta dekkareista, en koe aikuisille suunnattujen kirjojen vastaavan sitä, mitä haluaisin lukea.

Samalla nuorten aikuisten kirjallisuudesta on maailmalla tullut yhä suositumpaa ja suositumpaa. Ei ole enää noloa olla kolmekymmentä, ja lukea YA-kirjallisuutta. Jos minulta kysytään, genre on sopiva välimaasto nuortenkirjallisuuden ja aikuisten kirjallisuuden välissä, kirjallisuutta meille väliinputoaja ikäisille parikymppisille, jotka vasta aloittelevat elämäänsä isojen ihmisten maailmassa.
             Esimerkiksi Kody Keplingerin kirjoittama DUFF käsittelee perinteisen high school romantiikan lisäksi alkoholismia, avioeroa, sosiaalisia paineita ja itsensä hyväksymistä. Kirja on hauska, suloinen, romanttinen ja viihdyttävä. Se ei jää mieleen raastavana kuvauksena alkoholismista ja perheen hajoamisesta. Samaistuttavuus, juoneen keskittyminen, vauhdikkuus ja ei-arkisuus ovat nuorten aikuisten kirjojen suola. (bustle.com nimisellä sivustolla on listaus 11 Reasons Why Young Adult Fiction is Even Better When You Read It As An Adult. Ja allekirjoitan ehdottomasti jokaisen kohdan, joten en ala niitä sen tarkemmin tässä erittelemään.)

Joko Suomessa tätä ei olla vielä tajuttu, tai olen erittäin yksin ajatuksieni kanssa. Pikaisella googlaamisella yksi suomenkielinen kirjakauppa netissä tarjoaa selkeästi oman kategorian nuorten aikuisten kirjoille. Kaikkia muita vaivaa sama ongelma, joka on esitelty tässä taiteellista silmää ja tieteellisiä menetelmiä hyödyntäen toteutetussa kuvassa.


Adlibriksen näyttökuva on otettu kategorian Nuorten kirjat, yli 12-vuotiaille ja nuorille aikuisille. Ja Suomalaisen kirjakaupan kategoriasta lasten- ja nuortenkirjat. Trendi jatkuu myös fyysisissä kirjakaupoissa, kuten esimerkiksi Akateemisessa.

Ongelmana on se, että yläasteikäisten kirjoilla, ja nuorten aikuistenkirjoilla ajatellaan olevan sama kohdeyleisö.
       Nettikauppojen nuortenkirjatarjonnasta 52 kirjasta 18 oli sellaisia, jossa päähenkilö ei ollut alle 15-vuotias, tai ne yleisesti mielletään nuorten aikuisten kirjoiksi (miinus muutama klassikkosarjakuva, jotka ovat aikuistenkin suosiossa.)
       Kirjojen valikoima on varhaisteineille paljon laajempi, kuin meille kolmatta vuosikymmentään aloitteleville. Lukijana tuntuu välillä hieman masentavalta, että oman ikäisille suunnatut teokset ovat luokiteltu samaan kategoriaan "Jesse matkakoiran" ja "Miisa jääprinsessan" kanssa. Asiaa voisi ajatella siten, että Twilight olisi samassa hyllyssä Enni Mustosen "Ruokarouvan" kanssa. 
       Ja sama ongelma toistuu myös tämän syksyn uutuuskirja katalogeissa. Selasin muutaman isomman kustantajan katalogeja läpi, eikä muutosta ole juuri havaittavissa yllä oleviin havainne kuviin. Paitsi, että tänä syksynä suosittua YA-kirjallisuutta ei ole käännetty suomeksi juuri lainkaan.

Aloin pohtia, että tukeeko tämä myöskään sitä tavoitetta, että nuorten pitäisi lukea enemmän? Jos itse olisi vähän, tai en ollenkaan lukeva nuori, kääntyisin välittömästi kirjahyllyltä pois nähdessäni valtaosan kirjoista olevan esiteineille tarkoitettuja. Ei se auttaisi, että joukossa olisi pari kolme yli 15-vuotiaillekin suunnattua kirjaa. Vaikka lukuharrastuksen perusta syntyy jo ala-asteaikoina, se voi ihan hyvin kuihtua tarjonnan puutteen vuoksi. Nuorten aikuisten kirjat voisivat olla (heitetään tähän tämän hetken muotisana) matalan kynnyksen kirjoja, joiden kautta on helpompi siirtyä "haastavampaan" kirjallisuuteen ja vanhemmille lukijoille tarkoitettuihin teoksiin. Jos nuoria vain ohjattaisiin enemmän niiden pariin.

Jos tämä teksti joskus päätyy alalla vaikuttavien silmien eteen, toivoisinkin, että meitä nuoria aikuisia huomioitaisiin enemmän. Oma pienen pieni osasto kirjakaupassa, muutama suomennettu kirja enemmän. Mitä tahansa. Laillisesti aikuinen ei ole = "haluan lukea nelikymppisen naisen parisuhdekriisistä" tai "12-vuotiaasta jota kiusataan yläasteella." Jos tuntuu, että on vaikea löytää niitä oikeita kirjoja, niin kysykää apua nuoriksi aikuisiksi laskettavilta lukijoilta. Meitä varmasti löytyy, jotka mielellään auttaisivat.

(Positiivisena loppuhuomiona on kuitenkin nostettava mm. sellaiset suomalaiset kirjailijat kuten Salla Simukka ja Elina Rouhiainen, jotka ovat omalta osaltaneet edistäneet nuorten aikuisten kirjojen lisääntymistä Suomessa.)

torstai 11. elokuuta 2016

Julie McElwain: A Murder in Time

Teen kesätöikseni istumatyötä. Istun töissä lähes koko päivän. Ja joskus melkein puolet päivästä täysin toimettomana, kun siirrymme paikasta A paikkaan B. Sen takia päätin kokeilla jotain poikkeuksellista, ja lainasin e-kirjan kirjastosta. Olen vannoutunut fyysisten kirjojen kannattaja, ja äänikirjojakin olen alkanut kuuntelemaan vasta tämän kesän aikana. Viime vuonna kesken jäi Patrick Nessin The Knife of Never Letting Go (jonka lukemista olin odottanut innolla), koska en lopulta vaan saanut luettua sitä e-kirjana. Maybe some day. Takaisin asiaan. Lainasin siis töiden vuoksi e-kirjan, kirjaimellisesti ensimmäisen joka kirjaston sivulla oli tarjolla.
     Ja yllättävää kyllä, en pettynyt pahasti.

A Murder in Time on Julie McElwainin ensimmäinen romaani, dekkari joka sijoittuu menneisyyteen, ja jossa mukaan sotketaan myös aikamatkustus. Se on samalla myös ensimmäinen osa Kendra Donovan - sarjassa.
    Kendra Donovan on FBI:n agentti, äärimmäisen älykäs ja kyvykäs nuori nainen, joka kostomatkalla päätyy mysteerisen oven kautta 1800-luvun Englantiin. Ruumiita alkaa ilmestymään, ja modernin rikostutkinnan hallitseva Donovan ottaa ohjat käsiinsä. Näin pikaisesti selitettynä.

En oikein tiedä mitä tästä kirjasta pitäisi oikeastaan kirjoittaa. Koska A Murder in Time ei ole missään nimessä mestariteos. Aika keskinkertainen tekele, jos saan sanoa. En ole vähään aikaan lukenut yhtä kliseistä hahmoista. Kaunis, viisas ja kaikilla tavoilla kyvykäs päähenkilö; erittäin miehisen työpaikan sovinistinen esimies; Aikaansa/titteliinsä nähden erittäin avaramielinen suojelija; Tiukkapipoinen etikettiä noudattava kiinnostuksen kohde ja niin edelleen. Juoni kulkee aivan normaalia dekkarinkaavaa, eikä loppukaan oikeastaan räjäyttänyt tajuntaa.

Mutta ei herran jestas miten viihdyttävä kirja kyseessä oli! Luin kirjan muutamassa päivässä. Tuntui siltä, että se loppui kesken kaiken. Huomasin jopa välittäväni hahmoista yllättävän paljon (tosin sivuhahmoista paljon enemmän, kuin päähenkilöistä). En osaa ihan tarkkasti sanoa mikä kirjasta teki niin koukuttavan, varmaan sen nopeasti etenevä juoni, ja poikkeuksellinen asetelma dekkarille.
      Ja näin alan opiskelijana voin kyllä hieman antaa kiitosta siitä, että historiallisesti kirja ei ollut aivan tuulesta temmattu. Muutamaa 'mitä ihmettä'-kohtaa lukuunottamatta. 

Hauskinta oli huomata, että ensimmäinen asia jota kirjan lopettamisen jälkeen tein, oli katsoa milloin kirjasarjan seuraava osa ilmestyy. (Ensi huhtikuussa) ja olin kyllä yllättävän pettynyt. Ja seuraavan osan juoni kuulosti vielä kaiken lisäksi paremmalta kuin tämän ensimmäisenkin. 
       Suosittelen, että jos Helmet-kirjastokortin, niin kannattaa tutustua McElwainin kirjaan. Viihdyttävä ja nopea luettava, josta voi kyllä nauttia, jos ei liikaa ärsyynny hyvin geneerisistä piirteistä.

tiistai 9. elokuuta 2016

Heinäkuun luetut ja kirjaostokset

Elokuu on ehtinyt jo vanhentua viikon verran, mutta vielä kerran katse kohti heinäkuta. Kyseessä siis koonti heinäkuun luetuista, ostetuista sekä hiema yleistä löpinää menneestä kuukaudesta. Luvassa on aikalailla pelkkiä listoja, pahoittelut jo etukäteen venähtäneestä pituudesta.

Heinäkuu oli blogini kannalta yllättävän onnistunut! Ehdin lukemaan ja bloggaamaan, sekä osallistumaan pariin haasteeseenkin. Menneen kuun aikana blogissa vieraili ennätysmäärä lukijoita. Seuraavista viikoista on tuskin oletettavissa yhtä vilkasta bloggauskuuta, sillä viime päivien aikana en ole oikeastaan saanut aikaiseksi tarttua kirjaan. Loppurutistus kesätöissä sekä Olympialaiset vievät varmasti aikaa lukemiselta.

Luetut kirjat:

6 kirjaa, eli noin 2470 sivua. Kaikista luetuista en ole vielä ehtinyt bloggausta julkaisemaan, vaan ne ovat roikkuneet jo jonkin aikaa luonnoskansiossa - joten näitä oletettavissa elokuussa. Listassa kirjat ovat kronologisessa järjestyksessä.
 
1. Scarlet, Marissa Meyer
2. A Murder in Time, Julie McElwain
3. Lupaathan tappaa itsesi, Florian Huber
4. Cruel Beauty, Rosamund Hodge
5. Cress, Marissa Meyer
6. Naisena olemisen taito, Caitlin Moran

(Kuvasta puuttuu kaksi kirjaa. Scarletin ainoastaan unohdin, ja A Murder in Time oli kirjastosta lainattu e-kirja.)


Kirjaostokset:

Heinäkuusta on muodostunut jo perinteiseksi kirjojen hankintakuukaudeksi kesätöiden takia, kun rahatilanne on muuta vuotta sallivampi. Tänä vuonna heinäkuun aikana hankin kaikkiaan 11 kirjaa + kaksi äänikirjaa. Täytynee nyt elokuussa hieman hillitä kirjahankintojen määrää, sillä joudun viemään kaikki kirjat vielä Jyväskylään syyskuun alussa.
Hankkimani kirjat olivat (jälleen kerran yksi unohtui kuvasta):

- Naisena olemisen taito, Caitlin Moran
- The Comeback Season, Jennifer E. Smith
- Hello, Goodbye and Everything Between, Jennifer E. Smith
- He's a Stud, She a Slut and 49 Other Double Standards Every Woman Should Know, Jessica Valenti
- Full Frotal Feminism, A Young Woman's Guide to Why Feminism Matters, Jessica Valenti
- The Rise of Englightened Sexism: How Pop Culture Took Us From Girl Powe to Girls Gone Wild, Susan J. Douglas
- The Beast's Garden, Kate Forsyth
- Grave Mercy, Robin Lafevers
- We Wish to Inform You That Tomorrow We Will Be Killed with Our Families, Philip Gourevitch
- World After, Susan Ee
- Cruel Beauty, Rosamund Hodge
- Love Letters of Great Men
      + This Savage Song, Victoria Schwap ja The Beast's Garden, jotka kuuntelin Audiblesta


Elokuulle en ole juurikaan ole luettavaa varannut, viisi + kaksi kirjaa.

- Aloitin jo viime kesänä Harry Pottereiden uudelleenlukemisen, mutta projekti tyssäsi Liekehtivään pikariin juuri näihin aikoihin alkusyksyyn. Nyt päätin yrittää uudelleen, ja toivottavasti tällä kertaa hanke onnistuisi hieman menestyksekkäämmin. Eli tavoitteena olisi lukaista Harry Potter ja Salaisuuksien kammio.

- Rainbow Rowellin Fan Girl. Olin melkein puolessa välissä ja sitten se jäi. Vaikka oikeesti pidin ensimmäisestä puolikkaasta. Nyt päättäväisesti vaan tämän kirjan kimppuun.

- Kiss of Deception, Mary E. Pearson. Aikalailla samanlainen tarina kyseessä kuin Fan Girlinkin kanssa. Taidan vaan itse asiassa olla pidemmällä tässä kirjassa, kuin ylemmässä, joten mitäpä sitä turhaa toistelemaan.

- Ja viimeisenä jo Feministin TBR postauksessa mainitsemani Simone De Bevuoirin Toinen sukupuoli. Tavoitteena ei ole lukea tätä kokonaan, mutta jos edes hieman pääsisin eteenpäin, olisin tyytyväinen.

    +2 = A Court of Mist and Fury, joka on äänikirjana kesken, sekä toinen äänikirja, koska Audible onnistui lahjoittamaan minulle yhden ennen kuin ehdin perua tilaustani.

Sellaista siis luvassa, katsotaan mihin tässä päädytään. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Feministin TBR

(Kuvat luvassa myöhemmin)

Kirjablogeissa on vietetty tällä viikolla naistenviikkoa. Tuijata. Kulttuuripohdintoja - blogissa haastettiin bloggaajia kirjoittamaan naisteemaisia postauksia, naisnäkökulmasta, naiskirjailijoista, mitä tahansa.

Minulla oli suunnitelma. Tiesin jo monta viikkoa etukäteen mistä tulisin kirjoittamaan. Ja sitten tämä viikko alkoi, ja ideani kariutui. Ensinnäkin päivistäni tuli oletettua hektisempiä ja muutenkin kirjoittaminen tuntui ontuvan. Toisekseen haluamani kirja ei saapunut kirjastoon ajoissa, joten arvostelun sijasta päätin koota pienimuotoisen TBR-listan.
     En häpeä kutsua itseäni feministiksi. Viimeisen vuoden aikana olen ehtinyt tutustumaan sekä opintojen että oman kiinnostukseni vuoksi tähän aatteeseen, ja huomannut sen kiehtovan aiempaa enemmän. Sen takia olen "omistanut" pienen osan parinsadan kirjan lukulistaltani kirjoiksi, jotka kaikki voisi tavalla tai toisella luovitella feministisiksi kirjoiksi. 

1. Toinen sukupuoli, Simone De Bevuoir
Teimme esitelmän feminismistä koulussa. Sen yhteydessä jouduin hieman googlailemaan De Bevuoirin Toisessa sukupuolessa esittämää teoriaa, ja huomasin kiinnostuvani siitä. Aloitin lukemaan tätä kirjaa (joka on muuten aivan valtavan kokoinen, jopa kahteen osaan jaettuna.) jo keväällä, mutta tarkoituksena olisi paneutua siihen tarkemmin syksyllä uudelleen. 

2. Roxane Gay, Bad Feminist
Kyseessä on esseekokoelma, jossa pohditaan feminismiä, Gayn omia kokemuksia ja kasvua, populaarikulttuuria ja ihonväriä. Ystäväni suositteli tätä minulle, joten hankin kirjan sen takia. Olen yrittänyt aloittaa tätä kirjaa parikin kertaa, mutta esseekokoelma on tuntunut "hankalalta" luettavalta, kun kirjan aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, jolloin siinä ei ole sellaista kokonaisuuden tuntua. Suurimmaksi osaksi siis lukijassa on vika, ensimmäiset esseet vaikuttivat oikein mielenkiintoisilta!

3. Jessica Valenti, Full Frontal Feminism, A Young Woman's Guide to Why Feminism Matters
Otsikko kuulosti kiinnostavalta, ja pääasiassa olen lukenut ainoastaan kehuja Valentin kirjoista. Arvostelujen perusteella kyseessä on enemmän Feminismin 101, eikä välttämättä mikään tajunnan räjäyttävä teoreettinen kirja, kuten esimerkiksi Toinen sukupuoli. Goodreadsissa kirja on tuntunut saavan yllättävän paljon kritiikkiä, mutta päätin työntää ne syrjään ja katsoa itse mitä mieltä olen tästä kirjasta.

4. Jessica Valenti, He's Stud, She's a Slut and 49 Other Double Standards Every Woman Should Know
Kaksinaismoralismi on kiehtova aihe, ja jos siitä on kirjoitettu kirja, miksipä ei lukisi sitä. Jälleen kerran samat ihmiset olivat käyneet Goodreadsissa kärkkäästikin arvostelemassa tätä kirjaa (täytyy lopettaa arvioiden lukeminen ennen kuin itse on lukenut kirjan). Ehdin selailla kirjaa, eikä se mielestäni näyttänyt niin "huonolta", kun mitä arvostelut antaisivat ymmärtää. 

5. Caitlin Moran, Naisena olemisen taito
Näistä kirjoista tämänkin olen ehtinyt aloittaa. Ihan kunnolla, olen päässyt yli puolen välissä muutaman viime päivän aikana. Moranin tapa kertoa feminismistä on sidottu hänen omaan kasvutarinaansa, mikä ei mielestäni ole ollenkaan hullumpi tapa kertoa näistä asioista. Hänen tyylinsä on jossain tapauksissa ilmeisesti suututtanut lukijoita, mutta omasta mielestäni se on juuri sopivan rento ja ei liian vakavasti otettava, vaikka kirja tarjoaa hyviä näkökulmia kaikesta huolimatta.

6. Susan J. Douglas, The Rise of Enlightened Sexism: How Pop Culture Tooks Us from Girl Power to Girls Gone Wild
Jos kaksinaismoralismi on kirjan aiheena kiinnostava, niin varmasti myös populaarikulttuuri on. Ilmeisesti kirjassa käsitellään naisten rooleja televisiossa ja elokuvissa. Tämän listan kirjoista tiedän kaikista vähiten tästä. En ole vielä saanut sitä käsiini, joten muista poiketen en ole päässyt pläräämään tätä vielä kunnolla. Kaikesta huolimatta odotan tätä kirjaa sormet syyhyten.