sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille

Elämäni ensimmäinen Hemingway. Kun vahingossa törmäsin tähän kirjaan kirjastossa, syli jo valmiiksi täynnä kirjoja, päätin ottaa askeleen tuntemattomaan, ja lukea jotain, joka on roikkunut luettavien kirjojen listallani monta vuotta.


* * * * *
Nuori amerikkalainen Frederic Henry on liittynyt vapaaehtoisena Italian armeijaan. Frederic tutustuu englantilaiseen hoitajattareen Catherine Barkleyhin ja sodan pyörteissa nuoret rakastuvat palavasti. 
Sodan tapahtumat jatkavat vääjäämättöntä kulkuaan rakastavaisten ympärillä ja voittojen jälkeen on tappioiden aika. Onko sodan repimässä maailmassa tilaa rakkaudelle?
* * * * *
Hyppäsin tämän kirjan kohdalla, kuten sanottu, pää edellä tuntemattomaan. Hemingway on yksi niistä klassikkokirjailijoista, joiden kirjat jäävät lojumaan kaikille listoilleni, mutta joita en koskaan saa aikaiseksi aloitta. Nyt aloitin. Enkä oikeastaan tiedä mitä ajattelisin.
         Jäähyväiset aseille on kertomus amerikkalaisesta vapaaehtoisesta Italian armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Se on luutnantti Henryn ja sairaanhoitaja Catherinen rakkaustarina, sekä omaelämänkerrallinen teos Hemingwayn sotakokemuksista.

Olen kohta kuukauden pyöritellyt lukupäiväkirjaani kirjoittamia merkintöjä edes takaisin, yrittäen saada niistä edes jonkinmoista runkoa tähän postaukseen. Tavallaan pelottaa arvioida koko kirjaa, koska sen status 1900-luvun länsimaisessa kirjallisuudessa on niin suuri. Mitä uutta tästä enää voi sanoa? Ehkä lukiessa saatoin jollain tasolla myös ymmärtää, miksi juuri tätä kirjaa pidetään Hemingwayn parhaimpana teoksena (en tosin ole lukenut muita...). Siitä huolimatta, en ole varma, oliko Jäähyväiset aseille ainakaan juuri tässä hetkessä sittenkään lukemisen arvoinen.

Tahdiltaan melkein kuolettavan verkkaisesti etenevä kirja jätti jälkeensä enemmän kysymysmerkkejä kuin ahaa-elämyksiä. Lukiessa käy hyvin selväksi, ettei Hemingwayllä ole ollut ainakaan kiire teostaan kirjoittaessa. Pitkät kappaleet, jatkuvasti toistuva 'ja' ja paikoitellen täysin epälooginen, ja käsittämättömästi rakentuva dialogi söivät nekin lukukokemuksesta tuntuvan osan.

Puhumattakaan siitä, miten koko romaani päättyy. Aiempi tahti muuttuu täysin, ja viimeisten sivujen tapahtumat sekä kirjan loppu tuntuu siltä, kuin juoksisi päin seinää. Ainakin omasta mielestäni kirja loppuu niin epätyydyttävästi, että siinä hetkessä haluaisi ottaa takaisin kaikki aiemmin sanotut hyvät asiat.

Tästä kaikesta huolimatta, kuten muistiinpanoihini olin kirjoittanut, tavallaan ymmärrän, vaikken ymmärrä vielä. Kaikesta epäloogisuudestaan, ja jaarittelustaan huolimatta, jokin kirjassa silti toimi. Hemingwayllä on omalaatuinen tapa kertoa tarinaa, ja vaikka tyyli ei minua mielyttänyt, niin nostan hattua. Sotaromaaniksi ehkä hieman poikkeuksellinen juoni yllätti minut "romanttisuudellaan", ja takakansi teksti harhautti uskomaan, että luvassa olisi hieman toisenlainen lukukokemus.
     Jälkeenpäin, hetken aikaa asiaa pyöriteltyä, voi silti todeta, että lukemisen arvoinen kokemus Jäähyväiset aseille kuitenkin on. Ainakin voi sanoa lukeneensa sen.


* * * * *
XXX
A Farewell to Arms
Julkaisuvuosi 1929 (suom. 1968)
Kustantaja Tammi
Kirjastosta
Suomeksi
Sivuja 379

perjantai 17. helmikuuta 2017

Rebecca Solnit: Men Explaining Things to Me

Törmäsin kirjaan Men Explaining Things to Me puoliksi vahingossa. Etsin Feministiseen lukuhaasteeseen lukemista Goodreadsista, samalla selasin tutkimuskirjallisuutta kandidaatin tutkielmaani varten, ja kävin läpi feminstisiä Tumblr-blogeja. Kaikkia näitä kolmea yhdistää se, että päädyin lopulta lukemaan Rebecca Solnitin kirjasta (joka julkaisunsa aikoihin inspiroi Academic Men Explaining Things to Me-blogia).

* * * * *
In her comic, scathing essay “Men Explain Things to Me,” Rebecca Solnit took on what often goes wrong in conversations between men and women. She wrote about men who wrongly assume they know things and wrongly assume women don’t, about why this arises, and how this aspect of the gender wars works, airing some of her own hilariously awful encounters.(- -)
This book features that now-classic essay with six perfect complements, including an examination of the great feminist writer Virginia Woolf ’s embrace of mystery, of not knowing, of doubt and ambiguity, a highly original inquiry into marriage equality, and a terrifying survey of the scope of contemporary violence against women.

* * * * *
Rebecca Solnitin feministisistä esseistä koostuva Men Explaining Things to Me on sisällöllisesti mielenkiintoinen, ja esteettisiltä ominaisuuksiltaan tajunnan räjäyttävän kaunis. Niinkin kaunis, että olin lukupäiväkirjaani kirjoittanut siitä kahteen kertaan, samalle sivulle, täysin samoilla sanoilla "esteettisesti mielyttävä kirja".

Käytän tätä ilmaisua varmasti jokaisesta feministisestä kirjasta, mutta Solnitin esseekokoelma on hyvin ajatuksia herättävä. Mutta vielä enemmän se on silmiä avaava. Vaikka esseet käsittelevät jonkin verran tyypillisiä feminismiin liittyviä teemoja, ainakin itsestäni tuntui siltä, että monet niiden aiheista ovat lähestymistavoiltaan edes vähän normaalista poikkeavia. Kirjan nimikkoessee on se, jota pidetään, nyt jo feministisessä keskustelussa asemansa vakiinnuttaneen, mensplaining-termin alkulähteenä.

Jos jotain pahaa sanottavaa Solnitin esseistä pitäisi sanoa, on se, että olisin kaivannut viitteitä tukemaan esimerkiksi hänen esille tuomia tilastojansa. Kahden yliopistovuoden aikana lähdekritiikki on alkanut pilata lukukokemuksiani, ja arvioin jatkuvasti tekstien tieteellistä luotettavuutta. Vaikka todellisuudessa yleensä kustantajat poistavat kaiken akateemisuuden "valtavirtalukijoille" julkaistavista kirjoista, joten syy tässäkin tapauksessa on luultavasti siellä päässä.

Olen lukenut viime aikoina yllättävän paljon feminististä kirjallisuutta. Romaaneja, esseitä, runoja. Sen takia huomaan myös hakeutuvani jatkusvasti kohti monimutkaisempaa lukemista aiheesta (Toinen sukupuoli, tapaamme vielä). Haastavuudeltaan Solnitin esseet eivät ole kovinkaan vaikeita, mutta tiettyjä perusasioita kannattaa olla hallussa, jotta kirjasta voi nauttia sen kaikessa kauneudessaan. Kokonaisuutena kirjoitustyyliltään se on samaan aikaan asiallisen vakavaa, mutta myös helppoa, hauskaa, ja nopeasti luettavaa tekstiä. Esseiden hienoimpia hetkiä ovat yksittäiset virkkeet, joissa on onnistuttu tärkeitä teemoja tekstien ympäriltä. Kyseessä on varmasti yksi tämän vuoden lainattavimmista kirjoista, joita tulen lukemaan.

The ability to tell your own story, in words or images, is already a victory, already a revolt

Men Explaining Things to Me ei välttämättä ole feministisen teorian klassikkoteos, mutta jonkin asteen klassikko aseman se on kuitenkin saavuttanut. Se on nopealukuinen, ja täynnä erittäin hyviä lainauksia. Humoristisen asiantuntevalla asenteella kirjoitetut esseet käsittelevät tuttuja ja vähän vieraampia feministisiä teemoja, ja varmasti jokainen löytää suosikkinsa näiden joukosta. En voi olla kehumatta tätä maasta taivaisiin, mutta kyseessä on varmasti paras feminismiin liittyvä kirja, jonka olen lukenut.

Jos Chimamanda Ngozi Adichien Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä tuntui liian helpolta tai tutulta sisällöllisesti, suosittelen ehdottomasti etsimään tämän teoksen käsiin. Samalla voi jo vähän fiilistellä feministisiä esseistä, sillä maaliskuussa julkaistaan (vihdoin) suomeksi Roxane Gayn Bad Feminist esseekokoelma!
My liberte, egalité, sororité, if you will 
* * * * *
XXXXX
Julkaisuvuosi 2014
Kustantaja Haymarket Books
Luettu yliopistolta lainattuna e-kirjana (+ oma fyysinen kopio)
Englanniksi
Sivuja 130
Kuva minä, lainaus Goodreads

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivä lukumaraton, koonti

Päivän kouluhommat on hoidettu, asunto siivottu ja huomiseen tenttiin luku ei vieläkään aloitettu, joten nyt on hyvä aika palata viimeisen kerran lukumaratonin pariin näin koosteen muodossa. Maratonin alkutunnelmointia voi lukea täältä, ja päivittyvän postauksen löytää täältä.

Kokonaisuudessaan mennyt lukumaraton oli omalta osaltani oikein onnistunut. Aloitin sunnuntaina kello 11, ja lähestyin maratonia ilman sen suurempia tavoitteita. Valitsemani kirjat painoittuivat pitkälti kirjastosta lainattuihin teoksiin, jotka ovat roikkuneet keskeneräisinä luettavieni pinossa viimeisen kuukauden ajan.

Omaksi yllätyksekseni onnistuin keskittymään lukemiseen oikeastaan koko päivän, lukuunottamatta pikaista piipahdusta kaupassa, puhelua vanhemmille ja iltaan sijoittunutta motivaation lopahdusta. Kauppamatkaan ja ruuanlaittoon kulutetun ajan tosin hyödynsin äänikirjan kuuntelemisen muodossa. Kiitos tämän maratonin, vuotta on kulunut alle kaksi kuukautta, ja Goodreads lukutavoitteeni on yhtä kirjaa vaille puolessa välissä. Varovaista optimismiä on ilmassa, että uskaltaisin nostaa tavoitettani vielä 15 kirjalla.

Nyt kuitenkin niihin tilastoihin.
Koko maratonin aikana luin yhteensä 752 sivua, ja kuuntelin 2,5 tuntia äänikirjaa.
Aloitin ja lopetin kolme kirjaa
     Sylvia Plathin Sanantuojat
     J.K. Rowlingin Fantastic Beasts and Where to Find Them: The Original Screenplay, sekä
     Jennifer E. Smithin Hello, Goodbye and Everything in Between

Kuuntelin loppuun yhden kesken olleen kirjan
     Chris Cleaven Everyone Brave is Forgiven 
Jätin kesken yhden kirjan
     Jennifer Nivenin All the Bright Places
Jatkoin, mutten saanut luettua loppuun, kahta kirjaa
     Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologia
     Margaret Atwoodin Handmaid's Tale
Ja aloitin, mutta joudun maratonin ulkopuolella lukemaan loppuun, yhden kirjan
      Maggie Stiefvaterin The Raven Boys

En voisi olla tyytyväisempi siitä, että Everyone Brave is Forgiven on vihdoin ja viimein, monen viikon taistelun jälkeen, luettu. Vaikka kesken jäänyt All the Bright Places hieman harmittaa (en osaa edelleenkään jättää kirjoja kesken - tai se ei ainakaan ole helppoa), olen tyytyväinen. Nihkeän lukukokemuksen sijasta luin tajuttoman söpön kirjan (Hello, Goodbye and Everything in Between) ja aloitin The Raven Boysin, joka uskomattoman koukuttavan alun perusteella olisi pitänyt aloittaa jo noin sata vuotta sitten. Maratonin jälkitautina on tietenkin blogattavien kirjojen pinon kasvu ikkunalaudallani, koska olen aika varma siitä, että näistäkin kirjoista valta osa täytyy nyt lisätä siihen, ennalta jo tarpeeksi korkeaan pinoon...

Kiitoksia vielä Handelle, että hän on jaksanut tämän maratonin järjestää, ja seuraavaa maratonia odotellessa!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän lukumaraton, päivittyvä postaus

Tähän postaukseen tulen siis päivittelemään oman lukumaratonini etenemistä. Tarkoituksena olisi lukea huomiseen, 13.2. kello 11 saakka. Maratonin alkutunnelmoinnit löytyvät täältä.

12.2., klo. 11:00
Yllättävät iltamenot on nyt hoidettu pois alta, ja aloitin maraton urakkani puoliksi vielä unessa, kun kuuntelin hetken aikaa Chris Cleaven Everyone Brave is Forgiven, joka suomeksi tunnetaan nimellä Sodassa ja rakkaudessa. Kyseessä on kirja, jota en vaan onnistu lukemaan loppuun, ja nytkin tarkoituksena on vaihtaa kirjaa, kunhan saan silmät pysymään auki.
     Kuin tilanteeseen sopien, tänään vietetään Suomen kirjasäätiön lanseeraamaa lukurauhan päivää. Mikä olisikaan parempi syy viettää maratonia juuri nyt!

12.2., klo. 13:25
Lukumaraton on lähtenyt verkkaisesti käyntiin. Pitkä puhelu kotiin, ja muutama turha sometauko veivät jonkin verran aikaa. Tällä hetkellä luettuna on yksi kirja, Sylvia Plathin runokokoelma Sanantuoja, ja äänikirjan kanssa olen edistynyt kaksi ja puoli lukua.
Luettuja sivuja yhteensä: 83

12.2., klo. 16:55
Pari viimeistä tuntia on hujahtanut ohi siivillä. Tyytyväisenä itseeni voin sanoa, että sometaukoja ei nyt ole juuri tullut pidettyä, ja muutenkin tähän saakka maraton on onnistunut paremmin kuin hyvin. J.K. Rowlingin Fantastic Beasts and Where to Find Them: The Original Screenplay on nyt luettu, ja ilokseni sain myös vihdoin päätökseen Everyone Brave is Forgiven äänikirjan, joka on aiheuttanut jonkinsortin lukujumia jo puolentoista kuukauden ajan. Seuraavaa kirjaa en ole bielä päättänyt, sillä houkutus hairahtua etukäteen valituista kirjoista on tällä hetkellä suuri.
Luettuja sivuja yhteensä: 376 + 2h 50min äänikirjaa

12.2., klo 18:55
Kuluneet kaksi tuntia ovat menneet turhassa pyörimisessä, ja mikään kirja ei oikein tunnu nyt iskevän. Luin hetken aikaan Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologiaa, ja aloitin Jennifer Nivenin All the Bright Places. Siinä missä Spoon River on varma onnistuminen, All the Right Places petti niin pahasti, etten tule lukemaan sitä enempää kuin nämä 18 sivua. Kaiken lisäksi onnistuin jälleen lukemaan juonipaljastukset, eikä kirja sen myötä vaikuta yhtään houkuttelevammalta.
Luettuja sivuja yhteensä: 444 + 2,5h äänikirjaa

13.2., klo 00:25
Lukuinto palasi, ja uusia sivuja on tullut mukavasti lisää. Ylisöpöjä YA-kirjoittavan Jennifer E. Smithin Hello, Goodbye and Everything in Between tuli ahmittua neljässä tunnissa. Välissä luin muutaman sivun Margaret Atwoodin Handmaid's Talea, jota aina välillä luen pari sivua paremman puutteessa. Seuraavana olisi vakavasti harkinnassa nukkumaan meno, mutta muutama kirja houkuttelisi vielä sängyn vieressä... Maratoniahan on kuitenkin jäljellä melkein 11 tuntia.
Luettuja sivuja yhteensä: 702 + 2,5h äänikirjaa

13.2., klo 13:20
Lukumaraton loppui osaltani menneenä yönä, sillä herätyskellosta huolimatta en enää aamulla jaksanut nousta lukemaan. Aloitin kuitenkin "hieman" muuttuneesta pinostani uuden kirjan, eli Maggie Stiefvaterin The Raven Boysin. Alku on vaikuttanut lupaavalta, ja kaikista keskeneräisistä kirjoista huolimatta voi olla, etten pysty jättämään tätä kesken.
   Myöhemmin illalla on luvassa vielä koostepostaus, jossa vielä viimeiset fiilistelyt menneeseen 24 tuntiin, ja mitä nyt sitten todella tuli luettua.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän lukumaraton

Päätin omaksi ilokseni (ja pitkästä aikaa ensimmäisen kotiviikonlopun kunniaksi) osallistua Tuntematon lukija - blogin Handen emännöitsemään Ystävänpäivän lukumaratoniin.


Lukumaraton sijoittuu tänä vuonna 11.-14.2. ajalle, josta kukin osallistuja saa sitten parhaimmat mahdolliset 24 tuntia itselleen valita. Itse olen joutunut siirtämään tätä omaa lukurupeamaani jo nyt useaan kertaan, sillä lauantai-illalle ilmestynyt meno ei välttämättä sovi parhaiten, kun tarkoituksena olisi lukea intensiivisesti vuorokauden verran. Toivottavasti pääsisin kuitenkin aloittelemaan maratonini sunnuntaiaamuna, tai lauantaina kotiin tulon jälkeen. Onneksi maanantaina luento alkaa vähän myöhemmin, joten aamutoimien lomassa ehtii vielä ahmia viimeiset sivut, jos näyttää siltä että aloitus minun osaltani venähtää.

Näin vuorokautta etukäteen olen onnistunut keräämään suurpiirteisen listan kirjoista, jotka voisivat sunnuntaina viedä mukanansa. Päivän kiireiltä en ehtinyt ottamaan kuvaa lukupinostani, joudun nyt ainoastaan listaamaan valitsemani yhdeksän kirjaa, ja huomenna esittelemään saman vielä visuaalisessa muodossa.

Mahdollisia maratonkirjoja ovat siis:
Everyone Brave is Forgiven, Chris Cleave (kesken)
Orlando, Virginia Woolf (kesken)
The Handmaid's Tale, Margaret Atwood (kesken)
Spoon River Antologia, Edgar Lee Masters (kesken)
Tummien perhosten koti, Leena Lander
Lasikellon alla, Sylvia Plath
Sanantuojat, Sylvia Plath
Fantastic Beasts and Where to Find Them, the Original Screenplay, J.K. Rowling
Kissani Jugoslavia, Pajtim Statovci
Hello, Goodbye and Everything in Between, Jennifer E. Smith

Tämä lukumaraton sattuu kyllä sopivaan kohtaan, sillä viime aikoina lukuinnostus on ollut minulla kovassa nousussa. Ehkäpä tämän avulla saisi luettua kesken jääneitä kirjoja loppuun, koska viime aikoina ne ovat saaneet väistyä kiinnostavampien teosten tieltä.

Tulen päivittämään tähän postaukseen maratonin etenemistä, kun sen olen ensin aloittanut. Tarkemmasta aloitusajankohdasta tulee luultavasti tietoa joko Twitterin tai Instagramin välityksellä!