lauantai 24. kesäkuuta 2017

Pohdintaa n:o 5. Mennyt (blogi)vuosi


Jälleen kerran on vuosi kulunut, ja Sivujen välissä täyttää kuusi vuotta! Aivan käsittämättömän omituista. En tällä kertaa ala taas kertaamaan, miten blogini sai alkunsa, tai miten kivinen tie sen pystyssä pitäminen on ollut (puhumattakaan typerästä ratkaisustani poistaa kaikki vanhat postaukset...). Jos sen suuntainen muistelointi kiinnostaa, suosittelen suuntaamaan viime vuoden synttäripostauksen pariin, joka löytyy täältä.

Syntymäpäivien kunniaksi täytynee silti kääntää katse menneeseen vuoteen. Vähän joka kannalta.

Vuosi ei ole tuonut elämääni kovin suuria mullistuksia, tasaisen paksua yliopistoarkea on värittänyt lähinnä ainejärjestö puuhat, kourallinen erilaisia juhlia ja tietenkin kandin kirjoittaminen (josta kaiken tuskailun jälkeen sain vitosen, mistä ei voi olla kuin iloinen!). Mutta muuten, ei mitään uutta. Onneksi blogin pyörittäminen on hieman värittänyt arkeani kuluneen 365 päivän aikana, ja siihen halusinkin enemmän kiinnittää huomiota tässä postauksessa.

Viime vuonna blogini vuosi alkoi vasta kesäkuussa. Puolet vuodesta oli mennyt fuksivuoden kiireiden ja uuteen kouluun totuttelemisen kanssa painiskellessa, ja pääsin lukemaan ensimmäisen ei kouluun liittyvän kirjan vasta toukokuussa. Kun kesätyöt alkoivat, löysin aivan uudella puhdilla lukuintoni. Satunnaisia lukujumeja lukuunottamatta olen onnistunut säilyttämään lukutahtini parempana kuin hyvänä. Mikä on varmasti ollut nähtävissä myös blogin puolella, sillä postauksia kertyi viime vuodelta kaikkiaan 38, ja tätä postausta kirjoittaessa, olen julkaissut vuonna 2017 jo 35 postausta.

Aiempiin vuosiin verrattuna bloggaamisesta on tullut huomattavasti mielekkäämpää pelkästään jo sen takia, että olen onnistunut löytämään hurjan määrän mielenkiintoisia kirjoja, ja mielenkiintoisia ihmisiä. En voi korostaa liikaa sitä miten suuri merkitys verkostoitumisella, ja bloggarikolleegoihin tutustumisella on ollut viimeisen vuoden aikana. Vaikken ole aktiivisin postauksien kommentoija, keskustelua on onneksi syntynyt omien postauksieni yhteydessä, sekä Twitterissä. Lokakuussa osallistuminen Kirjamessuille bloggaajan roolissa auttoi myös osaltansa, kun pääsin tutustumaan kasvotusten henkilöihin, joiden kanssa oli aiemmin vaihdettu ajatuksia ainoastaan ruudun välityksellä.

Aktivoitumiseni somessa sekä postauksien julkaisemissa on myös näkynyt blogin tilastoissa. Viimeisen vuoden aikana lukijoita on ilmaantunut melkein 50 lisää. Aiemminkin olen sanonut, etten koskaan uskonut Sivujen välissä elävän niin pitkää, että näkisin 100 seuraajan rajan rikkoutuvan. Samalla toki postausten lukija- sekä kommentointimäärät ovat kasvaneet. On hauska huomata, että kärsivällisyys todella palkitaan, ja tuloksia alkaa näkymään pikku hiljaa!

TL;DR: Mennyt vuosi on ollut ehdottomasti blogihistoriani paras ja antoisin. Lukijoiden ja seuraajien määrä on kasvanut kohisten, ja olen saanut paljon uusia samanhenkisiä tuttavuuksia kirjablogipiirien kautta. Loppuvuosi tuo mukanansa varmasti lisää kiinnostavia kohtaamisia ja tapahtumia (aka Kirjamessut Helsingissä ja elokuun Hel-YA)!


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Jessie Burton: Nukkekaappi

Jessie Burtonin Nukkekaappi on teos, jonka lukemista olen miettinyt kauan. Se on yksi niistä kirjoista, joka ilmestyy uudelleen ja uudelleen suosituksiin Audiblessa ja Goodreadsissa, kuten myös kirjaostoksia tehdessä ja lukuvinkkejä englannin kielisiltä sivuilta etsiessä. Ilahduin ikihyviksi, kun se tänä vuonna ilmestyi suomeksi, sillä suomentaminen on aina hyvä tekosyy lukea tällaisia pitkään harkittuja kirjoja.

* * * * *
On vuosi 1686. Nuori aviovaimo Nella koputtaa uuden kotinsa oveen Amsterdamissa. Vastassa ei olekaan hänen miehensä, kauppias Johannes Brandt, vaan tämän synkkä ja teräväkielinen sisko ja kaksi omituista palvelijaa.

Kun Johannes lopulta saapuu, hänellä on mukanaan erikoinen häälahja: nukkekaappi, joka on tarkka kopio heidän kodistaan. Nella alkaa sisustaa pienoistaloaan, mutta mystinen miniatyyritaiteilija lähettää pyytämättä esineitä, jotka tuntuvat ennustavan tulevaa ja vihjaavan talon kätkemiin salaisuuksiin. Yrittääkö nukkemestari paljastaa salaisuudet Nellalle ennen kuin on liian myöhäistä, vai haluaako hän tuhota kuvaamansa talon asukkaat?
* * * * *

Koska olen viime aikoina lukenut oikeastaan pelkästään YA-fantasiaa, Nukkekaappi oli tervetullutta vaihtelua, sillä historiallinen mysteeri on aina mukava lisä lukupinooni. Eikä kirjan ideaa voi haukkua mielikuvituksen puutteesta. Kiinnostuneena hyökkäsin sivujen kimppuun, sillä halusin todella tietää mihin tarina veisi. Kaiken lisäksi 1600-luku ja sen ajan Amsterdam ovat minulle täysin vierasta aluetta, joten siinäkin mielessä luvassa oli kiinnostavat 400 sivua. Ja viittaukset siihen, että kirjassa sivutaan LGBTQ+ teemaa, kiinnosti vielä enemmän, koska historiallisessa romaanissa sellaista harvemmin on.

Kirjassa on yllättävän vähän keskeisiä hahmoja, Nellan ja Johanneksen lisäksi päästiin tutustumaan Johanneksen siskoon Mariniin sekä palvelijoihin Ottoon ja Corneliaan. Jokainen keskeisistä henkilöistä ovat todella aidon tuntuisia, ja vaikka en välttämättä löytänyt omaa suosikkiani heidän joukostaan, niin halusin tutustua kuitenkin jokaisen menneisyyteen ja persoonaan tarkemmin kirjaa lukiessa. Hahmoista eniten kiinnostuin lopulta Brandtin sisaruksista. Heidän välinen suhteensa, sekä salaisuudet jotka kirjan aikana paljastuvat tekevät heistä kaikin puolin inhimillisiä. Mikä hieman tasapainottaa sitä faktaa, että jokaiselle tärkeällä ja vähemmänkin tärkeällä hahmolla tuntui olevan edes jossain määrin kurjaa kirjan aikana.

Vähän ennen puoltaväliä kirjassa tulee käänne epämiellyttävänpään, kun juonen kannalta keskeinen konflikti alkaa paljastua. Niillä tietämillä aloin ehkä hieman välttelemään kirjaa, ja loppua lähestyessä huomasin sen lähinnä masentavan ja aiheuttavan epätoivoa, ja kurjuus tuntui lisääntyvän eksponentiaalisesti sitä mukaa, kun sivumäärä kasvoi. Saatoin muutaman kerran harkitakin Nukkekaapin kesken jättämistä, mutta samaan aikaan kuitenkin kiinnosti tietää miten kaikki tulee päättymään. 

Ottaen huomioon miten paljon pidin kirjasta, sen loppu on hyvin antikliimaksi monellakin tavalla. Paljon asioita jäi selvittämättä ja sanomatta, jolloin tuli vähän sellainen "tähänkö tämä nyt sitten tosiaan loppui?" fiilis. Siinä kohtaa tuntui myös, että Johanneksen hankkimaa nukkekaappia ympäröivä mysteeri jäi vähän selvittämättä. Oli myös paljon asioita joita olisin halunnut tapahtuvan, joita ei koskaan lopulta tapahtunut.

Kokonaisuudessaan Nukkekaappi on kirja täynnä epätoivoa. Se on myös kirja, jota en jossain vaiheessa saanut enää luettua oikeastaan eteenpäin, vaan jonka lukemista aloin siirtää puolenvälin juonenkäänteiden jälkeen. Se on kuitenkin kirja, jossa käsitellään mielenkiintoisia asioita ja esitellään kolkka ja aika historiassa, joka on varmasti vieras monelle. Valitettavan paljon jäi kuitenkin roikkumaan, joten niiltä osin Nukkekaappi on myös aika turhauttava lukea. Nopeasti luettava kirja, joka ei lopulta edennytkään nopeasti oman kiinnostuksen lopahtamisen takia. Uskallan kuitenkin suositella, jos historialliset mysteerit kiinnostavat, eikä itseään toistava bloggaus karkottanut tiehensä.



* * * * *
XXX½
(The Miniaturist)
Ecco Press (suom. Otava)
2014 (suom. 2017)
Kustantajalta
Suomeksi
Sivuja 431
Kuva minä, lainaus Otava

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Langennut

Langennut on pölyttynyt kirjahyllyssäni monta vuotta englanninkielisenä versiona. Kun ostin sen, olin ihan innoissani aloittamassa uutta jännittävältä kuulostavaa sarjaa, mutten koskaan saanut aloitettua sitä kunnolla. Sitten kuulin elokuvasta, ja vähän myöhemmin kirjan suomentamisesta. Siispä päätin vihdoinkin lukea yhden ikuisuusprojekteistani pois hyllystä.
* * * * *
Luce Pricen epäillään sytyttäneen lipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseki hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti. 
Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaa draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää.
* * * * *

Uskon, että olisin säästynyt paljolta, jos en olisi koskaan lukenut tätä kirjaa. Onnekseni sen lukemiseen ei mennyt kamalasti aikaa, joten menetetyt minuutit eivät satu niin paljoa. Saattaa kuulostaa karkealta, mutta en onnistunut millään löytämään positiivista nuottia, jolla aloittaa tätä postausta.

Langennut on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2009. Se oli vuosi, kun Uusikuu tuli elokuviin, Nälkäpelin toinen osa Vihan liekit ja Cassandra Claren Lasikaupunki ilmestyivät. Kuten myös Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli, sekä Kami Garcian ja Margaret Stohlin Lumoava kirous. Yön talo sarjassa oltiin jo viidennessä osassa, eikä Percy Jacksonkään ollut vielä päättynyt. Ja Harry Potter elokuvia oli luvassa vielä kaksi. Elettiin siis sitä Potter/Twilight-hypen aikaa, kun enemmän tai vähemmän legendaariset YA-sarjat olivat edelleen kesken, ja synkistelevät vampyyrit se juttu.

Valitettavasti tämä on läsnä halki jokaisen Langenneen sivun. Ymmärrän, että se on suomennettu, kun elokuva on vihdoin päätetty saada valmiiksi, mutta onhan kyseessä tuskaisen vanhentunut juoni ja käytetyt kliseet. Sisäoppilaitos, kurjaa elämää elävä mustiin pukeutuva päähenkilö, ja vihamielisesti häneen suhtautuva, mystinen, mököttävä ja kidutettu päähenkilömies. Ei mitään, mitä en olisi lukenut aiemmin.

Siinä missä täysin väärä suomentamisajankohta lähinnä surettaa, muut tekijät ainoastaan raivostuttavat. Valehtelematta ja liioittelematta uhkasin yhdessä kohtaa polttaa koko kirjan. Päähenkilö Luce on ehkä sietämättömin päähenkilö pitkään aikaan. Hän on se erityinen lumihiutale, joka ui ainoastaan perhosuintia, josta koulun kuumimmat pojat kilpailevat, ja jolla ei ole muuta kiinnostuksen kohdetta kuin Daniel, tarinan the mies. Joka näyttää hänelle keskisormea heidän ensimmäisellä kohtaamisella. Hurmaavaa.

Lucen lisäksi muutkin hahmot ovat niin yksiulotteisia, että paikoitellen huomasin tuijottavani tyhjää A4:sta kiinnostuneempana. Ensisilmäyksellä rakastuminen, ja Lucen pelottavan pakkomielteinen vainoaminen tekevät kirjasta välillä jopa surkuhupaisan. Ellei se olisi noin 90 prosenttia koko kirjan sisällöstä, mikä tekee siitä lähinnä kiusallisen. Kirjan konfliktikin jää lopulta niin värittömäksi, että meni hetki, ennen kuin edes tajusin sen tapahtuvan. Kohdat, joiden oli tarkoitus herättää tunteita eivät saaneet edes hetkeksi pysähtymään: Ai tällainen juonenkäänne, jaahas. Eikä asiaa parantanut se, että Lucekaan ei juuri tapahtumista hetkahda. Bellakin oli järkyttyneempi ymmärtäessaan Edwardin olevan vampyyri. Luce vain menee hyvällä fiiliksellä virran mukana, kunhan saa unelmiensa miehen.

Luin kirjaa sekä suomeksi että englanniksi, ja voin todeta, ettei Lauren Kate ole huono kirjoittaja. Tarina kulkee hitaasti, mutta varmasti eteenpäin, ja jotain valonpilkahduksiakin välillä on havaittavissa. Sivuhenkilöissä on muutama kiinnostavakin persoona, joihin ei valitettavasti pääse tutustumaan tarkemmin. Isojen muutosten jälkeen kyseessä olisi voinut olla lupaavakin sarja, koska sen idea on periaatteessa ihan hyvä. Suomennoksessa sanaa "kundi" olisi voinut käyttää vähemmän, mutta muuta ongelmaa en oikeastaan nähnytkään sillä saralla. Kääntäjillä kun on rajatut vapaudet toimia.

Suurin ongelmani kirjan kanssa on kuitenkin äärimmäisen pieni, mutta paljon kertova yksityiskohta. Luce joutuu liikuntatunnilla uimaan kahdeksan kierrosta olympiamittaisessa altaassa, mikä tarkoittaa neljääsataa metriä. Ja hän ui koko matkan perhosta, ilmoitettuaan ensin, että perhosuinti on nopein uintitapa, jos tekniikan hallitsee. Itkin vähän, koska se ei ole missään tapauksessa nopein tapa uida (toiseksi nopein kyllä mutta silti, kestäisi kolme sekuntia Googlata pitääkö tämä väite tosiaan paikkaansa). Perhosuinnin valinta kertoo Katen tarpeesta tehdä Lucesta niin erityinen ja omalaatuinen hahmo kuin mahdollista. Hän kauhoo majesteettisesti monta sataa metriä perhosta huonosti istuvassa, ei seksikkäässä uimapuvussaan, kun muut räpiköivät säälittävästi koiraa yrittäen olla hukkumatta. Mikä ärsytti sekä uintiurheilu intoilijana että lukijana.

Langennut on mitä ilmeisemmin aikansa tuote, ja olisin toivonut sen pysyneen vuosikymmenen vaihteessa. Se on kirja, joka käyttää kaikki vanhimmat YA-kliseet, ja joka sai minut suuttumaan niin monella tasolla, että jouduin pitkästä aikaa hillitsemään itseäni postausta kirjoittaessani. Luvattua sielua ravistelevaa draamaa ei ollut, ja kirjan paranormaalit elementit ohitettiin lähinnä sivulauseessa. Surullista on se, että yksinkertaisilla parannuksilla tässä olisi ollut potenttiaalia. Jos päähenkilöitä voidaan vertailla Twilightin päähenkilöihin, pitäisi jonkun hälytyskellon soida. Valitettavasti niin ei ilmeisesti käynyt tässä tapauksessa.

* * * * *
XX
Fallen
Corgi Childrens (Suom. WSOY)
Julkaisuvuosi 2009 (2007)
Kustantajalta
Suomeksi
Kuva minä, kuvaus WSOY

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesän lukumaraton 1/3 - koonti

Kesän ensimmäisestä lukumaratonin päättymisestä on omalta osaltani vierähtänyt nyt hieman yli vuorokausi, ja on vihdoin aika tehdä pienen pieni koonti kyseiseen 24 tuntiin. Päivittyvän postaukseni löytyy täältä, jos haluaa lueskella tarkemmin maratonin aikaisia tunnelmia ja vastoinkäymisiä.

Tänä kesänä lukumaratoneja järjestetään onnekseni kolme kappaletta, sillä tämä ensimmäinen oli pikemminkin lämmittely kuin vakavan ammattimaisesti suoritettu maraton. Lähdin tavoittelemaan edellisen maratonin yli 700 sivun rajaa, mutta toisin kävi. Lauantaina, jolloin valtaosa lukemisesta piti alunperin tapahtua, kului keskustassa ajelemisessa sekä Korkeasaaressa (en myönnä, että kilit olisivat olleet ehdottomasti yksi matkan kohokohta). Sen jälkeen päätin paistaa vielä lettuja, ja yllättäen lukuaika olikin ohi.

Tässä kuitenkin tilastot maratonista.
Kaikkiaan luin 418 sivua, neljää eri kirjaa ja 4,5 tuntia yhtä äänikirjaa.

Kokonaan sain luettua Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, mikä oli pääasiallinen tavoitteenikin.
Sen lisäksi yritin hieman edestä Jenny Hanin P.S I Still Love You kirjassa, joka on jatkoa toukokuussa lukemalleni To All the Boys I've Loved Before. 
Ehdin lukea muutaman sivun hieman pitempi aikaista projektiani Julia McElwainin A Twist in Timea, joka on ollut jo pidempää minulla kesken, ja jota en ole saanut etenemään pääasiassa sen formaatin takia (e-kirjat, ei edelleenkään minun juttuni.)
Samankaltaisesta jumista on kärsinyt myös viikko sitten kirjastosta lainaamani (e-kirja) Johanna Valkaman Itämeren Auri, jota yhdessä toisen e-kirjan kanssa luin muutaman kymmenen sivua maratonin aikana.

Kaikki kaikessa lisäksi etenin vauhdikkaasti myös Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane äänikirjan parissa, joka osottautui yhdeksi tämän vuoden parhaimmista lukukokemuksista (jonka kuuntelin tänään loppuun saakka.) 

Näin kokonaisuudessaan kyseessä oli aika keskinkertainen maraton suoritus mielestäni, vaikka pääsinkin nauttimaan sekä My Lady Janen tarjoamista hetkistä että Korkeasaaressa käymisestä. Heinäkuun maratoniin on onneksi vielä jokunen hetki aikaa, ja siihen tulen valmistautumaan huomattavasti paremmin kuin tähän. Kiitos vielä Hannalle tämän järjestämisestä! 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kesän lukumaraton n:o 1

Työviikko on vihdoin saatu päätökseen. Siinä samalla kesän ensimmäinen lukumaraton suunnitelmista huolimatta pääsi yllättämään. Tänä vuonna kesän ensimmäistä lukumaratonia emännöi Hannan Kirjokansi - blogi. Säännöt ja osallistuja listan löytää täältä.
Koska perjantai-iltana ei parempaa tekemistä tällä viikolla ollut, päätin aloittaa maratoonaamisen jo tänä iltana, siitä huolimatta, että huomiselle päivälle on suunniteltu ohjelmaa. Onneksi äänikirjat ovat suuri rakkaus <3

Sen tarkempia lukusuunnitelmia en ole vielä tehnyt. Kesälomalle tuomani kirjapino odottaa läpi lukemista, joten luettavat kirjat löytyvät varmasti siitä pinosta. Tarkempia suunnitelmia, sekä kuvia lisään varmasti vielä illan aikana, kunhan flow vaan löytyy! Ensimmäisessä maratonissa tarkoituksena olisi saada luettua edes yksi kirja kokonaa, tässä tapauksessa Kaikki kaikessa. Muuten keräsin hyvin YA-painoitteisen lukupinon, jossa on kaksi kesken jäänyttä kirjaa (P.S I Still Love You ja Eleanor & Park) sekä kaksi kirjaston kirjaa (Lupaus ja Caraval). Maresi puolestaan on houkuttanut jo pidemmän aikaan, mutta motivaatiota lukemiseen ei vaan koskaan ole löytynyt. Ehkä siihen tulee muutos seuraavien 24 tunnin aikana...

Sen enempää höpisemättä, nokka kohti lukumaratonia. Etenemistä päivittelen pääasiassa tähän postaukseen, ja satunnaisesti myös Twitteriin!

16.6., 21:20
Lukumaraton urakka alkaa, aloittelen BookBeatista löytyneellä Cynthia Handin, Jofie Meadowsin ja Brodi Ashtonin My Lady Jane-äänikirjalla, jonka aloitin eilen illalla. Ensimmäisenä fyysisenä kirjana odottelee Nicola Yoonin Kaikki kaikessa, johon uppoudun, kunhan ensin kerään pienen maraton pinon esiteltäväksi!

17.6., 00:20
Ensimmäiset kolme tuntia on ollut aika rikkonaista lukemista. Sain kerättyä mieleisen maratoonauspinon, kuten kuvasta näkyy, mikä on positiivista.
Kuunneltuna on nyt n. 1,5h My Lady Janea, ja pääsinpä lukemaan fyysista kirjaakin, kun aloitin Kaikki kaikessa. Hetken aikaa jatkoin muutaman sivun verran A Twist in Timea, e-kirjaa, joka on ollut kaaaauan aikaa kesken.
Nyt on aika vielä viimeiselle parille sivulle, jonka jälkeen nukkumaan ja aamulla urakka jatkuu!
Luettuja sivuja yhteensä: 145 sivua + 1,5 h äänikirjaa

17.6., 11:55
Illalla jaksoin lukea vielä 64 sivua Kaikki kaikessa, ja My Lady Janea on tullut kuunneltua kaksi tuntia eteenpäin. Maratonia on jäljellä aikalailla yhdeksän tuntia, joten vauhtini on siihen nähden ihan hyvä. Äänikirjoissa on se harmittava puoli, että sivumäärää ei pääse konkreettisesti esittelemään.
Luettuja sivuja yhteensä: 209 sivua + 2,5 h äänikirjaa

17.6., 13:05
Maratonin ensimmäinen kokonainen kirja on nyt luettu. Kaikki kaikessa oli kaikin puolin yllättävä kokemus, ja vähän houkuttaisi mennä katsomaan nyt elokuvakin! Bloggausta on luvassa varmasti. Seuraava kirja on vielä vähän hakusessa, mutta olen tyytyväinen tähän astiseen suoritukseen :D
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h äänikirjaa

17.6., 20:40
Twitterissä etenemistä seuranneet tietävätkin, että maraton otti ja kärsi hieman yllätyspäätöksestä lähteä Korkeasaareen. Johon sitten aikalailla loppu aika onkin kulunut. Automatkoilla ehdin kuitenkin lukea vielä muutamia sivuja kirjastosta lainassa olevaa Itämeren Auri e-kirjaa, ja My Lady Jane on edennyt myös jonkin verran onneksi. Ennen päätöstämme lähteä liikkeelle, luin muutaman sivun vielä kesken jäänyttä Jenny Hanin P.S I Love You kirjaa, mutta tässä tapauksessa puhutaan kirjaimellisesti muutamasta sivusta. Tähän hätään minulla ei ole tarjota viimeisiä sivutietoja, mutta nyt aktiivista lukemista on luvassa viimeiset 40 minuuttia.
Luettuja sivuja yhteensä: 361 sivua + 2,5h (päivittämätön tieto)

17.6., 21:20
Lukumaraton on nyt vihdoin ja viimein ohi. Tämä oli ehkä enemmänkin lämmittelyä seuraavia kesän maratoneja ajatellen, sillä suunnitelmat menivät vähän uusiksi lopulta. Tarkempia tuloksia on luvassa huomenna.
Lopullinen sivumäärä: 418 + 4,5 h äänikirjan kuuntelua.