keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Keira Cass: Valinta

 Valinta on Keira Cassin The Selection-kirjasarjan ensimmäinen osa. Alunperin englanniksi teos on julkaistu 2012, mutta suomennos on ilmestynyt kauppojen hyllyille tässä kevään aikana. Kirjan juoni ei kiinnostanut niin paljon, että olisin sitä hankkinut aiemmin englanniksi, mutta koska Akateemisen kirjakaupan pokkarihyllystä se löytyi suhteellisen halvalla, päätin sijoittaa muutaman euron palkasta kevyeen kesälukemiseen.
"America Singerillä on edessään ainutkertainen mahdollisuus (...) Elämään palatsissa ja kisaamaan komean prinssi Maxonin sydämestä. Hänet on otettu kilpailijaksi Valintaan, tositelevisioon perustuvaan onnenpeliin, jossa muutama valittu kilpailee upean prinssi Maxonin rakkaudesta." - Goodreads
Ja kevyttä kesälukemista tosiaan myös sain. Yhdysvaltojen nimi on vaihdettu, ja jaettu 35 alueeseen. Jokaiselta alueelta arvotaan 16 - 20 vuotias tyttö osallistumaan Valintaan, jolla etsitään valtakunnan prinssille vaimoa. Kirjan päähenkilö America Singer, on yksi näistä 35 naisesta, jotka pääsevät kilpailemaan prinssin sydämestä.

Mielestäni Valinnan idea on ihan kiva. Ei mikään tajunnanräjäyttävän uusi, tositv-kilpailu, dystopia, kolmiodraama, perinteisiä nuorten aikuisten kirjoissa esiintyviä elementtejä, jotka olivat vielä voimissaan vuonna 2012. Näin neljä vuotta jäljessä, ehkä hieman vanhentunut konsepti jos trendejä tarkkailee, mutta kirjaa lukiessa se ei juurikaan häirinnyt. Itselläni heräsi hieman sellainen vaikutelma, ettei tässä haettu niin kunnianhimoista toteutusta, kun oltaisiin voitu.

Monenlaisia tunteita kirja kyllä aiheutti. Vihaan kolmiodraamaa, perinteinen ratkaisu, joka oli kulunut jo Twilightin aikoihin. Maailma oli kanssa hyvin tyypillinen, Yhdysvaltojen alueelle rakennettu uusi valtio jossa ihmiset on jaettu kasteihin. Kaikki nämä tekevät Valinnasta helpon luettavan. Sama kaava on nähty niin usein, että sen kulun osaa jo arvata.
Ärsytystä herätti kuitenkin ehdottomasti eniten päähenkilö. America Singer (niin typerä nimi...) on itsenäinen ja epämain stream, ja muut kilpailuun osallistuvat tytöt ainoastaan pinnallisia, epäaitoja, etuoikeutettuja idiootteja, jotka eivät ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Sivuhahmot ovat kirjassa oikeastaan vain kuoria, heidän luonteet ja taustat mainitaan kerran, ja unohdetaan sitten kokonaan. Ensimmäisen kirja perusteella jopa Aspenin, yhden kolmiodraamaan sekaantuneista päähenkilöistä, motiivit jäivät minulle epäselviksi.

Loppua kohden tuntui, että tavoitteena oli ainoastaan saada kirja päättymään. Jo ennestään tapahtumaköyhä tarina lisäsi vain vauhtiaan, eikä "turhalle" fiilistelylle jäänyt aikaa. Kaipasin enemmän jännitystä, mitä kirjaan olisi kyllä ihan hyvin saanut kirjoitettua paljon enemmän.
               Silti ensimmäisenä kirjan suljettuani menin kirjaston sivuille katsomaan millaiset varausjonot sarjan toisella osalla on. Liian pitkät. Valinta on juuri sellainen kahdessa päivässä luettavaa kevyttä teinihömppää, jonka sisältö ei tavoita mitään syvällistä pohdintaa tai eeppisiä mittasuhteita, mutta jonka jaksaa kuitenkin lukea. Se varmasti jakaa mielipiteitä, enkä tiedä tulenko koskaan itse tarttumaan toiseen osaan, mutta ensimmäinen jätti kuitenkin suhteellisen positiivisen maun suuhun, negatiivisestä arvostelusta huolimatta.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Awards

Sain Cillalta (Cilla in Wonderland) juuri sopivasti blogini viisi vuotispäiväksi Blogger Recognition Awards - palkinnon, kiitos todella paljon tästä!

Haasteen säännöt:1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. Annan ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kuinka aloitin bloggaamisen?

Vasta juuri pääsin tosiaan sitä muistelemaan blogin syntymäpäivien merkeissä. Kerrattakoon vielä kuitenkin tarina. Oli juhannus 2011. Muistan, että niihin aikoihin luin aivan valtavia määriä, ja selailin läpi kirjablogeja, sekä lukuvinkkien toivossa että uteliaisuudesta. Halusin alkaa bloggaamaan, mutta kykyni sitoutua ja alkaa vain tekemään jotain on aina ollut hieman heikohko, ja aiemmat blogihankkeet ovatkin kaatuneet siihen. Silloin päätin, että pystyn kyllä tähän. Eihän se nyt niin vaikeaa voisi olla.

       Fast foward viisi vuotta, n. 60 lukijaa, 19 000 kävijää ja 19 postausta (+ varmaan parikymmentä poistettua julkaisua) myöhemmin, tässä sitä edelleen ollaan. Ehkä blogini ei koskaan saanut sellaista tuulta siipiensä alle, mitä sitä aloittaessani toivoin, mutta se on edelleen elossa. Sivujen välissä tuntui hyvältä nimeltä silloin, ja sinä se on pysynytkin. Blogin perustaminen on päätös, jota en kadu, mutta joka on kyllä ehtinyt tuottaa päänvaivaa ja tuskaa, kun muistaa laiminlyöneensä koko homman usean kuukauden ajan...

Ohjeita aloitteleville bloggaajille?

Etukäteen voin jo varoittaa, että osa näistä ohjeista tulee olemaan sellaisia "älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon" - tyyppisiä, asioita joita olen kantapään kautta oppinut, tai edelleen yritän opetella.

  1. Suunnittele! Jo ennen kuin julkaiset ensimmäisen tekstin, kannattaa suunnitella edes sen verran, että tietää mitä itse haluaa, millaisessa tahdissa pystyy lukemaan ja julkaisemaan jne. Ajatuksia kannattaa kirjoittaa ylös, ja varata vaikka tietty päivä tai aika, jona istuu alas ja kirjoittaa bloggauksen.
  2. Älä välitä muista! Kirjabloggaus ei ole kilpailu. Ei kannata ottaa paineita siitä, miten monta postausta blogi x on julkaissut, tai miten monta kirjaa blogi y ehtii lukemaan kuukaudessa. Kannattaa panostaa sisällön laatuun ennemmin kuin määrään. On myös syytä muistaa, että elämäntilanteet ovat erilaisia, opiskelija ei välttämättä ehdi lukemaan läheskään yhtä paljon kuin eläkkeellä oleva.
  3. Tee asiat loppuun! Tämä on juuri näitä älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon ohjeita. Oli kyseessä sitten sosiaalinen media, blogin ulkoasu, tekstin kirjoittaminen, mikä tahansa. Tee aloitettu asia loppuun. Rästissä olevat tehtävät jäävät vaivaamaan ja profiilikuvattomalle Facebook-sivulle meneminen vain ärsyttää.
  4. Muista yhteisö! Kirjabloggaajat ovat ystävällinen ja mukava blogiyhteisö, ja kannattaa osallistua sen toimintaan. Kommentoi, keskustele, suosittele, osallistu tapaamisiin jne. Seuraa kirjablogeja myös muissa sosiaalisen median kanavilla. Älkää tosiaan tehkö niin kuin minä, ja roikkuko mukana omituisen hiljaisena jäsenenä joka aina silloin tällöin ilmaantuu paikalle. Samalla tavoitat myös laajemman yleisön. (Kirjabloggaajia löytyy mm. Facebookista, Twitteristä, Goodreadsista ja Instagramista

     +1. Muista olla oma itsesi. Kirjoita omalla tyylillä, niistä asioista jotka itseäsi kiinnostaa. Ei ole väliä onko lukemasi kirja ennakkoon saatu arvostelukappale, kahden vuoden takainen keskinkertainen tekele vai sata vuotta vanha klassikko. Lukijoiden, kävijöiden tai kommenttien määrää ei kannata tiirailla pakkomielteisesti, ne kyllä karttuvat ajan ja aktiivisuuden myötä.

Palkinto on ehtinyt kulkeutua jo monessa blogissa, ja sen takia en nyt ala ketään erityisemmin nimeämään :)

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Sarah J. Maas: Throne of Glass

Jälleen kerran sekä Goodreadsin että booktuben avulla löydetty kirja. Etukäteen niin paljon hehkutettu teos, että melkeinpä oletin pettyväni. Lukija lukijan perään on ainoastaan kehunut Maasin kirjoja, erityisesti positiivista palautetta on saanut Throne of Glass. Omistan kirjan fyysisessä muodossakin, mutta päädyin kuuntelemaan sen äänikirjana työmatkojen aikana. Kuten aiemminkin äänikirjan laatu ja lukija ovat erinomaisia, mikä paransi huomattavasti seurattavuutta, ja omasta mielestäni nautinkin kirjan kuuntelemisesta enemmän.
"After serving out a year of hard labor in the salt mines of Endovier for her crimes, 18-year-old assassin Celaena Sardothien is dragged before the Crown Prince. Prince Dorian offers her her freedom on one condition: she must act as his champion in a competition to find a new royal assassin." - Goodreads
Throne of Glass muistutti heti alkumetreiltä saakka Maria V. Snyderin Poison Study - kirjaa, joka on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Hetken aikaa yhteneväisyydet häiritsivät, mutta lopulta ne unohtuivat täysin, ja uppouduin täysin kirjan maailmaan. Valittavasti huomasin kuitenkin vertailevani kirjaa liian usein Poison Studyyn.

Kuten edellisen lukemani kirjan kanssa (Kiltti tyttö), pidän uskomattoman paljon Maasin tyylistä kirjoittaa. Kertojat vaihtelevat Celaenan, Dorianin ja kirjoissa kolmantena päähenkilönä esiintyvän Chaol Westfallin välillä. Tässäkään kirjassa hahmojen menneisyyttä ei vuodateta suoraa lukijalle, ja tietoja paljastetaan pikkuhiljaa. En kuitenkaan tuntenut oloani läheskään yhtä petetyksi, vaan olin jopa vaikuttunut tästä. Kirjan yksi ehdottomista vahvuuksista on se, että Maas on onnistunut saamaan juonen etenemään oikeastaan koko ajan.

Throne of Glass sijoittuu täysin keksittyyn maailmaan, ja kirjassa on paljon sekä hahmoja että paikkoja. Asioiden esittelyä ajatellen kirja ottaa kyllä aikansa, ja verrattuna juonen nopea tempoisuuteen hahmojen tai maailman selittämisellä ei näytä olevan kiire mihinkään. Huomasin, etten muistanut puoliakaan sivuhenkilöistä, ja satunnaisesta mainitut paikan nimetkin ovat kerta toisensa jälkeen vierailta. Ensimmäinen kirja tuntuu keskittyvän uskonnon ja historian selittämiseen, enneminkin kuin maantieteen. Toivottavasti tulevissa osissa paneudutaan myös tähän puoleen maailmasta.

Tapojani kunnioittaen, nostettakoon vielä esille kirjan hahmot. Oletin juonen pyörivän Celaenan ja Dorianin ympärillä, olisihan kyseessä tyypillinen "valtion vihollinen rakastuu sen johtajaan, jota hän periaatteen vuoksi vihaa". Onneksi kuitenkin tosiaan kolmaskin hahmo liitettiin tarinaan, sillä olen, ja tulen aina varmasti olemaan Team Chaol, joka on hahmoista ehdottomasti pidettävin omasta mielestäni. Siinä missä Celaena on lähestulkoon ärsyttävän täydellinen ja Dorian rasittavan naivi ja tyypillinen nuorten kirjojen kuninkaallinen, Chaol on juuri sopivassa tasapainossa traagisuutta, sankaria, virkaintoista armeijatyyppiä ja romanttisen kiinnostuksen kohdetta.

Yhteenvetona todettakoon, että Poison Studyn tapaan Throne of Glass on juuri sellainen kirja, jonka lukemisesta nautin. Maailma ja hahmot ovat molemmat toimivia, ja sellaisia, että niiden pariin on mukava palata seuraavan kirjan parissa. Se ei ole aivot narikkaan teinihömppää, vaan kirja, jonka lukemisesta todella saa jotain irti, ja jatko-osan lukemista ei malta odottaa. Olen kuullut niin paljon hyvää Maasin kirjoista, että tämä tuskin jää viimeiseksi hänen teoksekseen, josta tulen blogiin kirjoittamaan.

Tämän bloggauksen kirjoittamisessa kesti kaiken kaikkiaan miltei kuukausi (koska yhdeltä istumalta sitä ei vain voi tehdä), joten tänä aikana olen jo saanut käsiini sarjan seuraavan osan, ja siitä arviota on syytä odotella lähiaikoina. 

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Sivujen välissä 5 vuotta!

Eilen pääsin töistä ajoissa, ja ehdin istuutua alas koneen ääreen. Minulla on ollut monta viikkoa kesken bloggauksen kirjoittaminen Sarah J. Maasin Throne of Glass'stä, ja muutama muukin kirja odottelee arvosteluansa. Olen yllättynyt, miten paljon viimeisen kuukauden aikana onkaan tullut luettua (kuusi kirjaa). Silmäilin vanhoja postauksiani, ja lukaisinkin pikaisesti läpi viime elokuussa julkaistun Sivujen välissä 2.0, joka ajoi minut lukemaan blogini ensimmäisistä ensimmäisen bloggauksen, 2011 julkaistun Sivujen välissä - Aloitus!

Ja silloin tajusin, että tänään tosiaan vietetään blogini viisi vuotissyntymäpäivää. Tuntuu omituiselta, että aika on kulunut näin nopeasti. Muistan edelleen, kuinka päätin juhannusaattona täysin spontaanisti aloittaa kirjoista bloggaamisen. Kuten varmasti julkaistujen tekstien määrästä näkyy (tosin olen poistellut rankalla kädellä vanhoja tekstejä), ei se välttämättä ole aina ollut paras idea, ja bloggaaminen on ollut hyvin epäjohdonmukaista kaikki nämä kuluneet vuodet. En ole ollut edes kovin aktiivisesti mukana kirjablogiyhteisössä. Siitä huolimatta (lähinnä tekohengityksen avulla) Sivujen välissä on onnistunut pysymään hengissä läpi koulukiireiden ja lukujumien täyttämien aikojen.

Tähän kohtaan voisi tietenkin lisätä joitain tilastollisia faktoja blogistani, mutta se tuskin on tarpeen ottaen huomioon, ettei sillä ole enää kunnollista menneisyyttä, kiitos nyt jo hieman kaduttavan puhdistukseni.
Sivujen välissä otti askeleita kohti vakavammin otettavaa blogia viime syksynä, kun sain vihdoinkin luotua sille erilaisiin sosiaalisiin medioihin tunnukset. Linkitän ne nyt tähän postaukseen, sillä en juurikaan ole niitä mainostellut menneinä aikoina. Aktiivisemmin kirjallista elämääni voi seurata Instagramissa, eikä keskeneräisiä ja karuja Facebook-sivuja kannata säikähtää, se on ikuisuusprojekti, jonka tulen saamaan päätökseen kesän aikana.
@hannandbooks (Instagram)
Facebook

Haluan kuitenkin kiittää kaikkia, jotka jaksavat lukea satunnaisia julkaisujani, ja niitä jotka edes nimellisesti seuraavat blogia! En ole vielä epäaktiivisuudestani huolimatta valmis luopumaan tästä projektista, joten on mukava huomata, etteivät kaikki ole kaikonneet hiljaisten kausien aikana :)

       - Hanna

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Gillian Flynn: Kiltti Tyttö

Elossa ollaan! Yllättäen (Ei todellakaan) olen onnistunut pitämään yli viiden kuukauden hiljaisuuden blogissani, mutta (jälleen kerran) selitys on todella hyvä. Ylityöllistin itseni fuksivuoden opinnoilla, ja nyt kesäloman alettua sain tartuttua valehtelematta ensimmäisen kerran "vapaa-ajan kirjaan" sitten joulun. Ja pakko todeta, että huh, minkä kirjan valitsinkin.

Kiltti tyttö julkaistiin 2012, jonka jälkeen se on noussut varmasti kaikkien vähänkään kirjamaailman trendejä seuraavien tietoon. Ostin sen omakseni jo aikoja sitten, ja siitä lähtien se on ollut kirja, joka kummittelee kirjahyllyssäni odottelemassa lukemista, mutta jota aina lykkää, "säästän tämän parempaan hetkeen". Jonka takia jouduin välttelemään kaksi vuotta juonipaljastuksia, koska kirjasta tuli elokuva vuonna 2014
"On Nickin ja Amyn viides vuosipäivä, ja Amy on kadonnut. Lattialla on verijälkiä. Nick jää kiinni ensin yhdestä, sitten toisesta valheesta. Se ei tunnu haittaavan häntä." -Goodreads
 Vaikka normaalisti haluan lukea juonipaljastukset etukäteen, ehkä vilkuilla muutamia sivuja kirjan loppupuolelta, nyt olin tyytyväinen, että maltoin mieleni ja luin Kiltin tytön tietämättä siitä mitään. On vähän hankala kirjoittaa kirjasta ilman, että paljastaa mitään tärkeää, joten jos haluatte lukea kirjan ilman mitään paljastuksia mahdollisia juonipaljastuksia edessä, lukeminen omalla vastuulla!


Olin hyvin vakuuttunut Flynnin kirjoitustyylistä. Siinä kertoja vaihteli luvuittain Nickin ja Amyn välillä, ja kirjassa elettiin sekä nykyisyyttä että mennyttä. Myös se, että kertojat olivat "epäluotettavia" oli ehdottomasti yksi niistä tekijöistä, jotka saivat minut pysymään kirjan äärellä. Koskaan ei voinut olla varma siitä, jättikö joku hahmoista kertomatta jotain tai valehteli lukijalle saadakseen oman asiansa vaikuttamaan uskottavammalta. Kerrontatavan vuoksi tunsin kuitenkin itseni satunnaisesti typeräksi, kun olin uskonut jotain hahmojen valhetta, ja se paljastuikin myöhemmin todeksi. Tämä kuitenkin vei kirjasta sen hohtoa, miksi lukijaa pitää tällä tavalla huijata?

Ihmeellistä kyllä, en löytänyt kirjasta oikeastaan yhtään mielytävää hahmoa. Sivuhenkilöissä oli ehkä ihan siedettäviä "kokonaisuuksia", mutta koska Nick ja Amy olivat niin suuressa keskiössä, etteivät muut hahmot juuri saaneet osuutta kirjassa. Mitä pääpariin tulee, en tiedä milloin viimeksi kirjassa on ollut niin sietämättömät päähenkilöt. Koko kirjan ajan jouduin vaihtamaan sitä, kumman puolella olin, mutta kirjan lopussa halusin vain päästä eroon pariskunnasta.

En tiedä, kirjoitustyylistä tai vihastuttavista hahmoista huolimatta, pidinkö Kiltistä tytöstä ihan niin paljoa, kuin mitä alun perin olin toivonut tai olettanut. Kirja oli paikoitellen hieman pitkäveteinen, ja huomasin silloin tällöin vilkuilevani sivunumeroita ja laskeskelevani kuinka monta sivua on vielä jäljellä. Ilokseni jännitys säilyi Kiltin tytön loppuun saakka, enkä ainakaan itse osannut arvata oikeastaan mitään, mitä jatkossa tulisi tapahtumaan, pääpiirteitä lukuunottamatta. Kirjan yleinen tunnelma oli selvästi raskaampi, kuin niissä kirjoissa mitä normaalisti luen. En kuitenkaan kokenut se olevan häiritsevää, ja se onkin yksi asia, mitä joskus kaipaan nuorten aikuisten kirjoja lukiessa.

Jos pitäisi näin yhden kirjan perusteella valita, lukisinko vielä Flynnin kirjoja, en tiedä tarttuisinko uuteen opukseen. Suosittelen kuitenkin lukemaan Kiltin tytön ihan vain sen juonen käänteiden, ja yllättävien suunnanmuutosten takia. Erityisesti, jos jännitys genrenä on mieleen, tämä kirja aika varmasti toimii!