maanantai 31. lokakuuta 2016

Helsingin kirjamessut: 3. päivä

(Näissä kaikissa kirjamessubloggauksissa näyttää olevan kovin yhtenäinen otsikointi...) Luvassa on siis viimeinen messupostaus, ja alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta esittelen samalla myös kirjahankintani.

Olemme perinteisesti käynyt isäni kanssa kirjamessuilla, joten viimeisen päivän annoin itseni unohtaa bloggarin roolin messuilla. Päivältä ei ole juurikaan kuvia esitellä, sillä puhelimeni muisti täyttyi milteipä heti ja huomasin asian vasta kotiin päästyäni.
      Lähdimme isäni toiveesta Messukeskukselle tavoitteena ehtiä kello 10:30 alkavaan HS Specialiin, jossa keskusteltiin Jari Aarnion tapausta tutkineiden journalistien, Susanna Reinbothin ja Minna Passin kanssa. Keskustelu osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi, ja huomasin pohtivani lähdekriittisesti sekä toimittajien että poliisin toimintaa tapaukseen liittyen. Luennoitsijat olisivat yliopistolla varmasti ylpeitä, kun opit ovat menneet perille. Siitä suuntasimme kuuntelemaan Terhi Rannelaa, joka kertoi kirjastaan Frau Roman Schatzin kanssa. Keskustelu oli ihanan joutuisaa, ja Schatz oli erittäin hyvä haastattelija!

Tämän jälkeen viimeinen messupäivä oli oikeastaan lähinnä kävelyä messualueella. Kävimme hieman huolellisemmin antikvariaattista puolta läpi. Muutamilla osastoilla myytiin vanhoja valokuvia, niiden kimpussa olisi jaksanut viettää tunteja. Valitettavasti tällä kertaa ei sattunut mitään sopivaa silmään, vaikka kauan puntaroin parin kuvan ostamista. Muutaman kirjaostoksen ja Ruoka & Viini messuilla piipahtamisen jälkeen oli aika heittää hyvästit messuille tämän vuoden osalta, ja alkaa suunnittelemaan ensi vuotta.

Kotimatka Jyväskylään sujui oikein rattoisasti tätä postausta luonnostellessa, ja vaikka äsken teki jo mieli käpertyä peiton alle (huomen aamun kahdeksan luento kauhistuttaa jo nyt), tämä postaus täytyy saada valmiiksi.

Kirjahankinnat

Oikeastaan kaikki messuostokseni olivat heräteostoksia, sellaisia jotka nappasin mukaan hyvän tarjouksen (tai jonkun muun "hyvän" syyn varjolla).

- Emmi Itärannan Kadotettujen kujien kaupunki, jonka löysin kovakantisena ainoastaan kymmenellä eurolla. Olen suunnitellut Itärannan kirjojen lukemista jo jonkin aikaa, joten tämä tarjous sattui kohdalle juuri oikeaan aikaan
- Itärannan kanssa samalla kerralla ostin myös Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia. Tästäkin olen kuullut niin paljon hyvää, että raaskin rahojani siihen sijottaa.
- Helsingin Sanomilta ostimme äidin kanssa yhteisiksi Heikki Aittokosken Narrien laivan ja Kuolemantanssin. Molempien aiheet vaikuttivat äärimmäisen mielenkiintoisilta, ja tämän vuoden kurssivalintoja ajatellen myös opiskelujen kannalta erittäin ajankohtaisilta.
- Kallein heräteostokseni oli ehdottomasti Don Rosan Ankka sarjakuva Sammon salaisuus. Piirtäjä oli perjantaina signeeraamassa teoksiansa, joten näin tilaisuuteni ja kiiruhdin ostamaan sarjakuvan jonka sain sitten omistuskirjoituksella varustettuna.
- Entäs jos... Vakavia tieteellisiä vastauksia mielikuvituksillisiin kysymyksiin (Randall Munroe) on kirja jota olen aieminkin selaillut. Nyt se sattui olemaan halvalla myytävänä. Kotona huomasin sen olevan lähän liian fysiikkapainotteinen humanistiaivoilleni, joten tässä oiva joululahja diplomi-insinööri sukulaiselle.
 - Maria Turtschaninoffin Maresi; olen jälleen kerran erittäin myöhässä suosittujen kirjojen kanssa, mutta jos muutkin ovat tykänneet, niin enköhän minäkin tästä pidä.
- Aziz Ansarin Modern Romance, yksi niistä kauniskantisista kirjoista Akateemisessa. Vaikutti ihan hauskalta sisälöllisestikin, eikä hintakaan ollut paha. Mutta suurin syy tässä oli kyllä estetiikka.
- Löysin puolivahingossa Eniten vituttaa kaikki kalenterin Gummeruksen osalta. Ehkä vähän turhake, mutten voinut vastustaa.

Kustantajilta arvostelukappaleita tarttui mukaan muutama. WSOYn ja Tammen bloggari aamiaisella oli jaossa paikalla olleiden kirjailijoiden teoksia. Nappasin matkaani mielenkiintoisimpien kuuloiset, eli Anja Snellmannin Lähestyminen, Tuula-Liina Variksen Huvilan sekä Riitta Jalosen Kirkkauden. Atenalta sen sijaan matkaan lähti Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän, jota varsinkin opiskelukaverini ovat kehuneet vuolaasti.

****

Yhteenvetona siis kirjamessut olivat varsin onnistunut kokemus. Messuviikonloppu on käynyt voimille, mutta on mukava tulevaisuudessakin muistella julkkisbongausta (erityisesti melkein yhteentörmäystä presidentti Sauli Niinistön[!!!!!] kanssa), sekä messujen hyvää fiilistä. Oli hauska päästä tutustumaan bloggareihin, ja ehkä tämä vähän madalsi kynnystä osallistua jatkossa blogimaailman tapahtumiin. Kirjahankintojen myötä loppuvuodeksi varmasti riittää lukemista, ja tuntuu siltä, että innostus blogata on jollain tavalla vähän palautunut.

Normaaliin blogiarkeen päästään varmaan tulevalla viikolla, huomiselle (siis käytännössä tälle päivälle) luvassa vielä lyhyen lyhyt postaus menneestä ja tulevasta kuukaudesta.

Messukeskukselle vielä iso kiitos bloggaripassista, joka mahdollisti näin laajan tutustumisen messuohjelmaan!

Tämän hetkiset fiilikset

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Helsingin kirjamessut: Päivä 2


Auringon nousu ennen aamiaista
Messujen toinen päivä osoittautui minun osalta perjantaihin verrattua melkeinpä kiireiseksi. Aamulla herätyskello soi puoli kahdeksalta, mutta tottuneena pommiin nukkujana nousin ylös puoli yhdeksältä. Sinänsä ongelmaa ei olisi ollut, ellei WSOYn ja Tammen järjestämä bloggariaamiainen olisi alkanut yhdeksältä. Koska pommiin nukkuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, hallitsen nopeat lähdöt, ja aikalailla tasan yhdeksäksi paikan päälle. Oli hauska nähdä lisää uusia bloggarikollegoita, ja tutustua samalla jollain tavalla paremmin tähän blogien ympärillä tapahtuvaan pöhinään.

Aamupalan lisäksi tarjolla oli viisi kirjailija haastattelua. Paikalla puhumassa olivat Claes Andersson, Anha Snellman, Tuula-Liina Varis, Hannu Mäkelä ja Riitta Jalonen. En entuudestaan tuntenut juurikaan näiden kirjailijoiden teoksia, mutta tilaisuus tarjosi paljon lukuvinkkejä, sekä herätteli ajatuksia aamukoomasta kiinnostavilla keskustelun aiheillaan.
     Andersson puhui vanhentumisesta ja kuolemasta, Snellman Syysprinssin filmatisoinnista sekä kirjoittamisesta, Varis keskittyi kirjaansa ja historiaan, sekä sen vaikutuksiin. Mäkelältä kuuli viisaita totuudesta ja sen subjektiivisuudesta, eikä Riitta Jalosen pohdiskelu uusimmasta kirjastaankaan jättänyt kylmäksi. Kirjailijat vastailivat vielä bloggareiden kysymyksiin, ja syntyipä lopuksi pienimuotoista keskustelua blogien merkityksestä kirjallisuus kritiikissä.

Vähän puolivahingossa eksyin aamiaiselta Atenan järjestämälle bloggaritilaisuudelle, jossa kirjailijat Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen keskustelivat kustannustoimittaja Kanerva Eskolan johdolla mm. bloggaamisesta, kirjoittamisesta, blogien lukijoiden ja kirjoittajan suhteesta sekä siitä miten eri alustat vaikuttavat kirjoittamiseen.

Kun Atenan tilaisuus päättyi, kiiruhdimme muutaman bloggaajatoverin kanssa Boknäsin osastolle, jonne oltiin suunniteltu epävirallista bloggaritapaamista. Uusia naamoja oli vaikka millä mitalla, ja varmasti monen kanssa olisi ollut vielä hauska vaihtaa vähän useampikin sana. En ehtinyt olemaan paikalla kuin vajaat kolme varttia, sillä Paperi T (Henri Pulkkinen) oli puhumassa rapistä ja runoudesta yhdellä messulavoista. Juostuani aluksi aivan väärälle puolelle messuhallia ja hetken ihmeteltyäni onnistuin löytämään oikeaan paikkaan. Ehdin nähdä viimeisen lyhyt elokuvan ohjelmasta Valkokankaalla saamelainen elokuva, ja harmittaa kyllä, etten tajunnut mennä paikalle aiemmin!

Pulkkinen oli luontevan ja rennon oloinen puhuja, ja häntä olisi ollut ilo kuunnella pidemmänkin aikaa. Valitettavasti haastattelu jäi suht lyhyeksi. Se sai kuitenkin innon tarttua Paperi Tn runoteokseen Post-Alfa, joka on lojunut pöydälläni lukuinspiraatiota odottelemassa.

Tämän jälkeen vaeltelin ympäri messuhallia, kävin syömässä (ylihinnoitellun) Hesburger aterian, ja vaeltelin vielä vähän lisää. Löysin hieman vahingossa muutaman halvan kirjan, jotka ostin viime metreillä mukaani. Vähän ennen kolme kävin hakemassa takkini ja suuntasin kohti kotia.
     Illasta tuli vielä toiminnan täyteinen siinä määrin, että täytyi lähteä hankkimaan minulle mekkoa parin viikon päässä häämöttäviin vuosijuhliin. Parin tunnin reissu onneksi tuotti tulosta.

Huomisessa (teknisesti tänään) häämöttää viimeinen messupäivä ja paluumatka Jyväskylään. Olen muutenkin huono kuuntelemaan keskusteluja, joten messulehteen on merkitty ainoastaan yksi ohjelma joka kiinnostaisi. Huominen on omistettu lähinnä kahden euron kirjoille ja antikvariaatti puolelle. Muutama täsmäostos kummittelee vielä mielessä.

Tästä tuli sen verran pitkä postaus, että taidan lopetella näihin tunnelmiin. Huomenna luvassa ainakin kolmannen päivän raportti, ja ehkä erillinen kirjaostospostaus. Sanotaanko, että _yritin_ hillitä itseni kirjahankintojen saralla, mutta yritykseksi se näyttäisi myös jäävän.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Helsingin kirjamessut: Ensimmäinen messupäivä

Kirjamessupäivä 1/3 on nyt paketoitu, ja omaksi ilokseni sain postauksenkin siitä kirjoitettua tämän päivän aikana. Tämän jälkeen luvassa siis vielä ainakin kaksi messutekstiä lisää, ja jos kirjoja tulee hankittua liikaa, niistä luvassa oma kuvapainotteinen postaus joko sunnuntaina tai maanantaina.

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa jotain alkufiilistelypostausta, mutta alkufiiliksiä ei juuri ollut koulukiireiden ja yleisen saamattomuuden takia. Aamun ajatuksena oli, että jännittää lähteä messuilemaan näin bloggarina. Messulehteen tutustumatta, ja aikataulusta kaikinpuolin myöhässä lähdin suuntaamaan kohti Messukeskusta vähän ennen kolmea. Ilmainen parkkipaikka pelasti päiväni, sillä julkisilla olisi kulunut vähintään puoli tuntia pidempää.

Ensimmäisen messupäiväni olin pyhittänyt päämäärättömälle vaeltelulle. Heti sisälle päästyäni (harhailin hetken naulakkoa etsiessä, mutta sitä ei lasketa) istahdin hylättynä löydetyn messulehden kanssa KirjaKallion lavalle kuuntelemaan keskustelua sarjakuvista. Todellisuudessa pidin kuitenkin sometaukoa, ja bongailin kiinnostavimpia keskusteluja. KirjaKallion menoa katsellessa oli hauska myös fiilistellä omia muistoja kyseisestä projektista. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, vaikka todellisuudessa välissä on ollut ainoastaan yhdet messut.

Oikeastaan aika vahingossa eksyin Boknäsin osastolle, kun lähdin suunnistamaan KirjaKalliolta eteenpäin. Siellä pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa ikinä bloggarikollegoita. Oli hauska yhdistellä naamoja blogeihin!

Kirjoja lähti kotiin mukanani kaksi kappaletta. Mitään erityistä hankintalistaa minulla ei näille messuille ole, mutta tänäänkin löytyi monta kiinnostavaa teosta, joiden hankintaa kyllä ehdottomasti harkitsen. Esittelen teokset kuitenkin vasta sunnuntain postauksessa, ihan jo vaan siksi, että tajuaisi miten paljon on taas mennyt käyttämään rahaa. Pitää yrittää säilyttää kontrolli, sillä en haluaisi Jyväskylään alkaa raahaamaan kovin monen kilon lisäpainoa.

Huomiselle suunnitelmia ei juurikaan vielä ole, mutta eiköhän messulehteä tule silmäiltyä vielä tässä illan mittaa. Voi olla, että päivittelen vielä tulevia suunnitelmia tähän postaukseen.
Tulkaahan vetäisemään hihasta jos satutte ohi kulkemaan, itse en välttämättä tunnista, saatika sitten huomaa!

Akateemisessa oli ehkä maailman kauneimpia englannin kielisiä kirjoja. Nyt täytyy yrittää kerätä kaikki itsekurin rippeet, etten osta mitään pelkästään kansien perusteella

tiistai 25. lokakuuta 2016

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Jotenkin onnistuin täysin ohittamaan Punaisen kuningattaren julkaisun, jonka tilaamista olen monta kertaa ehtinyt pohdiskella, mutten jostain syystä koskaan ole saanut aikaan. Suomennos on julkaistu heinäkuussa, minkä merkeissä lähestyin kustantamo Aula & Co. ja kysyin olisiko minun mahdollista saada teoksesta arvostelukappale. Mikä ilokseni onnistui. Luin kirjan yli kuukausi sitten, mutta sattuneesta motivaation puutteesta bloggaus on roikkunut luonnoksissa viimeistelmättömänä siitä saakka.
"Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee. 
Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa. 
Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa." - Aula & Co.

Olen viime aikoina lukenut oikeastaan pelkästään YA-fantasiaa, joten aloitellessani Punaista kuningatarta minua vähän jopa jännitti mitä olisi luvassa; perinteisiä fantasiakliseitä vai jotain uutta ja mullistavaa. Vastauksena voisi sanoa, että vähän molempia.

Kirjaa lukiessa kyllä huomasi hyvin miksi sitä on verrattu Game of Thronesiin ja Nälkäpeliin. Itselleni tuli todella usein vähän "fantasiadystopia" fiilis Punaisesta kuningattaresta. Mikä varmasti on yksi isoimmista tekijöistä, että kirjan miljöö osui ja upposi. Moderniuus fantasiakirjallisuudessa ei ole ainakaan minun lukemassani kirjallisuudessa kovinkaan yleistä, joten huomasin innostuvani yllättävän paljon metrotunneleista, urbaaneista kaupungeista ja aseista miekkojen sijasta.

Yksi niistä kliseistä, joihin kirja lankeaa, on sen päähenkilöiden ihmissuhteet. Vaikka suoranainen kolmiodraama ehkä vältettiin, huomasin turhautuvani suuresti siitä, että jälleen kerran kirjan vahvalla naispäähenkilöllä ei ole naispuolisia ystäviä. Se yksi ainoa, ei perheeseen kuuluva kaveri on mies. Tyttöjen ja naisten välistä ystävyyttä kuvataan mielestäni ihan liian vähän fantasia- ja dystopiakirjallisuudessa.
         Rakkausosuus kirjasta jäi minulle vielä aika isoksi kysymysmerkiksi, sillä potenttiaalisia kosijoita tarjoiltiin Marelle kirjassa enemmän kuin laki sallii. Normaalisi ensimmäisen kirjan aikana sitä valitsee suosikkisulhasehdokkaan päähenkilölle, mutta minussa kukaan näistä ei vielä oikein kolahtanut kunnolla.
         Punaisessa kuningattaressa keskitytään kuitenkin paljon sisarusten välisiin suhteisiin, joka on vaihtelua normaaliin. Maren perhe on kokoajan läsnä kirjassa, samoin prinssien välinen sisarussuhde sekä kuningasperheen "uusioperheys". Onneksi kaikista ihmissuhdekuvioista huolimatta kirjan tapahtumia ja henkilöitä on helppo seurata. Valitettavasti muutamat hahmoista jäävät lukijalle ehkä hieman pinnallisiksi.

Punainen kuningatar oli oikein positiivinen yllätys. On hauska huomata, että uutta fantasiaa vielä löytyy, eikä juonet toista itseään siitä huolimatta, että saman genren kirjoja on tullut luettua valtava määrä. Suomennos on mielestäni onnistunut muutamia omituisia sanavalintoja lukuunottamatta, joten siltäkään saralta ei ole valittamista. Ne satunnaiset kliseet unohtuvat nopea tempoisen kirjan vauhdissa. Olen huono lukemaan sarjojen seuraavia osia, joten en vielä uskalla vannoa jatkavani tätä sarjaa eteenpäin. Ehkä joku päivä, aika näyttää sen. 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Re-read 1: Harry Potter ja viisasten kivi

Pottereiden uudelleenluku on ollut jo pitkän aikaa tavoitteena. Yleensä olen päässyt Liekehtivään pikariin saakka, mutta sitten se on kuihtunut siihen, koska en halua lukea Feeniksin kiltaa. Viime kesänä kävi jälleen kerran näin, mutta tämän vuoden tavoitteena olisi päästä neljännen kirjan yli. En edes muista mitä Puoliverisessä prinssissä tapahtuu, joten nyt on aika verestää muistoja.

Samalla halusin kuitenkin aloittaa uuden "postaussarjan". Tarkoituksena on siis lukea uudelleen kirjoja, jotka ovat jostain syystä jäänyt mukavana lukukokemuksen päähän, tai joista olisi ollut hauska blogata, mutta lukemisesta on kuitenkin jo jonkin aikaa vierähtänyt. Käytän näissä otsikoissa, sekä tunnisteena tuota Re-read:ia.

Ja ihan ansaitusti tämän "sarjan" aloittaa Harry Potter ja viisastenkivi.

Kaikenkaikkiaan olen lukenut ensimmäisen Potterin varmaan viidestä kymmeneen kertaan. Niin usein kuitenkin, että osaan tapahtumat aikalailla ulkoa. Viisastenkivi ei kuitenkaan missään tapauksessa ole suosikkini, pikemminkin se välttämätön "paha", joka on ohitettava, että pääsee parempien seikkailujen ääreen. Vaikka eihän nytkään huonosta kirjasta puhuta.

Ehkä ilahduttavinta tätä lukiessa on se, että tietää mitä tapahtuu. Ensimmäisillä sivuilla mainitaan ohimennen Sirius Musta. Ennen kuin luki Azkabanin vangin, ei tällä nimellä juuri ole merkitystä. Paitsi nyt, kun tietää enemmän kuin pitäisi. Niin monet pienet asiat saavat aivan uuden merkityksen, kun ne näkee palaavan lukijan silmin.

Tietenkin ensimmäisessä Potterissa on aina myös se nostalgiatekijä, joka lämmittää sydäntä, kun tarttuu uudelleen nyt jo vähän kulahtaneeseen ja kellertyneeseen kirjaan. On hauska palata niihin fiiliksiin, joita kirja herätti ensimmäisellä luokalla, varsinkin, kun huomaa, ettei tältä osin itse ole muuttunut juurikaan. Potterit on aina Pottereita.

Varsinkaan tästä ensimmäisestä kirjasta on vaikea repiä kovinkaan pitkää tekstiä, koska olen lukenut sen vuosien aikana niin monta kertaa. Azkabanin vangista eteenpäin on minulle kuitenkin "vierasta aluetta", sillä en muista lukeneeni kirjoja neljä - kuusi kuin ehkä maksimissaan kaksi kertaa. Oletettavasti seuraava Potter-maraton postaus tuleekin olemaan yhdistelmä Salaisuuksien kammiosta ja Azkabanin vangista, kunhan vain pääsen niihin käsiksi.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Syyskuun koonti & lokakuun suunnitelmat

Syyskuun avainteemaksi muodostui minun kohdallani ehdottomasti motivaation puute. Se on onnistunut ujuttautumaan kaikille elämän- sekä olemisen osa-alueille, mikä on ollut yllättävän tuskastuttavaa. Koulu ei innosta, bloggaaminen, Instagramin ylläpitäminen, jopa Netflixin katselu tuntuu jotenkin puuduttavan arkiselta. Onneksi sentään kirjojen luku ja salilla käyminen on tuonut vaihtelua muuten lähinnä katon tuijottamisesta koostuvaan arkeen.

Samalla syyskuu on tuntunut kestävän vähintään kaksi kertaa normaalia kuuta pidempää. Berliinistä paluusta on todellisuudessa reilu kaksikymmentä päivää, ja Jyväskylässäkin olen vasta kolmatta viikkoa. Täytyy toivoa, että lokakuu toisi mukanaan motivaation ja nopeammin kuluvan ajan.

Syyskuun TBR-listasta suoriuduin ihan kunnialla, ja kaiken kaikkiaan ehdin lukea seitsemän kirjaa.
Luetut:
Six of Crows, Leigh Bardugo
Harry Potter ja viisastenkivi, J.K. Rowling (bloggaus tulossa)
The Cure for Dreaming, Cat Winters
Rakkautta vainoaikana, Mika Waltari
Punainen kuningatar, Victoria Aveyard (bloggaus tulossa)
A Darker Shade of Magic, V.E. Schwap (bloggaus tulossa)
Fangirl, Rainbow Rowell (bloggaus tulossa)

Lokakuun TBR (+ muut suunnitelmat):
Tavoitteena olisi lukea hieman runoutta, sekä enemmän todelliseen maailmaan sijoittuvaa YA-kirjallisuutta (epäilen erityisesti jälkimmäisen toteutumista...). Tosin prioriteettinä on lukea Six of Crowsin jatko-osa Crooked Kingdom, jonka sain hyppysiini tämän viikon alussa, mutta mitä en ole vielä uskaltanut avata. Joten lokakuun lukusuunnitelmissa on ainakin seuraavat kirjat:
Post-Alfa, Paperi T
Spoon River antologia, Edward Lee Masters
Crooked Kingdom, Leigh Bardugo
Eleanor & Park, Rainbow Rowell
Anna and the French Kiss, Stephanie Perkins
Eliitti, Keira Cass

Lokakuu on muutenkin jännittävä kuukausi, jossa on paljon odottamista. Kandintyön merkeissä matkustan Helsinkiin Kansallisarkistoon etsimään mahdollista aihetta, luvassa on tupareita ja sitsit, mutta ehkä näin blogin kannalta tärkein on tietenkin Helsingin kirjamessut.
        Olen ensimmäistä kertaa paikalla bloggarina, mikä jo pelkästään jännittää. Toivon, että saisin aikatauluni järjesteltyä siten että voisin joka päivä paikalle raahautua, mutta tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että ainakin torstai jää minulta välistä.

Elo- ja syyskuun kirjahankitoihin keskityn hieman enemmän omassa postauksessa, sillä niitä on kertynyt jonkin verran, eikä kannata tässä samassa postauksessa alkaa niitä kirjoja luetella.