sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Naistenviikko: Feministin TBR

(Kuvat luvassa myöhemmin)

Kirjablogeissa on vietetty tällä viikolla naistenviikkoa. Tuijata. Kulttuuripohdintoja - blogissa haastettiin bloggaajia kirjoittamaan naisteemaisia postauksia, naisnäkökulmasta, naiskirjailijoista, mitä tahansa.

Minulla oli suunnitelma. Tiesin jo monta viikkoa etukäteen mistä tulisin kirjoittamaan. Ja sitten tämä viikko alkoi, ja ideani kariutui. Ensinnäkin päivistäni tuli oletettua hektisempiä ja muutenkin kirjoittaminen tuntui ontuvan. Toisekseen haluamani kirja ei saapunut kirjastoon ajoissa, joten arvostelun sijasta päätin koota pienimuotoisen TBR-listan.
     En häpeä kutsua itseäni feministiksi. Viimeisen vuoden aikana olen ehtinyt tutustumaan sekä opintojen että oman kiinnostukseni vuoksi tähän aatteeseen, ja huomannut sen kiehtovan aiempaa enemmän. Sen takia olen "omistanut" pienen osan parinsadan kirjan lukulistaltani kirjoiksi, jotka kaikki voisi tavalla tai toisella luovitella feministisiksi kirjoiksi. 

1. Toinen sukupuoli, Simone De Bevuoir
Teimme esitelmän feminismistä koulussa. Sen yhteydessä jouduin hieman googlailemaan De Bevuoirin Toisessa sukupuolessa esittämää teoriaa, ja huomasin kiinnostuvani siitä. Aloitin lukemaan tätä kirjaa (joka on muuten aivan valtavan kokoinen, jopa kahteen osaan jaettuna.) jo keväällä, mutta tarkoituksena olisi paneutua siihen tarkemmin syksyllä uudelleen. 

2. Roxane Gay, Bad Feminist
Kyseessä on esseekokoelma, jossa pohditaan feminismiä, Gayn omia kokemuksia ja kasvua, populaarikulttuuria ja ihonväriä. Ystäväni suositteli tätä minulle, joten hankin kirjan sen takia. Olen yrittänyt aloittaa tätä kirjaa parikin kertaa, mutta esseekokoelma on tuntunut "hankalalta" luettavalta, kun kirjan aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, jolloin siinä ei ole sellaista kokonaisuuden tuntua. Suurimmaksi osaksi siis lukijassa on vika, ensimmäiset esseet vaikuttivat oikein mielenkiintoisilta!

3. Jessica Valenti, Full Frontal Feminism, A Young Woman's Guide to Why Feminism Matters
Otsikko kuulosti kiinnostavalta, ja pääasiassa olen lukenut ainoastaan kehuja Valentin kirjoista. Arvostelujen perusteella kyseessä on enemmän Feminismin 101, eikä välttämättä mikään tajunnan räjäyttävä teoreettinen kirja, kuten esimerkiksi Toinen sukupuoli. Goodreadsissa kirja on tuntunut saavan yllättävän paljon kritiikkiä, mutta päätin työntää ne syrjään ja katsoa itse mitä mieltä olen tästä kirjasta.

4. Jessica Valenti, He's Stud, She's a Slut and 49 Other Double Standards Every Woman Should Know
Kaksinaismoralismi on kiehtova aihe, ja jos siitä on kirjoitettu kirja, miksipä ei lukisi sitä. Jälleen kerran samat ihmiset olivat käyneet Goodreadsissa kärkkäästikin arvostelemassa tätä kirjaa (täytyy lopettaa arvioiden lukeminen ennen kuin itse on lukenut kirjan). Ehdin selailla kirjaa, eikä se mielestäni näyttänyt niin "huonolta", kun mitä arvostelut antaisivat ymmärtää. 

5. Caitlin Moran, Naisena olemisen taito
Näistä kirjoista tämänkin olen ehtinyt aloittaa. Ihan kunnolla, olen päässyt yli puolen välissä muutaman viime päivän aikana. Moranin tapa kertoa feminismistä on sidottu hänen omaan kasvutarinaansa, mikä ei mielestäni ole ollenkaan hullumpi tapa kertoa näistä asioista. Hänen tyylinsä on jossain tapauksissa ilmeisesti suututtanut lukijoita, mutta omasta mielestäni se on juuri sopivan rento ja ei liian vakavasti otettava, vaikka kirja tarjoaa hyviä näkökulmia kaikesta huolimatta.

6. Susan J. Douglas, The Rise of Enlightened Sexism: How Pop Culture Tooks Us from Girl Power to Girls Gone Wild
Jos kaksinaismoralismi on kirjan aiheena kiinnostava, niin varmasti myös populaarikulttuuri on. Ilmeisesti kirjassa käsitellään naisten rooleja televisiossa ja elokuvissa. Tämän listan kirjoista tiedän kaikista vähiten tästä. En ole vielä saanut sitä käsiini, joten muista poiketen en ole päässyt pläräämään tätä vielä kunnolla. Kaikesta huolimatta odotan tätä kirjaa sormet syyhyten.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Marissa Meyer: Scarlet

Aiemmin bloggasin Marissa Meyerin Cinderistä, joka on ensimmäinen osa The Lunar Chronicles sarjassa. Kuten oletinkin, en kauaa onnistunut pysymään erossa sarjan toisesta osasta Scarletista.
"Scarlet Benoit’s grandmother is missing. It turns out there are many things Scarlet doesn’t know about her grandmother or the grave danger she has lived in her whole life. When Scarlet encounters Wolf, a street fighter who may have information as to her grandmother’s whereabouts, she is loath to trust this stranger, but is inexplicably drawn to him, and he to her. As Scarlet and Wolf unravel one mystery, they encounter another when they meet Cinder. Now, all of them must stay one step ahead of the vicious Lunar Queen Levana, who will do anything for the handsome Prince Kai to become her husband, her king, her prisoner. " Goodreads
Huhut pitivät paikkaansa. Scarlet on mielestäni selvästi parempi, kuin edeltäjänsä Cinder (jolle annoin 4½/5, mikä kertoo kaiken tarvittavan ensimmäisen kirja tasosta.) Omat odotukseni eivät kaikesta hehkutuksesta huolimatta olleet kovinkaan korkealla Scarletia kohtaan, koska Youtubessa seikkaillessani törmäsin arvosteluun, jossa kirjaa sanottiin tapahtumaköyhäksi ja tylsäksi, eikä se vie tarinaa kuulemma eteenpäin. Tämän takia pelkäsin ainoastaan heittäväni aikaan hukkaan edeltäjäänsäkin paksumman kirjan kanssa.

Scarletissa paneudutaan syvemmälle Cinderin menneisyyteen samalla, kun maailman tulevaisuus on vaakalaudalla. Tämän kirjan päähenkilön, Scarletin, elämä kietoutuu sulavasti mukaan tarinaan, ja kaiken lisäksi lukijalle vielä esitellään lisäksi kaksi uutta, seuraavien osien kannalta tärkeää hahmoa, Wolf ja Carswell Thorne. Tarina kerrotaan useamman henkilön näkökulmasta, mikä antaa laajan kuvan tapahtumista, eikä toteutuskaan onnu.

Tarina, joka toimii Scarletin perustana on nimestäkin päätellen Punahilkka, mutta samalla siinä on tiettyjä elementtejä Kaunottaresta ja hirviöstä. Kumpaakin tarinaa on käytetty sopivassa määrin, ja samalla Meyer tuo riittävästi omia, uudistavia elementtejä kirjaan. Pidän valtavasti sekä Scarletista että Wolfista päähenkilöinä, mutta myös Cinderistä kuoriutui selvästi mukavampi hahmo kuin edellisessä kirjassa. Eikä uutena hahmona mukaan tuleva Carswell Thorne kalpene muiden rinnalla, joka on varmasti saanut inspiraatiota Han Solosta.
        On hauskaa, että hahmot alkavat "kerääntymään" pikkuhiljaa kirjojen edetessä, jolloin lukijalla on hyvin aikaa opetella tutustumaan, ja muistamaan jokainen päähenkilöistä. Ilmeisesti jokainen neljästä kirjasta tuo mukanaan vähintään kaksi juonen kannalta tärkeää hahmoa. Sen takia tämä on ehdottomasti hyvä ratkaisu verrattuna siihen, että kaikki olisi esitelty yhdessä rysäyksessä.

Paksuudestaan huolimatta Scarlet on saanut paikkansa lempikirjojeni joukossa. Paksuudestaan, ja hieman edellistä kirjaa hitaammasta tahdista huolimatta tarina pitää otteessaan, enkä itse ainakaan ehtinyt tylsistyä. Sujuva kerronta, joka liittyy vaivattomasti edellisiin tapahtumiin on piste i:n päällä. En malta odottaa, että saan luettua loppuun jo aloittamani Cressin (lukumaratonissa luetut 120 sivua).

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Marissa Meyer: Cinder

Cinder on ollut lukulistallani joulusta 2014 saakka. Aloitin sen äänikirjana, kun lajittelin joulukortteja postissa ruuhka-apulaisena. Silloin tarina kyborgi mekaanikosta ja prinssistä ei iskenyt. Myöhemmin kuitenkin luin sarjan muista osista, ja nyt kesäkuussa oli vihdoin aika lukea tämä kirja.
"Cinder, a gifted mechanic, is a cyborg. She’s a second-class citizen with a mysterious past, reviled by her stepmother and blamed for her stepsister’s illness. But when her life becomes intertwined with the handsome Prince Kai’s, she suddenly finds herself at the center of an intergalactic struggle, and a forbidden attraction. Caught between duty and freedom, loyalty and betrayal, she must uncover secrets about her past in order to protect her world’s future"Goodreads
Luin ja kuuntelin Cinderiä aina siten, mikä parhaiten sattui tilanteeseen sopimaan, joten yllättävän vauhdikkaasti lopulta onnistuin ahmimaan Meyerin kirjan, jonka pituus kauhistutti hieman aluksi, myönnettäköön. Ensimmäinen ajatukseni Cinderin alas laskettuani, oli kysymys. Miksi en koskaan lukenut tätä aikaisemmin? Eikä pituus lopulta tuntunut oikeastaan missään, sillä tarina oli tosiaan erittäin koukuttava.

Ehkä tökkivin asia Cinderissä lopulta olikin se, että se on Tuhkimon uudelleenkerronta. En ole koskaan ollut kyseisen sadun suurin fani. Cinder on ehdottomasti erilainen Tuhkimo, aikaansaava ja vahva hahmo verrattuna esikuvaansa, mikä lämmitti mieltäni lukiessa. Mutta silti, tarina ei näiltä osin ollut niin täydellinen kuin se olisi voinut olla. Tämä on kuitenkin aika pieni vika, ottaen huomioon, että kirja on muuten niin hyvä.

Cinder on jälleen yksi niitä sarjan ensimmäisiä osia, joka ei sorru turhaan selittelyyn. Tästä huolimatta siinä on valtavan paljon infoa yhdelle kerralle sulateltavaksi. Maailma on kirjassa taitavasti rakennettu, ja erilainen muihin tulevaisuuteen sijoittuviin kirjoihin verrattuna. Tähän on montain syytä. Esimerkiksi se, että kirja kattaa koko maailman, eikä vain yhtä mannerta, ja kuuta asuttava Lunar-kansa on sellainen, mitä ei ihan jokaisesta kirjasta löydy.

Valitettavasti kirja on jossain määrin ennalta-arvattava, mikä harmitti aluksi, mutta vauhtiin päästyä tämä ei haitannut, sillä en alunperin olettanutkaan tämän kirjan tarjoavan suuriakaan tajunnanräjäyttäviä juonenkäänteitä. Ennalta-arvattavuutta muutenkin tasoitteli se, että muut asiat toimivat niin hyvin. Hahmot on pidetäviä, tapahtumia riittää kirja pituudesta huolimatta ja koko sarjan konsepti on niin toimiva, että paikoittain kliseisiin lankeava juoni ei ole ongelma.

Olen kuullut huhua, että the Lunar Chronicles paranee kirja kirjalta, ja sitä kyllä odotankin. Cinder on vahva aloitus sarjalle, ja kuvausten perusteella Scarlet, Cress ja Winter jatkavat samalla radalla. Viime aikoina olen tehnyt onnistuneita kirjavalintoja, joihin Meyerin kirja myös lukeutuu. Mielenkiinnolla odotankin, millaisia ratkaisuja on tehty tulevissa kirjoissa, ja miten tarina punoutuu lopulta yhteen.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Sarah J. Maas: A Court of Thrones and Roses

Lukumaratonista on selvitty, ja nyt on aika palata takaisin normaaliin arkeen myös täällä blogin puolella. Tämä teksti on jo vähän aikaa odotellut julkaisemista luonnoksissani, ja nyt vihdoinkin on senkin aika.
"When nineteen-year-old huntress Feyre kills a wolf in the woods, a beast-like creature arrives to demand retribution for it. Dragged to a treacherous magical land she only knows about from legends, Feyre discovers that her captor is not an animal, but Tamlin—one of the lethal, immortal faeries who once ruled their world.
As she dwells on his estate, her feelings for Tamlin transform from icy hostility into a fiery passion that burns through every lie and warning she's been told about the beautiful, dangerous world of the Fae. But an ancient, wicked shadow grows over the faerie lands, and Feyre must find a way to stop it... or doom Tamlin—and his world—forever." - Goodreads

Vaikka olen ehtinyt lukemaan vasta kolme Sarah J. Maasin kirjaa, olen täysin myyty hänen tavalleen kertoa ja kuljettaa tarinaa. Sekä Throne of Glass ja Crown of Midnight osoittivat tämän, ja A Court of Thorns and Roses jatkoi samoilla vahvoilla linjoilla. Vakuutuin vielä enemmän hänen kirjoitustyylistään tätä kirjaa lukiessani, sillä tekstistä pystyi erottamaan, muustakin kuin henkilöistä tai tarinasta, että nyt ei ole kyseessä Throne of Glass.

Kaunotar ja hirviö uudelleenkerronta viehätti. Jos rakastan jotain enemmän kuin näitä uudelleenkerrontoja, niin sitä, kun uudelleenkerrota on Kaunottaresta ja hirviöstä. Parin viimeisen kuukauden aikana lukulistallani on ollut jo useampi samaan tarinaan liittyvä kirja, jotka olen kaikki ahminut lähestulkoon yhdeltä istumalta. Eikä A Court of Thornes and Roses ollut missään tapauksessa pettymys näiden joukossa.
       Kuten muutkin Maasin kirjat, tämäkin tuntui jakautumaan jossain määrin kahteen osaan. Toisin kuin Crown of Midnightissa, toinen osa sijoittui aikalailla kirjan loppuun. Tästä syystä tuntui, että juoni alkaa turhaa kiirehtiä eteenpäin, ja loppu tuodaan lukijalle aikamoisella ryminällä, eikä se ole, ainakaan mielestäni, yhtä yhtenäinen muun tarinan kanssa.

Jollain tavalla jopa poikkeuksellisesti kirjassa kaikki hahmot ovat todella pidettäviä. Hirviö osa on tässäkin uudelleenkerronnassa vähän tylsä. Pelkkä naamio kasvojen päällä, mutta muuten vetävä miespäähenkilö ei välttämättä vastannut mielikuvaani, joka on voimakkaasti Disneyn ohjaileman eläimellisen pedon puolella. Hahmoista eniten huomasin pitäväni Lucienista, kirjan yhdestä sivuhenkilöstä. Huomasin toivovani enemmän hänen ja Feyren välisiä hetkiä, kuin Feyren ja päähenkilömies Tamlinin.

Kirjaa lukiessa onnistuin paljastamaan itselleni seuraavasta kirjasta juonipaljastuksia, ja voin suositella, että älkää tehkö sitä. Oma suhtautumiseni erinäisiin hahmoihin muuttui aivan valtavasti. Sekä posiivisesti että negatiivisesti. Mikä sitten samalla myös latisti lukufiilisikiä jonkin verran. Tämä tapahtui hieman ennen kirjan loppua, ja siinä vaiheessa toivoin vai kirjan olevan ohi, että pääsisin seuraavan kirjan pariin.

Huolimatta juonipaljastuksien aiheuttamista tuntemuksista, en ollut enää muutaman tunnin päästä yhtä epätoivoisesti aloittamassa sarjan seuraavaa osaa, ja siinä tilassa olen edelleenkin. Vaikka A Court of Thorns and Roses oli erittäin hyvä kirja, ei se mielestäni aivan tavoittanut Maasin muiden kirjojen loistoa. Joissain kohdissa hieman esimerkiksi Throne of Glassia aikuisemmalta vaikuttava kirja on kuitenkin sellainen, että sarjan seuraava osa on varmasti listallani odottamassa lukemista.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Lukumaraton - koonti

Kesälukumaraton on nyt takanapäin, ja nyt pari tuntia myöhemmin on aika kirjoitella koontipostausta tästä kokemuksesta. Kuten on varmasti monta kertaa jo mainittu, osallistuin nyt ensimmäistä kertaa lukumaratoniin ikinä. Viisi vuotta blogattuani vihdoinkin oli ehkä aika tämäkin tehdä.

Maratonia lähdin toteuttamaan avoimin mielin, edeltäviä fiiliksiä voi käydä lukemassa täältä. Aloin lukemaan kirjaa 9.7. kello 20 ja lopetin tänään samaan aikaan. Tavoitteena oli lukea yksi kokonainen kirja, ja ilokseni sain merkittyä luetuksi yhden kokonaisen kirjan ja yhden aiemmin aloitetun. Sen lisäksi pääsin hyvään vauhtiin kolmannen kirjan osalta. 

Luetut kirjat:
- Lupaathan tappaa itsesi, Florian Huber (Luettu loppuun, 88 sivua)
- The Cruel Beauty, Rosamund Hodge (Luettu kokonaan, 342 sivua)
- Cress, Marissa Meyer (Luettu 120 sivua

Kaikkiaan ehdin siis lukemaan 550 sivua näiden 24 tunnin aikana. 

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli hauska kokemus, ja varmasti osallistun maratonille uudelleen. Eilen illalla luin niin intensiivisesti, että olin nukahtanut yöllä kirjan kanssa. Sunnuntaina lukeminen ei sitten lähtenyt aivan samalla vauhtiin kun edellisenä päivänä. Nukuin 11 saakka, myöhemmin jouduimme pelastamaan lentämistä opetteleviä sinitiaisia autotieltä, käytiin syömässä sushia ja kävin ajelemassa autolla. Viimeiset kaksi tuntia oli kuitenkin tehokasta lukuaikaa. Iloisena yllätyksenä minulle tuli, että lukumaratonin tiimoilta minua haastateltiin Keskisuomalaisen kulttuurisivuille! Eipä tätäkään aikaisemmin ole tullut koettua.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Päivittyvä lukumaraton postaus

Blogistanian vuosittainen kesälukumaraton on täällä. Sitä emännöi Ja kaikkea muuta - blogin Minna. Itse osallistun ensimmäistä kertaa lukumaratonille, joten jännityksellä odotan mitä seuraavat 24 tuntia tuo tullessaan. Täällä voi käydä tutustumassa valitsemaan kirjallisuuteeni, ja tätä päivittyvää postausta seuraamalla saa ajankohtaista tietoa siitä, millaisella tahdilla lukemiseni edistyy. Pyrin noin tunnin välein ilmoittelemaan luku-urakkani etenemisestä, mutta se saattaa olla hyvinkin optimistinen ajatus.

Seuraa myös blogin sosiaalisen median kanavia, joihin linkit löytyy vasemmasta sivupalkista. Ainakin Twitterissä lukemista luultavasti pystyy seuraamaan, ehkä jokunen postaus eksyy Instagramin tai Facebookin puolellekin.

17:45
Suunnitellun maratonin alkuaikaan on vielä pari tuntia, ja tässä ehtii hyvin piipahtamaan salilla. Aloituskirjaakaan en ole vielä ehtinyt päättämään, mutta eiköhän se ala selviämään, kun pääsee hoitamaan päivän liikunnat alta pois.

20:00
Lukumaraton alkoi minun osaltani Florian Huberin tietokirjalla, Lupaathan tappaa itsesi. Kesken eräinen opus on odottanut viimeisten sivujen lukemista niin kauan, että nyt on sen aika.

21:00
40 sivua takana, vähän on ollut katkonaista lukemista, mutta eiköhän tässä vauhtiin vielä päästä.

21:58
Ensimmäinen kirja luettu, seuraavaksi hetken aikaa Marissa Meyerin Cress'iä, kun odottelen inspiraatiota seuraavan kirjan suhteen :D

23:51
Tunnin väliajat eivät nyt ihan toteutuneet. Cress vaihtui Rosamund Hodgen kirjaan Cruel Beauty, ja sitä on tullut nyt pari tuntia luettua. Sivuvauhti ei ole päätä huimaava, ja pikaisesti laskettuna ei ole ensimmäisen n. 4h aikana vielä ehtinyt muutamaa sataa sivua enempää kertymään.

11:40
Heräsin vasta 11 maissa. Lukeminen venyi eilen illalla niin pitkälle, että huomasin aamulla nukahtaneeni kirjan kanssa. Jatkan edelleen Cruel Beautya, tavoitteena olisi lukea se loppuun seuraavien tuntien aikana.

17:06
Vähän alle kolme tuntia maratonia jäljellä, ja Cruel Beauty ei ota loppuakseen. Toki tässä on tullut muuta ohjelmaa, käytiin syömässä, pelastettiin lentämään opettelevia linnunpoikasia autotieltä ja tarkasteliin ukkospilviä. Jonkin verran olen saanut samalla sivussa Cressiäkin eteenpäin, mutta viimeisten tuntien tavoitteena oli nyt kuitenkin tämän kirjan lukeminen loppuun.

20:00
Lukumaraton on osaltani ohitse. Kirjamääräksi jäi yksi kokonainen kirja, yhden kesken jääneen loppuun lukeminen ja 120 sivua uudesta kirjasta. Sivumääräksi kertyi siis 550 sivua kokonaisuudessaan. Tarkemmin lukumaraton kokemuksia sitten vielä koontipostauksessa!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Pre-kesälukumaraton katsaus

Blogistanian kesälukumaraton on aivan kulman takana. Osallistun ensimmäistä kertaa elämäni aikana, joten jännitys alkaa tiivistyä, kun maratoniin on aikaa neljä päivää. Olen ehtinyt jo ilmoittamaan perheelle, ettei sunnuntaina tätä lukijaa saa häiritä. Muutaman hetken mietinnän jälkeen päätin toteuttaa lukumaratonini 9.7. klo 20 eteenpäin, jolloin lopetan siis 10.7. samoihin aikoihin. Järjestely johtuu ihan vaan siitä, että EM-jalkapallon finaali alkaa kello 22. Ehdin kirjoittamaan viimeiset ajatukset ylös, ja mahdollisesti julkaistakin ne.


Kirjat olen jo aikalailla valinnut, ne ovat heinäkuun TBR-pinostani, jota olenkin jo Instagramin puolella ehtinyt esittelemään (@hannandbooks). Tänään työmatkalukemiseksi lainasin kirjastosta e-kirjana A Murder in Time nimisen dekkarityyppisen kirjan, ja jos sitä en saa luettua tässä tulevien matkojen aikana, tulen sen lisäämään luettavieni listalle maratoniin.

Lukumaratonilleni on varattu seuraavat teokset:

- Harry Potter ja viisasten kivi. Olen suunnitellut Harry Pottereiden uudelleen lukua, ja viime kesänä pääsin Liekehtivään pikariin saakka, mutta aloittelen urakan tässä maratonissa uudelleen
- Lupaathan tappaa itsesi. Kirja, jonka aloitin myöhään loppu keväästä, ja jota en koskaan saanut viimeisteltyä. Maratonin ainoa kirja, jonka tulen luultavasti kokonaan viimeistelemään.
- Cress. Äänikirja valintani. Varmastikaan en koko aikaa pysty/jaksa lukemaan, joten niihin hetkiin tulen kuuntelemaan The Lunar Chroniclesin kolmatta osaa Cressia.
- Luultavasti myös joko Rubiininpunan tai Deliriumin tulen aloittamaan. Molemmat kirjat ovat re-read listaltani, tiedän pitäväni kummastakin, joten nämä ovat näitä varmoja valintoja.
- ??? Varmasti löydän vielä kirjan, jota haluaisin tänä aikana lukea. Eiköhän se ehdi kuitenkin viimeistään maratonin aikana tarkentumaan.

Bloggauksista sen verran, että tämän postauksen lisäksi tulen livetwiittaamaan jossain määrin maratonin etenemistä, ja nämä twiitit sitten julkaisen samalla realiaikaisena blogin puolella. Myöhemmin, sunnuntain tai maanantain aikana sitten luvassa on vielä maratonin koonti, ja mahdollisesti sitten myöhemmin vielä luetuista kirjoista kirjoittelen omat bloggauksensa.

Tavoitteenani on lukea puolitoista kirjaa, mikä on varmasti erittäin optimisitinen tavoite sekin.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kate Forsyth: The Beast's Garden

Selailin Goodreadsia etsiessäni satujen retellings (Uudelleenkerrontoja? Mukaelmia?), sillä ihastuin ikihyviksi luettuna Marissa Meyerin Cinderin ja Sarah J. Maasin A Court of Thorns and Roses, jotka ovat molemmat tälläisiä uudelleen kerrottuja versioita sangen tutuista tarinoista. Satuin etsiessäni törmäämään tähän kirjaan. En ollut koskaan kuullut kirjailijasta, mutta uskallauduin kuitenkin sijoittamaan Audiblessa yhden ilmaisen äänikirjani The Beast's Gardeniin, jota oli kuitenkin lähinnä kehuttu kaikkialla.
"A young woman marries a Nazi officer in order to save her father, but hates and fears her new husband. Gradually she comes to realise that he is a good man at heart, and part of an underground resistance movement in Berlin called the Red Orchestra. However, her realisation comes too late. She has unwittingly betrayed him, and must find some way to rescue him and smuggle him out of the country before he is killed." -Goodreads
Kirja ei missään tapauksessa ollut pettymys. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa jo vähän aikaa, että kaikki kirjavalintani ovat osuneet kohdalleen, ja suurilta pettymyksiltä on vältytty. Kuten nytkin. The Beast's Garden, on siis uudelleen kerrottu versio Grimmin veljesten sadusta "The Singing, Springing Lark" (jos joku tietää tämän nimen suomeksi, valaiskaa ihmeessä!). Jos ymmärsin oikein, se on jonkinlainen saksalainen versio Kaunottaresta ja hirviöstä. Vieras minulle kuitenkin etukäteen. Tarina sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, ja tämä teemahan sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Jos saisin selostaa täydellisen kirjan juonen, se olisi kutakuinkin samanlainen kuin tässä kirjassa. Tyttö rakastuu viholliseen, toinen maailmansota, vastarintaliike, vakoilua, romantiikkaa, salaisuuksia. The Beast's Gardenissa on juuri sopivassa suhteessa kaikkea tätä, ja vakavista aiheista huolimatta en kokenut kirjaa kovinkaan raskaaksi tekstiksi. Toisin kuin normaalisti historiallisilla romaaneilla on tapana, tarina on enemmän painottunut jännitykseen kuin realismiin. Ja vaikka tarina sijoittuu kuuden vuoden ajalle, opus ei ainakaan äänikirjana tuntunut liian pitkältä.


Juoni etenee joskus isojakin harppauksia, ja nopeast, mikä mielestäni ei ollut aina paras vaihtoehto. Ja vaikka useamman kertojan kuljettaminen halki kirjan on hyvä tapa kuvata erilaisia kokemuksista ja kohtaloita sodan ajalta, tässä kirjassa se ei välttämättä ollut juonen kannalta kovinkaan merkittävä päätös. Varsinkin lopussa kertojan vaihtaminen tuntui väkinäiseltä cliff hangeriltä, jolloin teki melkein mieli kelata äänikirjaa eteenpäin, jotta saisi tietää, mitä pääparille tapahtuu. Jännitystä ja tunteita riitti, ja useampaan kertaan sain pelätä kynsieni puolesta, kun teki mieli hermostuksissa pureskella niitä. 


Olin vaikuttunut siitä, miten taitavasti faktaa ja fiktiota sekoitetaan kirjassa. Todelliset tapahtumat ja henkilöt soljuvat sujuvasti yhteen keksittyjen kanssa, ja oli hauska tarinan edetessä googletella minkä näköisestä ihmisestä oli kyse, tai mitä heille tapahtui muuten elämässä. Ainoana varjopuolena oli se, että vahingossa paljastin itselleni joitakin tärkeitä osia tarinasta, kun lueskelin Wikipedia-artikkeleita. Huomasin, hahmojen todellisuudesta huolimatta, kuitenkin nyrpistävän nenääni niiden kliseisyydelle. On juuri sellainen tyypillinen jokaisen elokuvan pahisnatsi, kateellinen ex-tyttöystävä, hyväsydäminen isähahmo ja niin edelleen. Ja päähenkilöitä Avaa ja Leoa lukuunottamatta muut hahmot jäivät valitettavan pinnallisikisi rakennelmiksi.

Pitkästä aikaa luin kirjan, jossa ei ollut ollenkaan fantasiaelementtejä. Vaihtelu oli ehdottomasti piristävää, ja kun kyseessä oli vielä historiallinen romaani, niin en voi valittaa. Lukijoiden ikää ajatellen The Beast's Garden sijoittuu mielestäni jonnekin nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden välille. Esimerkiksi Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaan verrattuna kerronta ei ole läheskään yhtä suoraa tai kuvailevaa, oli kyseessä sitten väkivalta tai seksi, mutta selvästi tyypillistä YA-kirjaa näkyvämpää. Faktan, fiktion ja sadun yhdistäminen on mielestäni erittäin onnistunut valinta. Ehdottomasti haluan tutustua enemmänkin Forsythin tuotantoon.

Mainittakoon, että kirjassa mainittiin Suomi ja Helsinki pariinkin kertaan!

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Sarah J. Maas: Crown of Midnight

Crown of Midnight on toinen osa Sarah J. Maasin kirjasarjassa Throne of Glass, jonka ensimmäisestä osasta Throne of Glassistä kirjoitin muutama päivä sitten. 
"Keeping up the deadly charade becomes increasingly difficult when Celaena realizes she is not the only one seeking justice. As she tries to untangle the mysteries buried deep within the glass castle, her closest relationships suffer(...)       Then one terrible night, the secrets they have all been keeping lead to an unspeakable tragedy. As Celaena's world shatters, she will be forced to give up the very thing most precious to her and decide once and for all where her true loyalties lie... and whom she is ultimately willing to fight for." - Goodreads
En tainnut pitää edes jaloittelutaukoa Throne of Glassin ja Crown of Midnightin välillä, vaan jatkoin toiseen osaan heti samalta istumalta. Ensimmäinen kirja ei ollut pettänyt, joten olin enemmän kuin innokas tietämään, mihin Celaenan tarina jatkuisi. Eikä toinenkaan osa ollut pettymys.

Ehdinkin jo hehkuttaa Maasin tapaa kirjoittaa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tähän ei tullut muutosta toisessakaan osassa, ja äänikirjaa kuunnellessa tämä ominaisuus korostui mielestäni vielä paremmin. Hahmot ovat jo kahdessa kirjassa kehittyneet yllättävän paljon, ottaen huomioon ettei kaikissa nuorille suunnatuissa kirjoissa hahmoilla ole juuri minkäänlaista kehitystä. Huomasin ärsyyntyväni jonkin verran Celaenasta, mutta tämä tunne hälveni paljon nopeammin kuin mitä normaalisti tälläinen tunne hahmoja kohtaan. Olen edelleen vahvasi Team Chaol, ja erityisesti kirjan ensimmäinen puolikas lämmitti suuresti sydäntäni tällä saralla.

Edellisestä kirjasta poiketen, onnistuin kuin onnistuinkin löytämään Crown of Midnightista jotain kritisoitavaakin. Kirja jakautuu kahteen osaan, jotka erottaa toisistaan kaikkien hahmojen kohtaloihin vaikuttava tapahtuma. Maas on tätä tapahtumaa ajatellen uskatanut tehdä ihan rohkeita valintoja. Siitä huolimatta jälkimmäinen osa kirjasta ei onnistunut vakuuttamaan yhtä paljon, kuin ensimmäinen. Onneksi kirja ehti vielä parantumaan loppua kohden, ja aivan viimeiset tapahtumat onnistuivat yllättämään, ja kirjan loppu sekä antoi vastauksia että herätti kysymyksiä, jotka houkuttelevat lukemaan seuraavan osan.

Kun ensimmäisen osan jälkeen syöksyin suoraa Crown of Midnightin kimppuun, tämän kirjan jälkeen en ollut enää yhtä innostuneena aloittamassa kolmatta osaa. Toki minulla oli lukupinossa muitakin kirjoja, nytkin olin aloittanut kirjan listan "ulkopuolelta", mutta silti. Loppu jäi hieman kutkuttelemaan kyllä, ja varmasti tulen jatkamaan Throne of Glass - sarjaa vielä. Ehkä luen kuitenkin muidenkin kirjailijoiden teoksia tässä välissä.