keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa (uudelleenjulkaistu)

Toissa päivänä pienimuotoinen tragedia iski blogissani. Muokkailin tunnisteita, ja ilmeisesti siinä samalla olin onnitunut poistamaan tekstini John Boynen kirjasta Poika raidallisessa pyjamassa. Ennenkin vanhat bloggaukset ovat lentäneet varsin surutta roskakoriin, mutta nyt kyseessä oli kommentoiduin ja luetuin blogitekstini kautta aikain, joten sillä oli tiettyä tunnearvoa. Pikaisen googlailun jälkeen onnistuin kuitenkin löytämään googlen väliaikaisen tallenteen sivusta, ja sain tekstin vielä talteen. Julkaisen sen nyt uudelleen, sillä kuten sanottu, tekstillä on tiettyä tunnearvoa.
Palauttamiseen käytetyt ohjeet (Recover deleted blog post using Google Cache), jos jota kuta kiinnostaa


Alkuperäinen teksti julkaistu 25.7.2012
"Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan lukuintoni takaisin näin kesäloman viimeisillä viikoilla ja päädyin lopulta tyhjentämään kirjastonhyllyjä mitä erilaisemmista kirjoista.
     Kaikista eniten muista kirjoista erottui hyvin raskas, "realistinen" ja ohut kirja, Poika raidallisessa pyjamassa. Tein hieman tutkimusta kirjablogien parissa kyseisestä kirjasta, ja päätin noudattaa samaa vaitonaista kaavaa kyseisen kirjan juonen suhteen.

Yhdeksän vuotias Bruno joutuu muuttamaan ihanasta Berliinin kodistaan kauas pois, keskelle ei mitään yhdessä vanhempiensa sekä sisarensa kanssa. Hänen isänsä nauttii Hillerin suuresta suosiosta, hänen äitinsä kärsii maaseudun elämästä ja Gertel on kiusaava, itsensä tärkeäksi luuleva isosisar. Kaikin puolin uusi talo on tylsä, ihmiset siellä ovat tylsiä ja pitkän aidan takana seisovat ihmiset näyttävät epämukavilta. Jokin aidassa kuitenkin houkuttelee Brunoa.

Täytyy kyllä sanoa, että aika mieleen jäävä lukukokemus oli vaihteeksi. Tai omalla tavallaan mieleen jäävä. Yritän nyt kaikesta ärsyyntymisestäni huolimatta saada sanottua asiani lyhyesti.
    Yleisesti ajatukseni kirjasta oli ehkä hieman negatiivinen. Ei vain se typerä ja täysin kulman takaa tullut loppu, vaan kokonaisuudessaan juoni, kirjoitustapa ja hahmot. Muutamassa kohdassa onneksi kuitenkin hymyilyttikin jonkin verran, mutta suurimmaksi osaksi ärsytti.

   Hahmoista jo pelkästään päähenkilö, 9-vuotias Bruno tuntui hieman epäluonnolliselta. Kenties se johtui siitä, että poika oli liian lapsellisen oloinen ikäisekseen. Ainakin omasta mielestäni, itse en kolmannella luokalla ollut ihan niin... yksinkertainen. Brunon sisar sen sijaan tuntui lähemmäs 16-vuotiaalta, ainakin vanhemmalta kuin kaksitoistavuotiaalta. Tytön käytös muistutti hyvin läheisesti muutamia tutuistani. Muuten hahmojoukko on ihan siedettävää. Jos joku vielä kiinnitti suuresti huomioni, oli Brunon isä. Kirjan perusteella kuvittelen isän Ralph Fiennesmäiseksi Schindlerin lista upseeriksi, ja ajatus siitä, että elokuvassa hahmoa näyttelee se sama mies joka näyttelee professori Lupinia Harry Pottereissa ei mielytä.
     Tapa jolla kirja oli kirjoitettu, ei oikeastaan juurikaan saa minulta kiitosta. Se nyppi, enemmän kuin pahasti. Ensimmäinen asia joka tuli mieleen kirjan lukemisen jälkeen, että kirja muistutti hieman hyvin julmaa satua. Meinasin jossain vaiheessa ennen viimeisiä sivuja lopettaakin kirjan kesken, mutta onnistuin kuin onnistuinkin sen sitten lopulta lukemaan loppuun.

    Vaikka löytyihän kirjasta muutamia mukavia oivalluksia, vinkeitä kuvauksia henkilöistä ja suloista, hieman jopa sydäntä lämmittävää kerrontaa, en voi yksinkertaisesti kehua sitä lattiasta kattoon. Kyseessä ei ehkä vain ollut minun tyyppiseni kirja, joten nyt olen tyytyväinen, että en ole koskaan sitä ostanut hyllyyni"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti