maanantai 30. marraskuuta 2015

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

"Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen. Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan." - Tammi (#kirja)
 Kesyttömän jälkeen odotukset Susiraja-sarjan toista osaa kohtaan olivat korkealla. Ensimmäinen osa oli positiivinen yllätys, joten odotin ehdottomasti innoissani Uhanalaisen lukemista. En sano olevani pettynyt kirjaan lukemisenkaan jälkeen, mutten sano hyppineeni innoissanikaan. Ylipäätään minulla ei ole juuri sanottavaa kirjasta. Lukukokemus oli kaiken kaikkiaan yllättävän neutraali. Kirjan aikana pääsi tutustumaan ehkä enemmän Hukkavaaraan ja laumaan, kun Raisa vihdoinkin saa selville kylän salaisuuden.

Kirjan vahvuuksia ovat edelleen sen hahmot. Vaikka Uhanalaista lukiessani huomasin ärsyyntyväni Kesytöntä enemmän Raisasta. Jotenkin tuntui siltä, että koko kirjan ajan Raisan ajatukset hänen suhteestaan Mikaelin kanssa ailahtelee laidasta toiseen. Jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää jatkuva jankkaaminen. Onneksi muut hahmot osoittautuivat Raisaa mukavammaksi luettavaksi. Mielestäni hahmojen kehitys on onnistunutta, kukaan ei oikeastaan jää jumiin edellisen kirjan asetelmiin. Monesta paljastuu myös sellaisia asioita joita en osannut olettaa.

Hävettää kirjottaa näinkin lyhyt teksti kirjasta, mutten vaan saanut kirjasta juuri mitään irti. Kirja lankesi ehkä sellaiseen tyypilliseen sarjan toisen osan ongelman, jossa kaikki on vähän tylsempää kuin ensimmäisessä osassa. Kaipaisin edelleen lisää jännitystä, koska kirjan juonen puitteet ovat siihen mitä mainioimmat. Niin tai näin, Susirajan kolmas osa Jäljitetty odottelee jo vieressä lukemista, sillä myönnän olevani utelias tietämään miten sarja loppuu.

2 kommenttia:

  1. Harmi, ettet saanut tästä mitään irti. Itse innostuin tämän kakkososan myötä siitä mielettömästä ihmissusikuvauksen muokkaamisesta, jota Rouhiainen niin taitavasti tekee. Olen joutunut lukemaan ihmissusikuvauksista paljonkin, ja minusta Rouhiaisen ihmissudet ovat todella siistejä. Rakastan sitä, miten hyvin ne sopivat Suomen Kainuun. Minusta tätä oli ilo lukea jo siksi.

    Tykkäsin tosin myös henkilökehityksestä ja erityisesti uudesta, kipakammasta Jennistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksihän en koskaan vastannut kommenttiisi...? No parempi myöhään kun ei milloinkaan.

      Rouhiaisen ihmissudet ovat ehdottamasti siistejä, ja nyt kun asiasta mainitsit, niin totta, ne sopivat hyvin Kainuuseen.

      Samoilla linjoilla tosiaan kuljetaan hahmokehityksessä, ja Jenni varsinkin vakuutti toisessa osassa!

      Poista